Ihana aurinko palasi

Meillä ollaan oltu tosi väsyneitä, mutta jotenkin ollaan selvitty ja saatu vuoron perään nukuttua univelkojakin pois. Iitu on saanut liikuntainnostuksen kolmen vuoden odottelun jälkeen ja viikko sitten hän potkupyöräili yli 4 km. Tänään käytiin retkellä ja käveltiin reilu 3 km metsässä ja pitkospuilla. Myös Iitun tutkimukset ovat edenneet, kun flunssa saatiin selätettyä. Onneksi mitään rakenteellista poikkeavuutta ei löydetty ja lihasarvotkin ovat aivan hyvät. Nyt voidaan siltä osin huokaista helpotuksesta. Toki tänä odotteluaikana on voinut jo huomata edistymisen, kun innostus löytyi kaiken kannustamisen jälkeen. Ihanaa, että aurinko paistaa ja aurinkoa on luvattu lisääkin. Lämpötilalla ei ole niin väliä, kun on töissä joka tapauksessa, mutta pyöräilyn kannalta pouta on sadetta mukavampaa. Vielä kesäkuun kaikki tutkimukset eivät aktiivisesti jännitä, mutta saa nähdä mitä vielä tapahtuu.

Mopo karkaa tai kevät tuli...

Olimme pitkän viikonlopun mökillä. Selvästi sai nukuttua pitkästä aikaa virkistävämmin ja ulkoiltua paljon sään helliessä. Äitienpäivälahjaksi sain monta kourallista vuohenputken ja metsäkurjenpolven lehtiä sekä metsäkortteen alkuja aina omiin paketteihinsa pakattuina. Ainakin olivat antajansa näköisiä.

Tietenkin keväällä täytyy hieman harrastaa villivihanneksia ja vuohenputkea, maitohorsmaa ja nokkosta keräsin niin, että selkä oli aivan poikki. Kontin pitkin vanhoja peltoja aluksi keräsin nätisti saksien kanssa, mutta se oli liian hidasta, joten siirryin keräämään paljain sormin nokkosiakin. Vielä en ole mitään saanut aikaiseksi horsmista, mutta nokkoset ja vuohenputket on nyt käsitelty ja pian ruokanakin. Eilen illalla tein kalapihvejä, ryöppäsin nokkosia, käsittelin vuohenputkia sulassa sovussa kauhean kaaoksen keskellä. Pyykkikone ja astianpesukone pyörivät samalla, jotka tietenkin olivat valmiina pahimpaan hetkeen. Tarkoituksena oli vielä tehdä yksi piirakka, mutta sain olla onnellinen, että jaksoin vääntää kalapihvit loppuun. Piirakka on nyt uunissa kuorotreenien jälkeen. Siinä vaiheessa, kun muut olivat nukkumassa tein vielä jälkitöitä (siivosin) ja kirjotin siskolle korttia huomiselle synttärille. Siinä touhutessa mietin, ettei seepra raidoistaan pääse. Hullun hommaa, jota on tottunut jo lapsuudenkotona katsomaan.

Viime aikoina on niska ja kaula ollut pariin kertaan niin kipeä, että aamuisin on aivan huimannut. onneksi ylihuomenna on hieronta. Ja sittenkään ei ymmärrä rauhottaa. Ehkäpä kesäkuun kaikki testit, lääkäröinnit ja neuvottelut alkavat pikku hiljaa luomaan omaa alitajuista painettaan...

Tänään on levinnyt tieto kahden julkisuuden henkilön kuolemasta. Riki Sorsa kuoli keuhkosyöpään ja akatemianprofessori Ilkka Hanski myöskin syöpään. Olen mielestäni paatunut ja kyynistynyt tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana, mutta Hanskin kuolema osui ja kolahti jo ennen kuin tiesin edes hänenkin menehtyneen syöpään. Ehkä sama ala ja hänen asemansa ekologien piirissä jonkinlaisena guruna ja tieteen popularisoimisesta on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen aikoinaan.

Edellinen kerta, kun jonkun kertomus iski vyön alle oli vasta viime viikolla, kun yksi eri yksikössä työskentelevä työkaveri kertoi, kuinka olivat vaimonsa kanssa hakeneet vaimon siskonlasten huoltajuuden, kun lasten äiti oli kuollut syöpään ja isä hukkunut viime talvena. Molemmat vanhemmat kuolivat reilun vuoden kuluessa ja olivat itseäni vain vuoden vanhempia. Adoptio ja muutto lasten kotiin oli niin kaunis teko toistaiseksi lapsettomalta pariskunnalta, että melkein itkin. Pohdin asiaa koko päivän.

Mutta iloisempia asioita. Mökillä Iitun kanssa tehtiin kaksi retkeä, jotka olivat etenkin hänelle aika raskaita. Ensimmäisellä halusi kiivetä kalliolouhikkoa alas ja kun vanhemmat meinasivat luistaa takaisin mökeille alas päästyämme, niin neiti halusikin kiivetä takaisin ylös. Ei auttanut kuin mennä edessä ja perässä varmistamassa menoa ja auttamassa pahimmissa paikoissa. Olen niin ylpeä tytön kehityksestä ja liikuntainnostuksesta