Elämän voi hyvin ajatella kontrolli kontrollilta jatkuvaksi. Suunnitelmat kuitenkin menevät huomattavasti pidemmälle, mutta kyllä sitä väkisinkin jokainen lähestyvä magneettikuvaus hieman hetkauttaa. Tällä kertaa kuvaukset olivat viikko sitten maanantaina ja tänään tiistaina sain tulokset. Välissä ehdin kokemaan sellaisen luulosairauden oireet, että onneksi ei joka viikko ole samanlainen.
Viime viikko oli kyllä todella kamala. Siihen odotusviikolle mahtui kahdet kuoroharjoitukset ja kaksi keikkaa, joista tosin ensimmäisestä jouduin lipeämään. Ei vain pystynyt. Olen pitänyt itseäni aika kovahermoisena tulosten odottelijana, mutta täytyy myöntää että alitajunta tekee niin paljon hallaa, etenkin kun on liikaa muutakin ohjelmaa. Tiistai vielä meni ok, mutta keskiviikko, torstai ja perjantaikin olivat pääkipuisia ja hartiaseutu aivan kireänä. Tuntui, että 100% työajan tekemisestä ei tule mitään. Samalla kissa taas raapi itsensä verille ja meillä haisi mätä. Viikon pelastus oli ystävä, joka tuli käymään.
Lauantaina maailma oli taas aivan sees. Pari hyvin nukuttua yötä takana, eikä aamu tuntunut yhtään tuskaiselta. Aamupäivällä oli kuorokeikka Vaasassa ja kotona odotti valmis ruoka ja jälkkäri synttärini kunniaksi. Päivällä oltiin pitkään ulkona ja lopulta katsoimme elokuvan perheen kesken. Oikein mukava synttäri.
Maanantaina kissa kävi viimein lääkärillä. Tuomio oli ruoka-aineallergia. Stressi pahentaa raavintaa, joten sitä täytyy välttää. Hoitoon vieminen on kielletty ja ulkoilumahdollisuus vähentäisi myös stressiä. Kuitenkin, vaikka kuinka hyvin hoidettaisiin, niin todennäköisesti antibiootti- ja kortisoonipiikit pitää hakea 2-3 kertaa vuodessa. Tällä kertaa otettiin myös ihonäyte diagnoosin varmistamiseksi. Mutta sairas kissa meillä on niin kauan kunnes pystyn päättämään eutanasiasta. Oli tosi rankkaa kun vastaanotolla piti päätös tehdä eilen. Mikko oli sitä mieltä, että lopetetaan sen kärsimykset, mutta en vain pystynyt. Joten meillä on edelleen kissa, vaikka itsekin olen ainakin kerran jo sanonut, että tämä on nyt viimeinen kerta ja seuraavasta saa sen viimeisen piikin. Ei pitäisi sanoa liian ehdottomasti vaikeista päätöksistä, kun niitä ei pysty pitämään. Sen olen huomannut, että on helpompi sanoa toisten tekemisistä kuin tehdä se viimeinen päätös itse.
Niin ja se mun oma tulos. Magneettikuvat olivat aivan samanlaiset kuin kesäkuussa eli puhtaat paperit tuli. Seuraava kontrolli lokakuun lopussa. Mahdollisesti seuraavaan kontrolliin kuvausväliä pidennetään ja viiden vuoden jälkeen muuttuisivat kontrollit kerran vuodessa oleviksi.
