sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Omaa aikaa

Vielä yksi yö yksin kotona jäljellä. Muu perhe lähti jo torstaina mökille ja mulla on ollut omia juttuja. Ainoat tiedossa olleet tekemiset töiden lisäksi olivat torstaina kuorotreenit ja perjantaina keikka Kaustisten musiikkifestivaaleilla. Tarkoitus oli toki saada sellaisia kotitöitä tehtyä, mitkä olivat aivan pakollisia tai joita ei tahdo saada tehtyä Iidan kanssa. Ja sainhan aikaan ja silti ehdin hieman nautiskella ja nukkua.

Lauantaina päädyin äidin kanssa syömään ulos ja illasta lakanoiden vaihtoa ja muuta pyykkiä. Yritys päästä aikaisin nukkumaan kilpistyi kun kirja oli niin lopussa ja olihan se luettava loppuun. Tänään kävin aamupäivästä äidin kanssa kuntosalilla ekan kerran vuosiin. Kotona pesin loput ikkunat (paitsi Mikon valtakunnassa),  hieman siivosin lattioita ja leikkasin nurmikon. Ylpeä olen siitä, että osasin pakottaa itseni tekemään välissä ruokaa ja syömään ja pitämään sen lisäksi yhden tauonkin. Ja koska tänään on ollut ihana sää hyödynsin aikaisemmin tekemääni työtä, pestyä terassia, ja nautin sekä aamupalan, ruuan että iltapäiväteen ulkona. Oli ensimmäisen kerran riittävän lämmin ja itse kotona omassa pihassa syömiselle. Onnistuin myös kieltäytymää houkuttelevasta jäätelöstä ja söin pakasteesta löytyneen omasta puristetusta omanamehusta tehdyn mehujään sen sijaan.

Nyt aion vielä katsoa jotain mukavaa ja viikata pyykit. Onpa hyvä mieli kun jaksoin. Kyllä elämä on ihanaa. Ja pikku hiljaa alkaa ikäväkin kolkutella, joten ihanaa kun huomenna tulevat kotiin. Vaikka jos vielä olisi yksi vapaapäivä kotona yksin, niin koko asunto olisi oikeasti siivottu. Mutta eipä ole sitä vapaatakaan.

Edellinen viikonloppu oli rankka, kun kävimme lauantaina Helsingissä siskon pojan ristiäisissä, hänestä tuli Urho Matias, ja sunnutaina pysähdyimme kotimatkalla päiväksi Tampereelle Vapriikkiin. Onneksi olimme junalla liikenteessä ja Iidakin jaksoi hyvin. Pääsi ratikalla ja junalla, niin kelpasihan se.