Romahdus

Tulihan se. Mikko ainakin on romahdusta odotellut jo monta kuukautta. Ja itsekin olen ihmetellyt, kuinka hyvin olen saanut pidettyä pelot poissa. Täytyihän näiden kaikkien pelkojen jossain vaiheessa tulla pinnalle kun olen tsempannut niin kovasti. Ei positiivisinkaan henkilö pysty kaikkea pitämään poissa ja ikuisesti siirtämään. Eikä ajankohtaa ja laukaisevaa tekijää voi ikävä kyllä itse valita. Tosin nyt oli ihan hyvä hetki tälle. Onneksi ei lähdetty Itä-Suomeen yksiin häihin tänään. Ehkäpä nyt kun fyysinen kunto on parantunut ja kaikin puolin voi hyvin, niin mieli uskaltaa tuoda pintaan ne kipeimmä asiat käsiteltäväksi. Ei tämä varmasti viimeinen romahdus ole tällä tiellä, mutta tärkeä aloitus kuitenkin asioiden todelliselle käsittelylle.

Eniten mua ahdistaa kuolema itsessään. Ja se, mistä kaikesta joudun luopumaan: Iidasta, Mikosta ja kaikista niistä kokemuksista, joita kuvittelee pitkän elämänsä varrella keräävänsä. Aika monesta unelmasta ja haaveestakin. Sitä on saanut tässä pitkäikäisessä suvussa vaipua sellaiseen illuusioon, että itsekin elää hyvin vanhaksi ja nyt tämä illuusio romuttuu kovaa vauhtia. Toki hoidot kehittyvät ja toivoa on vielä monista vuosista, mutta sittenkin on todennäköistä, etteivät uudet eläkeratkaisut tai muut pikkujutut tule koskaan koskettamaa mua. Sen tajuaminen, että saatan olla ensimmäinen suvustani, joka poistuu tästä maailmasta on tosi rajua. Eikä sitä pystykään oikein ottamaan vastaan. Tosin eipä kukaan voi tietää oman elonsa pituutta. Olisinhan itsekin voinut kuolla ulosajossani 2009 tai jossain muussa läheltäpititilanteessa liikenteessä. Ja onnettomuudessa kuoleminen vasta rajua onkin, koska siinä ei ole mitään tehtävissä. Nyt on hoitoja ja taistelumahdollisuus jäljellä.

Eilen soittelin ehkä tunnin verran pianoa ja itkin. Itkin kun avasin suuni sanoakseni jotain ja lopulta Mikko kysyi, ettenkö voisi ottaa yhteyttä henkiseen ensiapuun, kun näyttää ahdistavan niin kovasti. Lopulta minä jätin viestiä meidän vakihenkilölle, joka oli lomalla ja Mikko soitti HEA:n päivystysnumeroon ja sopi tapaamisen tämän päivän aamupäivälle. Henkilö oli sama, joka tuli paikalle sen jälkeen, kun sain tietää koko kasvaimen olemassa olosta. Kävin siellä itkemässä tunnin verran ja lupasin ottaa rauhoittavan. Juttelu vieraan kanssa itsessään rauhoitti sen verran, että käytiin noin 3 km lenkillä kotiin palattua (en viitsinyt edes askelmittari ottaa mukaan). En ole siis vielä ottanut rahuhoittavaa, enkä varmaan otakaan, jos ei ala uudelleen ahdistamaan ja itkettämään oikein kovasti. Olinhan tapaamisen jälkeen yli kaksi tuntia itkemättä. Nyt toki kirjoittaessa tulee taas hieman vetisteltyä. Mutta onneksi itku purkaa möykkyä sisuksissa ja on mulle hyvin luonteva tapa käsitellä asioita. On kuitenkin hyvä tietää, että kaapissa on rauhoittavaa ja on ihan ok ottaa sellainen ahdistukseen. Mietin sitä itsekseni jo eilen, kun niitä tuolla kaapissa on ajalta ennen nukkumislääkettä.

Yö meni hyvin ja nukuin jopa yhdeksän tuntia. Olo ei ole niin kokonaisvaltaisen väsynyt kuin eilen, joten päästiin sinne lenkillekin saakka. Kuitenkin sen verran täytyy vielä olla itsekäs ja antaa itselleen lepoa, että Iida jää vielä toiseksikin yöksi mummolle ja papalle. Eipä musta olisi äidiksi juuri nyt. Onneksi on tätä tukiverkkoa! Ja puhelin pysyy tämäkin päivän kiinni. Enkä aio katsoa uutisia tai sosiaalista mediaa tänään. On ollut aika hyvä olo, kun on saanut unohtaa kaiken turhan ympärillään.

Illalla katsottiin Sormusten herran ensimmäinen osa todella pitkään aikaan. Ja syötiin. Ainakin minä söin. Pääasiassa syötävät olivat hyviä asioita kuten porkkanoita, kaalia, tummia viinirypäleitä ja päärynää. Mutta meni siinä ohessa pari kauraleipääkin Oivariinilla (pitäisi opetella voitelemaan leipänsä öljyillä) ja maistettiin Mikon Intiasta tuliaisiksi saamia linssisipsejä. Hyviähä ne olivat, mutta nykyisellä ruokavaliollani ne alkoivat ällöttämään aika nopeasti, joten kohtuus pysyi syöntimäärässä (toisin kuin kaalin kohdalla). Joten kyllä jotenkin on maku muokkaantunutkin. Jossain välissä join perjantaina tekemäni vihersmoothien, jonka maku mun mielestä oli parantunut jääkaapissa (Mikkokin maistoi ja ilmoitti makunsa olevan hieman erilainen).

Aamusta sain tehtyä aivan hyvän tuoremössön sauvasekottimella. Tässä ohje kahdelle:
2 dl Täysjyväspelttihiutaleita 4 dl:ssa omenamehua liotettuina (vähemmän mehua riittää)
3 dl pakastemansikoita
2 rkl auringokukan siemeniä yön yli liotettuna
2 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä yön yli liotettuna
2 rkl kurpitsansiemeiä yön yli liotettuna
1 banaani
1 päärynä
2 avokadoa (voi olla mukana tai jättää pois. Kaapissa olleet avokadot olivat kypsyysasteeltaan "pakko käyttää tai heitä roskiin" vaiheessa...)

Nyt pakenen jälleen Sormusten Herra elokuvien maailmaan ja palaan asiaan huomenissa toivottavasti hyvin levätyn lauantain ja hyvin nukutun yön jälkeen. Toivotaan myös valoisampaa huomista, johon olen löytänyt itsessäni olevaa positiivisuutta ainakin sen verran, että matka ylöspäin on alkanut ja jaksan taas olla äitinä rakkaimmalleni. 

Poikki!

Tänään lähti Kenwood takuuhuoltoon. Siinä menikin koko aamupäivä, kun ensin marssittiin Prismaan, josta lähetettiin Pohjois-Suomen Sähköön (muka takuuhuoltoon), josta kävimme kokeilemassa vielä yhtä paikallista kodinkonekorjaamoa, jossa selvisi, ettäKenwoodilla on vain yksi valtuutettu huolto Suomessa. Vantaalla. Marssimme takaisin Prismaan, josta he onneksi lähettivät koneet eteenpäin, ettei itse tarvinnut pakata ja postittaa, vaikka ilmaiseksi se olisi mennytkin.

Iida nukkui moneen yöhön vähän pidempään, jopa puoli kahdeksaan. Se oli kyllä melkoista luksusta. Näin hiihtolomaviikolla ei ollut muskaria, joten Iida meni mummolle ja papalle hoitoon. Tämä päivä on ollut itselläni edelleen aika nuhjuinen ja alakuloinen, joten Kenwood seikkailun jälkeen Mikko soitti mummolle ja kysyi voisiko Iida jäädä sinne yökylään. On vähän pyörryttänytkin pitkin päivää ja päätä särkenyt. Itkusta turvonneet silmät myös välkyttelevät ikävästi valoissa. Nämä itkua ja tunnetta täynnä olevat päivät ovat kyllä rankkoja. Onneksi niitä ei ole ollut usein ja kyllä se positiivisuus taas voittaa kun aikansa on rypenyt. Etenkin kun sänkyyn makaamaan jääminen ei ole itselleni mitenkään luontaista.

Nyt ei ole ollut mitään yksittäistä syytä itkeskelyyn ja alakuloon. Kunhan koko tämä tilanne ja epävarma tulevaisuus ahdistaa. Elämän epäreiluus. Olen aika lailla henkisesti ja fyysisestikin poikki. Lenkki jää tänään väliin. En aio enää tänään avata facebookia, sähköpostia, Ilkan tai YLE:n verkkosivuja uutisten lukemisajatuksella. Tänään lepään kaikesta infotulvasta, jonka vuoksi laitan bloginikin jo näin päivällä (tästähän en luovu, sillä terapiablogihan tämä on ja milloin sitä tarvitsisi enemmän kuin ahdistuneina hetkinä). Yritän muutenkin tehdä mukavia asioita sen vähän mitä teen. Mua ei saa tänään puhelimella kiinni, koska pistin koko luurin kiinni. Ei vain huvita jutella ja se on paras keino pitää näppinsä kurissa ja pysyä päätöksessään infotulvavapaasta illasta.

Tänään ehdin kuitenkin jo laittaa herneenversoja kasvamaan ja pyykkikonekin laulaa taustalla. Mikko pisti liimaukseen pari parketin kohtaa ja irronnutta listaa. Pieiä asioita ollaan saatu siis tehtyä. Yhdessä käytiin lounaalla Sinisessä Paprikassa ja varmaan illan mittaa katsotaan jokin elokuva. Sinisessä Paprikassa lounaaseen kuuluu jälkkäri, joka tuodaan erikseen jälkiruokakahvin/ -teen yhteyteen. Maistoin sitä kolme lusikallista ja Mikko sai syödä loput. Jälkkärit ovat kyllä lähes parasta, mitä kaupungista saa, mutta olin tiukkana itselleni, vaikka tällainen päivä on mitä potentiaalein repsahduspäivä. Korvaavaksi jälkkäriksi hain raakasuklaapatukan viereisestä ekokaupasta, mutta se oli kyllä todellinen pettymys. Itsetehty raakasuklaa on niin paljon parempaa!

Eilen illalla hain lievitystä ahdistukseen keittämällä hieman vihreää teetä, otin pari raakasuklaapalaa ja menin soittelemaan hetkeksi pianoa. Ikävä kyllä kello oli jo niin paljon siinä vaiheessa, etten kauaa ehtinyt siellä olla. Taidan nytkin tehdä seuraavaksi saman jutun. Antaa ruokavaliokirjojen olla ja vain rentoutua, vaikka olisi hyvä tilaisuus lueskella Iida  poissaollessa, enkä pysty keittiössäkään tekemään mitään erityistä. Toisaalta Kenwood on poissa määrittämättömän ajan, joten lukemiseen jää paljon enemmän aikaa ensi viikollakin.

Positiivisia asioita alakuloisessa päivässäkin on jo tähän mennessä kertynyt, joten listataan niitä muutama: Iida nukkui pidempään. Erinomaista ruokaa ulkona yhteisellä lounaalla Mikon kanssa. Seuraavat kirppishousut menivät päälle!

Ravitsemusahdistusta

Aloitetaan kuitenkin päivän parhaalla uutisella. Tänään toppahousut menivät kiinni ensimmäistä kertaa... ehkä kolmeen kuukauteen. Aamulla muistin käydä puntarilla ja ikävä kyllä painossa ei näy muuten kutistunut olo. Johonkinhan nesteen on täytynyt mennä, mutta miksei se näy puntarilla yhtään? No täytyy vain miettiä parempaa oloa ja jättää puntari omaan arvoonsa.

Käytiin kokeilemassa kävelysauvoja ja hyvinhän ne toimivat. Vielä rennompaa kävely tietenkin olisi, jos teillä ei olisi enää lainkaan jäätä. Tiet olivat sulaneet eilisestä, mutta sulamattomilta osin tiet olivat sitäkin liukkaammat, koska kaikki hiekoitushiekka on painunut jään läpi. Ja mun onnettomat kengät olivat oikein ekstraliukkaat Mikon kenkiin nähden. Matkaa kertyi 2,6 km.

Sitten tätä ravitsemusahdistusta. Sain uuden linkin sivustolle, jossa on listattu aivosyöpäpotilaille hyviä ravintoaineita. Halusin osallistaa Mikkoa tähän tuskaan, joten yhdessä tankattiin sivustoa. Jo sivuston väittämienkin kesken löytyi pientä ristiriitaisuutta. Karuimmalta tuntui se, että ketoosi aineenvaihdunta olisi paras vaihtoehto aivosyöpäpotilaille. Eli kaikki hiilihydraatit pois ja täysi karppaus päälle... Ei kyllä enää. Vaihtoehto tuntuu aika ällöltä nykyään. Ja edellisellä kerralla kun laihdutin karppaamalla ja olin muutaman viikon ketoosissa, niin en jaksanut tehdä mitään. Nyt taas nykyisellä ruokavaliolla olo on energinen ja tuntuu muutekin hyvältä.

Sivuston aivosyöpäpotilaita auttavien aineiden listassa oli muun muassa melatoniini, jota erinomaiseksi kutsuttu helsinkiläinen neurologi on kovasti suositellut HYKS:in glioblastoma potilaille. Ehkä sen voisi ottaa käyttöön, mutta kuinkahan se käy tämän nukkumislääkkeen kanssa. Pitäneen vissiin keskutella Ketipinorin alasajosta ensin. Olisihan melatoniini muutenkin luonnollisempi vaihtoehto ja viimeistään kortisonin alasajon jälkeen luultavasti riittävä. Muuten tuttuja ja jo käytössä olevia aineita (suluissa lähteitä omassa ruokavaliossani) ovat kurkumiini (kurkuma), sulforfaani (kaalit), vihreä tee, resveratroli (tummat viinirypäleet), kversitiini (mm. sitrushedelmät, kvinoa, parsakaali), seleeni (kala, parapähkinät, seesaminsiemen ja monivitamiini), D-vitamiini (kala, monivitamiini, mutta suositeltu annos on hurja, joten pitänee ottaa jokin vahva lisävitamiini), foolihappo (tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat) ja E-vitamiini (auringonkukan siemenet, manteli, hampun siemenet ja monivitamiini). Ravintolisinä olisi hyvä ottaa berberiiniä ja boswelliaa.

En oikein tiedä miten näihin artikkeleihin, jotka kuitenkin ovat koosteita tutkimuksista, pitäisi suhtautua. Oma henkikultahan tässä on kyseessä, joten varmaan jollain vakavuudella, mutta voiko kaikkea vastaantulevaa ottaa käyttöön. No ainakin voin jatkaa ja vaikka lisätäkin jo käytössä olevia hyviä ruoka-aineita, ostaa vahvempaa D-vitamiinia ja harkita noita uusia ravintovalmisteita. Aika monien näiden ravintoaineiden lähteeksi annettiin täysijyväviljat, joten ehkäpä ne täytyy sisällyttää kuitenkin aktiivisemmin ruokavalioon. Kunhan vain puhdistetun vehnän pidän kaukana.

On tämä paska tauti, koska aivosyöpä on niin erilainen muihin syöpiin nähden, että olemattomat ravintosuositukset eivät ole kaikkineen yhteneväiset muiden syöpien kanssa. Ja omasta olosta ei pysty sanomaan mitä pääkopan sisällä tapahtuu. Jos elinaikaa on vähän jäljellä, niin ehkä sen laatuun ja elinvoimaan kannattaa kuitenkin panostaa ensi sijaisesti ja yrittää toki ottaa siinä sivussa huomioida mahdolliset suositukset. Ikävää on, ettei paikallisilta syöpälääkäreiltä tai neurologeilta ainakaan saa mitään suosituksia (ehkeivät hekään tiedä). Hoitohenkilökunta toteaa vain, ettei ole näyttöä ja ei ruokavaliolla ole vaikutusta. Ottaa vähän koville nämä ravintoasiat, kun ovat niin vaikeita, eikä tiedä mihin uskoa ja luottaa. Ehkäpä tämä ahdistus oli odotettavissa, kun ruokajutut ovat tulleet niin tärkeiksi. Ruokapöydässäkin tänään aloi vain itkeä ahdistustani, vaikka mitään varsinaista syytä ei olekaan. Odotan todella innolla sitä uutta kirjaa (Anticancer - A New Way Of Life), jos siitä saisi vähän luotettavamman opuksen... Ainakin yksi lääkäri on kehitellyt aivosyöpäruokavaliota itsellään hyvällä menestyksellä.

Ja se tuli tämän päiväisessä ahdistuksessa todettua, ettei mun varmastikaan kannata mennä täysillä minkään suuntauksen perässä, mitä ehkä nyt olen hieman tehnyt, vaan yrittää poimia parhaat asiat päältä monesta lähteestä. Raakaravintoa en hylkää, mutta täytyy ehkä laajentaa ja jättään raaka osuus tarvittaessa hieman pienemmäksi. 50 % raakaravintoa on jo aivan hyvä ja sitähän alunperin tavoittelin. Nyt on vain päässyt lipsahtamaan prosentti aika paljon korkeammaksi. Joka tapauksessa kasvikset, hedelmät, marjat, pähkinät, siemenet ja kala ovat hyvä pohja ruokavaliolle. Jos tähän nyt ottaisi niitä täysjyväviljatuotteita hieman lisää (tai onhan niitä jo jos tattari, hirssi ja kvinoa lasketaan mukaan). Ja voihan kotimaisiakin vaihtoehtoja yrittää löytää mahdollisimman paljon kypsentämättöminä tai esikypsennettöminä. Ja pH-tasapainoon uskon edelleen, joten alkaalista ruokavaliota aion jatkaa edelleen. Jos olisin terve, niin raakaruokasuuntaus voisi olla aivan hyvä ja ehkäistä syöpää, mutta kun pahanlaatuinen aivosyöpä on jo iskenyt, niin mikään ruokavalio tuskin yksinään on ratkaisu.

Kirjastosta lainaamani kirja "Ruokavalio ja syöpä" painottaa sitä, kuinka tärkeää on syödä biomolekyylejä, jotka ehkäisevät syöpäsoluja muodostamasta verisuoniverkostoa ympärilleen, johon uskon ph-tasapainon lisäksi. Mutta tuokin on yleisteos, jossa ohjeistukset paljolti keskittyvät yleisiin rinta-, eturauhas- ja ruuansuolatuselimistön syöpiin. Aivosyövät ovat aika marginaalijuttu ja kun niitäkin on vielä erilaisia. Ja aivot ovat hyvin suojattuja, joten aineiden pääsy sinne on hankalampaa. Yhteen ärhäkkään aivosyöpään, joka kuitenkin on eri kuin omani, auttoi punajuuri, valkosipuli ja lehtikaali. Ehkäpä niistä on jotain apua glioblastomaankin, ainakin kaikkea noista käytän. Mutta ahdistaa!!! Ja itkettää tänään! Onneksi iltaa kohden ahdistus on hieman helpottanut, kun on saanut tirauttaa riittävän monet itkut iltapäivän aikana.. Kyllä kai tästä taas se taistelutahtokin nousee, vaikka välillä päivän mittaan tuntui, että se on menoa nyt, kun mitään ei osaa tehdä oikein eikä edes tiedä mikä on oikein. Ja vielä on lähes kaikista vaihtoehdoista pahin glioblastomakin. Onneksi kaiken järjen ja luultavasti todennäköisyydenkin mukaan on vielä jonkin verran elinaikaa jäljellä, joten luovuttaa ei saa eikä kannata. Kyllä olisikin kauheaa, jos tietäisi kuolevansa vaikka vuoden päästä. kuolemanpelko mulla on kyllä aivan hirvittävä enkä ole yhtään asian kanssa sinut.

Kaiken kukkuraksi minun hieno Kenwoodini ja lisäosa mehulinko ovat rikki. Kaikkein kovimmilla oleva vääntävä osa on muovia ja aivan murskana. Toivotaan, että kyseessä on helposti saatavilla oleva ja vaihdettavissa oleva osa, sillä olen todella pettynyt muka laadukkaaseen koneeseen. Kyllä se kovasti mainostaa kuinka se ja se osa ovat terästä, mutta todella, kovimmalla rasituksella oleva pieni väkipyöräosa on muovia... Ihan sen vuoksi, etten pääse tekemään mehuja ja smoothieita ties kuinka pitkään aikaan, niin laita tähän tämän päivän saldoa.

Aamun flunssajuoma (2 annosta):
2 omenaa
1/2 sitruunaa
pala inkivääriä
1-2 valkosipulin kynttä

Aamusmoothie (1 annos):
1dl omenamehussa yön yli liotettuja vehnäleseitä
1/2 avokado
1/2 banaani
1,5 dl pakastettuja mansikoita

Tässä tapauksessa vehnäleseet on ostettu Jyväskylässä luomuruokapiirin kautta suoraan tilalta, joten niitä tuskin on pahemmin käsitelty kuten esikypsennetty (tosin en tiedä tehdäänkö sitä muutenkaan leseille). Leseet ovat kulkeneet mukanamme lähemmäs kymmenen vuotta ja muuttaneet meidän mukana viiteen eri asuntoon. Niillä suorastaan alkaa olla tunnearvoa. Heh.

Mikon helppo vihersmoothie (1 annos, keittopaksuus):
1 kiivi
1 päärynä
1 dl vettä
1 avolado
1 kourallinen pinaatin lehtiä

Ailin punajuuri jääkaapintyhjäys vihersmoothie (2 annosta, josta toisen jätin huomiselle silläkin uhalla, että osa etsyymeistä häviää. Tosin tämä piti huonosti nälkää, joten on ehkä sittenkin vain hyvin runsas 1 annos. Ainakin sen kanssa kannattaa syödä vaikka pähkinöitä tai muuta, joka pitää nälkää.):
Mehustetaan:
1/2 kurkkua
1 isohko punajuuri
parsakaalin vartta
1 sitruuna
2 valkosipulin kynttä
pala inkivääriä

Tehosekoittimeen mehun kanssa:
parsakaalin nuppuja
2 kourallista rukolaa
1 avokado
2 varsisellerin vartta
2 tomaattia
vähän tuoretta persiljaa
kurkumaa
mustapippuria
cayannepippuria
suolaa

Mulla on paha taipumus hamstrata ruokaa, mikä on huono tapa ja kostautuu nyt vihreiden vihannesten kanssa, jotka ehtivät kellastumaan ja menettävät siten parhaat aineensa, ennen käyttöön ottoa. Sen vuoksi on pakko pitää nyt parina päivänä jääkaapin tyhjennys talkoita. (Nämäkin talkoot vain hankaloituivat, kun suunnitelmissa oli pyöräyttää niistä jotain tehosekoittimessa tai mehulingossa). Ainakaan mitään uutta en saa ostaa ennen kuin vanhat on syöty. Hankalimpia raaka-aineita ovat ne, joita täytyy kypsytellä kaapissa tai idättää, jolloin käytettävyyden ajankohtaa on vaikea ennustaa...

Kotona hyvän tuulinen mies vaihteeksi

Jännä juttu, mikä vaikutus sillä, minkä vuoksi valvoo myöhään ja unet jäävät lyhyeksi, on seuraavan päivän mielialaan. Miesten pelailut tavaroiden pakkaamiset mukaan lukien kesti yhteen yöllä ja Mikko heräsi suhteellisen virkeänä ja aivan hyvä tuulisena tänä aamuna. Jos Iida olisi kitinällään valvottanut Mikkoa samalla lailla, olisi täällä koko aamupäivän ollut hyvin äreä mies. En tietenkään valita ja täytyy toivoa, että pelailu jatkuu suhteellisen aktiivisena jatkossakin (nyt tietenkin hiihtoloma mahdollistaa enemmän). Pelit jatkuivat tänään puoliltapäivin ja mies oli hyvällä tuulella koko illan. Lisää peliterapiaa Mikolle!

Niin paljon positiivista vireyttä pelailu sai aikaiseksi, että Mikko kysyi mua kävelylle. Eihän näin ainutlaatuisesta pyynnöstä voinut kieltäytyä, koska niitä ei todellakaan yleensä tule. Lenkin yhteydessä käytiin ensin lähikaupassa ja siitä jatkettiin vielä pieni lisäkierros. Matkamittari näytti kuitenkin jopa 2 kilometriä. Kaupan pihassa kaaduin ensimmäisen kerran tänä talvena, mikä on oikeastaan ihme, kun nämä kelit ovat olleet niin liukkaita. Onneksi ei sattunut kauheasti. Vähän kädet tärähtivät. Hieman tänään sain aikaiseksi jumpattuakin ja istahdin pianonkin ääreen ehkä kymmeneksi minuutiksi. Paperiasiatkin sain hoidettua. Tuloksekas päivä siis!

Tänään totesin, että kyllä turvotus on alkanut pikku hiljaa hellittää. Kauheasti se ei painossa vielä tunnu (tosin en ehtinyt aamupainoa ottaa). Naamasta sen jo oikeasti näkee, vaikka silmälasien sangat edelleen jättävät kauniit painaumat. Lisäksi pystyn jälleen käyttämään kaikkia trikoopipoja, ilman lisääntyvää päänsärkyä. Myös vyötärökuminauhaltaan tiukemmat villahousut pysyvät mahan päällä ilman kipua navassa, eivätkä laske mahan alle painamaan. Aivan mahtava fiilis! Kyllä tämä tästä, vaikka ylimääräisiä nesteitä edelleen riittää joka puolella kehoa.

Iltapäivällä puhuin pitkän puhelun kaverin kanssa yllättäen ravintoasioista, koska hän on ravitsemusterapeutti. Nykyään aina mielenkiintoinen aihe minusta, vaikka olenkin tietyistä asioista ehtinyt jo muodostaa oman vakaan mielipiteeni, johon olen jo ehtinyt jossain määrin jämähtää olin sitten oikeassa tai väärässä. Yritän kyllä olla vielä avarakatseinen, mutta aina se ei ole helppoa. Varmasti kiva ammattilaiselle, kun maallikko väittää yhtä ja toista. Tosin onhan tämä itsellekin tuttua, sillä kyllä ympäristönsuojelulakien tulkinnasta ja vähintäänkin soveltamisesta on saanut vääntää yhden jos toisenkin asiakkaan kanssa. Mutta ihan asiallisestihan me juteltiin, Johanna.

Hoidosta oli tullut terveisiä, että Iidan kumpparit ovat ahtaat. Olin kyllä itsekin asiaa miettinyt, mutta en saanut tehtyä asialle mitään. Ei auttanut kuin lähteä lunastamaan mummon synttärilahjaa ja ostamaan Iidalle kumppareita. Samalla ostin itselleni kävelysauvat. Niitä täytyy nyt huomenna mennä kokeilemaan oli tilanne mikä tahansa.

Illasta on jostain syystä vähän kivistellyt päätä. Kipu tuntuu kallon pinnalla olevalta (tosin missä muuallakaan se voisi tuntua, kun ei aivoissa ole tuntosoluja) ja lähti vasemmalta päältä ja vaeltelee nyt vähän siellä sun täällä. Aiemmin en vastaavaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota, ja tuskinpa tämä mitään ihmeellistä on, mutta aina vähän mietityttää nykytilanteessa. Viimeksi vastaavaa särkyä oli kun tukka alkoi todella irtoamaan, joten kipu voi liittyä niin moneen. Myös leukojen jännittäminen ja hampaiden pureminen on joskus aiheuttanut vastaavaa eli tietynlainen lihaskireys.

Täytyyhän tähän yksi reseptikin laittaa jälleen loppuun, joka on aika samanlainen eilisen kanssa, mutta oli enemmän omaan makuuni. Unohdin tosin levät mössöstä (ne täytyykin ottaa seuraavaksi) tai sitten se on toi punajuuri josta tykkään...

Mehustetaan
1 punajuuri
pätkä kurkkua
2 varsiselleriä
4-5 lehtikaalin keskiruotia
1 sitruuna
pala inkivääriä
2 pienehköä valkosipulinkynttä

Mehun kanssa tehosekoittimeen
lehtikaalin lehdet
avokado
suolaa
mustapippuria
cayannepippuria

Kirjahylly siivottu, ainakin osittain

Me ollaan pitkään Mikon kanssa suunniteltu kirjahyllyn siivoamista, jotta Iidan tavaroita saataisiin sinne paremmin ja enemmän. Kirjahylly sijaitsee toisessa makkarissa, johon on yritetty pikku hiljaa siirtää Iidan leluja hieman huonolla menestyksellä. Onhan se toki ahtaampi leikkipaikka kuin olohuone. Kirjahylly saatiin siivottua, mutta Iida ei saanut lisää tilaa hyllyiltä. Täytyy jatkaa työn suunnittelua. Meille on kertynyt niin paljon kirjoja ja ainakin minä olen todella huono luopumaan yhtään mistään, joten helposti tilan raivaaminen ei suju. Hamsteri mikä hamsteri.

Iida heräsi ja nousi tänä aamuna jo ennen kuutta. Toivottavasti huomenaamulla tyttö nukkuisi pidempään, sillä hoitoaamuna on todella tympeä nousta niin aikaisin, kun hoitoon voi viedä vasta lähempänä kahdeksaa. Tietenkään ennen kuutta ei viitsisi nousta vapaapäivänäkään. Vapaapäivänä ei vain tarvitse odotella hoitoon lähtöä ja yrittää selittää, että hoidossa on sitten aamupuuro, kun toinen pyytelee aamupalaa. Jotain pienempää annoin tänään nälkäiselle, mutta ei se aivan täyden aamupalan veroista tietenkään ole.

Aamulekki jäi tänään 2,7 km, koska mun jalat olivat niin väsyneet eilisestä. Sää oli myös todella inhoittavan kostea ja viimainen. Muutenkin oli ilmeisesti aika rankka päivä lenkin, siivoamisen, kokkauksen ja suihkussa käynnin vuoksi, sillä illan mittaan on tullut kaksi nykinykikohtausta ja edelleen naama on hieman puutunut, joten ei olisi ihme jos kolmaskin vielä ilmestyisi. Huomenna on varmaan syytä pitää taukopäivä kävelyistä. Onneksi mulla olisikin vähän paperihommia, joihin on hyvä varata vähän aikaa. Ja voisihan sitä taas vähän keppijumpata. Miksei sisäjumpata muutenkin. Yllättäen keppijumppa on vähän jäänyt kun akuutin tuntuiset jumit ovat helpottaneet hartioiden nestekyttyrästä huolimatta.

Tänään olen yrittänyt tehdä smoothieita, jotka olisivat sopivan kokoisia yhdelle henkilölle. Voisi sanoa, että alan lähestyä tavoitetta. Eilisestä vihermoothiesta tein Mikolle version, johon laitoin 1 banaanin, 1 kiivin, 1 avokadon, 1 kourallisen pinaatinlehtiä ja omenamehua. Siitä tuli kirpeämpää, mutta hyvän makuista ja annos oli inhimmillisempi. Oma vihersmoothieni oli taas jälleen sarjassa haastavampia. Laitan tähän sen reseptin ihan vain esimerkkinä siitä, minkälaisia tököttejä voi tehdä. Maku oli hyvin mausteinen, mutta ok. Ehkä mössöön tuli lievää katkeruutta seisottuaan. Tietenkin omiin mössöihini lisään vielä vehnänorasjauhetta, solmuleväjauhetta ja spirulinalevää, jotka tuovat omat arominsa (ei aina niin hyvät). Terveellistä tämä ainakin on, jolloin suhtaudun näihin vakavasti ja ehkä sen tajuaminen auttaa myös hieman syömisessä silloin kun tulee tehtyä pahempia versioita vihersmoothieista.

Mehustetaan:
pätkä kurkkua
2 varsisellerin vartta
1 sitruuna
pala tuoretta inkivääriä
valkosipulin kynsi

Laitetaan mehun kanssa tehosekoittimeen
3-4 lehtikaalin lehteä
kourallinen rukolaa
avokado
tomaatti
reippaasti kurkumaa
suolaa
mustapippuria
cayannepippuria

Olen tänään lueskellut eilen lainaamaani kirjaa ja sen mukaan kaalit, soija ja vihreä tee ovat parhaita syövän ehkäisyssä eikä porkkanaa noteerattu kovinkaan korkealle. Tuntuu, että tieto on todella ristiriitaista ja ainoa yhteinen tekijä on maininta läsimaisen nykyruokakulttuurin (paljon sokereita, valkaistuja vehnäjauhoja, eikä paljoakaan kasviksia) vaarallisuudesta terveydelle. Ehkäpä paras ohje on syödä monipuolisesti ja runsaasti kasviksia ja välttää niiden ylikypsentämistä. Joten raaka on varmaankin parasta.

Mikolle on tulossa vielä tänään pelikaveri meille, joten siirryn nyt pikaisesti laittelemaan iltapalaani ja katsomaan vähän ruotsalaista dekkaria. Täytyyhän mun päästä ajoissa nukkumaan, jos Iida päättäkin nousta kukonlaulun aikaan...

Perheen aikuiset: aivosyöpäpotilas ja vaikea luonne

Tässä on Iidan todellisuus, jolle ei voi kuin nauraa, vaikka sääliksi tyttöä käykin. Mikko on käynyt testeissä, joissa määriteltiin hänen masennustaan ja luonnettaan. Masennus on jatkuva ja luonne vaikea. Jotenkin kun Mikko tuli kotiin ja sanoi, etten varmaan ole yllättynyt, mutta hän on vaikea luonne, niin itkunauruhan siitä tuli. En todellakaan ole yllättynyt. Enkä myöskään siitä, että masennus on jatkuva. Ollaan me siis melkoinen pari ja tämän keskellä Iida joutuu nyt elämään ja sopeutumaan muuttuviin vaiheisiin. Onneksi Iida on molemmille kaikki kaikessa. Ja onneksi kuvittelen ainakin itse olevani positiivisempi ja sopeutuvaisempi Mikkoon nähden, joten sillä tässä on tähäkin asti menty ja toivotaan jatkoakin samalla meiningillä. Kun nyt tämä syöpäasiakin hieman tasaantuu, niin eiköhän me pärjätä ihan kohtuullisesti. Jaksaa tämä kokonaisuus kyllä huvittaakin, joten aivan kokonaan huumorintajua ne eivät onnistuneet Tampereella leikkaamaan pois.

Käytiin Mikon kanssa lenkillä tänään. Aurikokin pilkisteli tasaisesti, joten kaivoin aurinkolasit esiin, josta tuli hyvä mieli. Kevättä kohti tässä selvästi mennään. Kävely oli reipas ja matkaa kertyi 3 km (askelia 3950). Ja mukavaa oli myös se, että Mikko halusi lähteä mukaan. Ei mitenkään itsestään selvää meillä. Ja hyvästä lenkistä (ja ehkä Prismassa käynnistä) johtuen illasta on ollut ihana raukeuden tunne ja väsy, joka tuntuu rasituksesta johtuvalta. Niin paljon mahtavampi väsy kuin hoidoista johtunut säteiden aikaan.

Käytiin hakemassa jälleen uusi aiheeseen liittyvä kirja kirjastosta: "Ruokavalio ja syöpä - Syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla". Tämä menee aika paljon syvemmälle ravintoasioihin ja popularisoi tieteellisiä tutkimuksia. Pikaselailulla ei mitään ihmeellistä uutta ruokavalioon, mutta mielenkiintoista kuitenkin, kun jonkun molekyylikaavankin sieltä bongasin. En toki ole vielä ole ehtinyt lukea muutamaa sivua pidemmälle, mutta innolla odotan jatkoa. Mukavaa myös, että tämä on suomeksi, niin siitä saa varmaan hyvän pohjan tilaamallemme englannin kieliselle kirjalle. Iltalukemiseksi en kuitenkaan kirjaa koe, joten tänään en taida jaksaa jatkaa sitä.

Tänään mietiskelin onko mahdollista, että omassa huonoennusteisessa diagnoosissa voisi olla myös toivonsiemen. Koska oma syöpäni ei johdu geenimutaatiosta, niin olisiko mahdollista, että elintapoja muuttamalla voisi vaikuttaa syövän uusitumiseen geenimutaatiopotilaita paremmin. Jos aivosyöpä voi johtua ruokailu- ja liikuntatottumuksista, niin minä kuulun ehdottomasti riskiryhmään. Jokaisesta oljenkorresta kannattaa uskoa itseensä valaa ja hakea motivaatiota hyviin muutoksiin. Pieni itsepetos tuskin on kovin vaarallista jos se ei muita satuta ja siitä saa sitä positiivista asennetta ja energiaa. Uusia motivointiperusteita tulen varmasti vielä tarvitemaan paljon kaikelle muutokselle, koska ei ne kuitenkaan aivan ilman alitajunnan ja mielihalujen vastustusta tapahdu.

Tänään on syöty siemen-hedelmä smoothieta aamupalaksi ja hedelmä-vihersmoothieta myöhäiseksi lounaaksi niin, että päivälliseen ei olisi ollut mitään tarvetta vielä Iidan päivällisen aikaan. Mutta tietenkin vähän söin kalaa ja vihanneksia seuraksi.  Ja tulipa todettua, että hedelmiä voi syödä liikaa, kun kaksi tukuista smoothieta syö päivässä. On vähän ällöttävä olo jälleen ja taidan tarvita taas tasoittavan kauraleivän ja vaikka kaalia sen kanssa iltapalaksi. Ainakaan hedelmiin en enää tänään koske.

Laitanpa tähän päivällisen onnistuneen kokeilun vihersmoothiesta. Kaipa näitä voisi alkaa jakamaan sellaisita resepteistä, joille Mikkokin on antanut synninpäästön. Tämä annos on vain todella iso, joten se on vähintään kahden henkilön annos tai sitten kannattaa jättää seuraavalle päivälle puolet. Toki annoksen puolittaminenkin onnistunee. Ihanan samettinen rakenne tähän tuli ja meillä syötiin tämä sosekeittona.

2 banaania (jos mehu on sokeroitua, niin varmaan yksi riittää, jolloin määräkin vähän pienenee)
3 avokadoa (kaksikin varmaan riittäisi)
1 kiivi
1 päärynä
2 kourallista tuoretta pinaattia
omenamehua sen verran, että koostunus on halutunlainen (itse käytin suoraan mehuasemalta pakastettua omaa mehua, jossa ei ollut lisättyä sokeria. Sitä lorahti varmaan 4 dl)

Vielä loppuun ylpeä tornikokoelman rakentaja kokoelmansa kanssa.

Iida pääsi Touhutaloon

Tänään ihana Elina lähti Iidan ja minun kanssani Touhutaloon. Iida on pyytänyt sinne jo monta viikkoa, mutta meidän ikuisessa flunssakierteessä on ollut mahdotonta löytää sopivaa viikonloppua touhuilulle. Aina joko Iida tai Mikko on ollut kipeänä. Tietenkään lähtöä ei auta, ettei Mikko ole lähtökohtaisestikaan niin kauhean innostunut asiasta, enkä minä ole vieläkää siinä kunnossa, että pystyisin Iidan perässä siellä konttimaan, vaikka Iida on hyvin rauhallinen moniin verrattuna. Mun roolini olikin tänään olla paikalla ja huolehtia tavaroista. Elina hoiti kaiken muun, josta olen niin kiitollinen. Jos jollain on aikaa lähteä Iidan kanssa leikkimään joku viikonloppu niin, että minä olen mukana ja voin osallistua maan tasalla, niin mielellään saa ilmoittautua. Selvästi Iida oli innostunut myös uudesta aikuiskaverista ja touhusi enemmän ja vauhdikkaamin kuin koskaan aiemmin. Paikka käy liikunnasta myös leikittäjälle. Tässä muutama kuva touhuilusta. Ikävä kyllä Mikko pakkasi mulle kameran ilman muistikorttia mukaan, joten jouduin kuvaamaan kännykällä, jonka kamera ei ollut aivan riittävä tarkkoihin kuviin niillä etäisyyksillä ja sillä valaistuksella.

Aamupäivästä kävin ihan itsekseni lähikaupassa ja kävelyllä lumisateessa sen jälkeen. Kaupassa käynti ei sinänsä näiden itsenäisten lenkkien jälkeen ole enää saavutus, mutta siitä on kyllä todella pitkä, kun olen viimeksi yksin lähikauppaan kävellyt (se oli joskus ennen isompaa kouristelukohtausta ja sädehoitoja). Ennen kauppaan lähtöä lapioin asunnonedustalta ehkä puolitoista senttiä lunta ja palatessa kävelyltä sain harjata taas uudet lumet pois. Kokonaisuudessaan kaiken tämän jälkeen askelmittari näytti 2,9 km ja 4188 askelta.

Raakaruokailuun ei kuulu mitään uutta. Eilen tehtiin mantelista raakasuklaata, josta tuli hyvää. Tänään perinteisen porkkanamehun jälkeen muu perhe pääsi hyvin vähällä, mutta omaksi päivällisekseni/iltapalaksi tein viherpirtelön, johon mehustin punajuurta, tomaattia, parsakaalia ja varsiselleriä. Tehosekoittimeen laiton mehun lisäksi kaksi avokadoa, pari kourallista rukolaa ja muutaman parsakaalin nupun. Mausteeksi suolaa, mustaa pippuria, kurkumaa, inkiväärijauhetta, valkosipulijauhetta ja cayannepippuria ja avot. No ainakin huomattavasti parempaa kuin edellinen parsakaalinnuppuversio. Ei ehkä aivan aloittelijan pirtelö kuitenkaan.

Facen vertaistukiryhmässä joku oli laittanut linkin artikkeliin, jonka mukaan Texasissa aloitetaan lähiviikkoina testaamaan potilailla uutta nanotekniikkaan perustuvaa glioblastomahoitoa. Uutinen on todella loistava, koska melkoinen työ on tehty, jotta ihmistestaukseen asti on päästy. Nyt toivotaan vain hyviä tuloksia ja jos hoito toimii niin sen nopeaa leviämistä myös Suomeen. Kuitenkin tämä tieto jostain syystä aiheutti minulle suunnattoman ahdistuksen tästä taudista ja sen pahanlaatuisuudesta. Taas alkoi tuntumaan siltä, että en elä kauaa.

Toisaalta tajusin jälleen myös sen, kuinka paljon tämä taistelu saattaa olla aivan minusta itsestäni kiinni, koska oletettavasti sytostaatit eivät tehoa minuun yhtä hyvin kuin moniin muihin. Oleellista on tehdä oma elimistö mahdollisimman syöpäepäystävälliseksi vaikuttamalla pH-tasapainoon ja syömällä niitä ruoka-aineita, joiden on todettu ehkäisevän syöpää ja kasvaimia (tomaatti, parsakaali, mansikkaa, inkivääriä jne.) sekä tuoretta ananasta, jonka oli todettu auttavan elimistöä taistelemaan syöpäsoluja vastaan. Kaiken tämän halua uskoa, ja näitä kasviksia käytän. Joten ehkäpä epätoivon jälkeen kuitenkin päällimäiseksi nousee se sisäinen taistelutahto ja halu elää! Mutta kyyneliä sairauden ajatteleminen heruttelee varmasti vielä pitkään. Vieläkään en pysty etsimään tietoa glioblastomasta, koska se ahdistaa liikaa. Tuntuuhan tämä epäoikeudenmukaiselta ja kohtuuttomalta meidän perhettä kohtaan. Toki ketä tahansa kohtaan tämä on kohtuutonta, joten en voi keksiä henkilöä, jolle tämän toivoisin.

Päivässä oli kuitekin paljon iloja: Touhutaloilun onnistuminen. Reipas kävely. Naapurin tädiltä saadut housut, jotka mahtuivat päälle (nyt siis kahdet housut mahtuvat päälle, joilla voin mennä kodin ulkopuolelle). Tutkimusuutinen. Ihana vaikka välillä raivostuttavakin perhe. Ja olenhan vielä hengissä ja mitä luultavimmin vielä vuoden päästäkin.

Koko perheen kotiviikonloppu

Pitkästä aikaa ollaan koko perhe kotona viikonloppua viettämässä. Meidän neiti kysyi heti aamulla, minne tänään mennään ja kun sanoin, että ollan vain kotona, niin ilmoitti haluavansa lähteä jonnekin. Varsinainen kyläluuta, vaikka onkin niin ujo.

Aamupäivästä käytiin pihalla ja Iida yritti ottaa viimeisiä irti liukurimäestään. Lounaan jälkeen lähdettiin käymään kirjastolla ihan keskustassa asti. Hauska oli törmätä siellä Hetaan ja Toivoon pitkästä aikaa. Taas näki kuinka lapset ovat erilaisia, kun T juoksi ja tutki paikkoja, roikkui Iida äidin lahkeessa kiinni. Uskaltautui hän nyt vähän leikkimäänkin, mutta arasteli heti vilkkaampien poikien tullessa lähelle. Iida taas kokoili valtaisan pinon kirjoja, joista nyt riittää monelle illalle iltasatuja.

Päiväkävelyt jäivät tänään tekemättä ja muutenkin liikunnallinen puoli jäi kokonaan väliin. No eipä sää olisi ainakaan hellinyt ulkoiluja, mutta kyllähän Iidan kotona ollessa on aika vaikea lähteä liikkeelle. Pitäisi melkein ottaa Iida rattaisiin mukaan. Keppijumpatkin jäivät tänään tekemättä.

Myös toistaiseksi tämä on ollut viikon vähiten raakaruokapäivä. Toki olen joka väliin yrittänyt mahdollisimman paljon syödä raakaa ja "päivälliseksi" tein koko porukalle hedelmä-pinaatinlehti smoothien, mutta kun aamun aloittaa keitetyllä puurolla, niin väkisinkin tulee aika paljon keitettyä ruokaa. Ja myönnän, että otin äsken sulamaan vähän graavilohta ja kauraleipää, jota ajattelin vielä syödä iltapalaksi. Mutta sallin tämän nyt itselleni, kun olen niin kiltisti syönyt raakaruokaa koko  viikon. Reippaasti yli  75 % päivässä. Tilattiin meille myös Anticancer: A New Way of Life, jonka on kirjoittanut David Servan-Schreiber. Kirja keskittyy nimen omaan ravitsemukseen, jota hän lääkärinä itse kehitteli aivosyöpäänsä. Omilla ohjeillaan eli syöpänsä kanssa 20-vuotta, mikä nykytilanteessa näyttäisi aivan valtaisalta lisäajalta. Ikävä kyllä kirja on englanniksi ja pinna englannin lukemisen kanssa on lyhentynyt aika paljon kasvaimen poiston myötä.

Tänään kuitenkin ihan mukava päivä kokonaisuudessaan onneksi. Huono-olo on käynyt välillä vierailemassa, mihin otin jopa yhden lievemmän pahoinvointilääkkeen. Onneksi lääke auttoi ja syöminen. Tämä huono-olo on kyllä osasyynä siihen, että päätin antaa itselleni luvan iltapalaleipiin, kun ei kauheasti tee mieli hedelmiä tai kaalia...

1. kuurin viimeinen kapseli otettu

Tänään päivä on ollut taas vähän väsyneempi, vaikka yöllä olen nukkunut oikein hyvin. Eilen illalla katsoin vain yhden ohjelman pätkän, jonka jälkeen aloitin lukemaan Kiplingin Meren Urhoja -kirjaa, joka mulla on kuvitettuna tietosanakirjan kokoisena versiona, joten sen lukeminen sängyssä ei ole mahdollista. Olen halunnut aloittaa kirjan jo hetken, mutta en ole saanut aikaiseksi, joten nyt olen tyytyväinen. Irtauduinpa edes hetkeksi ruudun äärestä ja tänään olen jatkanut kirjaa pitkin päivää.

Iida haettiin muskariin puoli yhdeltätoista, jonka jälkeen lähdettiin Mikon kanssa kävelylle. Vesipullo ja sytostaatti taskussa, jotta sain otettua viimeisen kapselin oikeaan aikaan. Puolen litran vesipullo on vain taskuun vähän iso, joten jostain pitäisi löytää vanhanaikainen kerhojuomapullo tai jokin muu pieni litteä juomapuollo. Lenkistä tulikin aika pitkä lopulta (3 km, 4155 askelta), vaikka tiet olivatkin paikka paikoin aivan kamalassa kunnossa.

Vihdoin ja viimein päästiin Mikon kanssa lounaalle ulos. Eipä sitäkään montaa viikkoa ehditty suunnitella. Ja tällä kertaa mahduttiin sisään Siniseen Paprikaan. Olin oikein tyytyväinen, sillä pöydästä sai koostettua kohtuullisen salaatin ja kun en kasvissyöjä ole, niin oikein hyvin maustetun broileripihvin. Kyllä siitäkin lautasellisesta 75 % oli raakaa. Eli sinne voidaan mennä uudelleen. Annoin itselleni luvan maistaa yhden pienen lusikallisen jälkkäriäkin (Mikko söi loput) ihan sytokuurin loppumisen kunniaksi. Ihana oli huomata, että se lusikallinen riitti aivan hyvin. Ei tullut himoa vetää koko jälkkäriä. Eli kyllä tässä on edistytty melkoisesti. Iltapalalla söin yhden spelttivovelin hunajalla, joten kyllä tänään onkin herkuteltu.

Tänään on ollut hieman huonompi olo, etenkin ennen syömään lähtemistä. Onneksi huono-olo antoi aika hyvin periksi lounaalla ihan niin kuin sädehoitojenkin aikana. Toki lievää kuvotusta oli vielä myöhemminkin, mutta sen kanssa pärjäsi. Sytostaatilla onkin kertyvä vaikutus näin kuurin aikana, mutta myös kuurista toiseen. Toivotaan kuitenkin, että kokonaisuutena vähäiset oireet tästä ekasta kuurista kertoisivat siitä, että elimistö on kestänyt tämän rääkin hyvin ja annos voidaan nostaa tavoitteeseen. Toki ensi viikollakin voi vielä tulla oireita kuurista. Illasta myös sain myös nykinykikohtauksen (kuten Mikko asian nimesi). Olen koko viikon odottanut ja ihmetellyt, kun kohtausta ei ole tullut, vaikka viime viikolla niitä tuli tasaisesti, myrkkykuuri on meneillään ja vähensin kortisonia tällä viikolla vähäsen.

Huonompi olo antoi periksi lopullisesti, kun tein jotain aivan muuta ja innostavaa. Sain vihdoin ja viimein istuttua pianon ääreen ja harjoittelin yhtä kappaletta tunnin. Aika hyvin itseltäni, että jaksoin oikeasti panostaa siihen yhteen neljän rivin mittaiseen etydiin näin hyvin, koska yleensä vain soitan läpi useampia kappaleita meni miten meni. Muutenkin tietynlainen kynnys pianon ja minun välillä on nyt toivottavasti ylitetty jälleen kerran. Jännä oli myös huomata, että oma räpeltävä soitto sai pari kyyneltäkin vierähtämään. Ilmeisesti musiikki on alkanut uudella lailla nostamaan tunteita pintaan. En ole koskaan herkistynyt helposti musiikista, vaikka se on aina ollut niin iso osa elämääni. Ehkä tänään on muutenkin ollut herkempi päivä. Mietin muun muassa sitä kuinka tavallaan ristiriitaista on koko ajan panostaa tulevaisuuteen, vaikka toisaalta pitäisi elää vain tätä hetkeä. Olenko siis päätymässä taas siihen ajatteluun, että huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa sitten teen jotain. Toivottavasti en, vaan tänään teen, jotta siitä hyödyn ensi vuonnakin ja toivottavasti kymmenenkin vuoden päästä vielä.

Tänään on ollut jotenkin enemmän aikaa kaikkeen. Varmasti se vaikutti, että aamupala tuli hoidettua Iidan vielä ollessa kotona, eikä ole tarvinnut viettää aikaa keittiössä juurikaan. Ruoka syötiin ulkona ja Iida söi musiikkiopistolla ja isulassa. Iida tuli kotiinkin vasta lähempänä viittä, joten kaikkiaan pääivässä oli omaa aikaa lähes yhtä pitkään kuin perus hoitopäivänäkin. Ehkäpä tässä näkee sen, kuinka paljon tosiaan vietän aikaa kotitöiden parissa (niin kuin suurin osa muistakin äideistä). Ja kyllähän se välillä tympäisee, vaikka kuinka nautin aikaansaannoksistani.

Mikä mua on alkanut hieman ahdistaa raakaruokailussa, on syntyvän biojätteen määrä. Meidän talonyhtiössä ei ole erillistä biojätteen keräystä ja tällä hetkellä biojätevoittoista sekajätettä tulee pussillinen päivässä. Melkein jo omaan piikkiin kannattaisi ottaa biojäteastia jäteyhtiöltä, mutta Mikko on sitä mieltä, ettei se mahdu tuonne roskakatokseen. Ja jos oman kompostin laittaisi, joutuisi sen sijoittamaan suoraan terassin viereen, eikä sekään houkuta. Mutta ei auta. Tämän ongelman vuoksi en aio raakaruokailua vähentää.

Pitkästä aikaa olen kuunnellut musiikkia youtubesta. Tätä täytyy myös tehdä useammin, vaikka keittiössä touhuillessa. Tai levyiltä. Aivan sama, mutta musiikkia päivät kaipaavat lisää!

1. kuurin 4. päivä ja niin iloinen mieli

Tänään olen ollut niin iloinen, kun puntari näytti kilon vähemmän aamupainoa parin viikon takaiseen punnitukseeni. Tuntuikin eilen siivotessa, että pystyin helpommin konttimaan ja makoilemaankin lattialla imuroidessani sängynalustoja. Ehkä kaikella on ollut jotain yhteisvaikutusta: muutettu ruokavalio, kortisonin vähennys ja lisääntynyt liikunta. Tosin iltaa myöten turvotus jälleen lisääntyi pitkästä aikaa selässä.

Aamupäivästä oli taas psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen sairaalalla, mikä tietenkin sotki päivän ohjelmaa kotipäivään nähden. Aamukin meni vilskeellä, kun Mikolle tuli kaveri pelailemaan jo 8.30. Äitee kuskasi mua sairaalalla ja kävi välissä hiitämässä, joten reissulla meni hieman pidempään kuin yleensä. Sairaanhoitajan kanssa todettiin, että hyvin pyyhkii. Nukkuminen on kunnossa ja voisin kokeilla jopa jättää korvatulpat pois, jolloin musta olisi enemmän apua Iidan yökitinöissä. Mieliala on positiivinen ja niitä raskaita asioita työstää pienissä erissä taustalla koko ajan, joten ei nekään niin kauheasti vaikuta päivittäiseen mielialaan. Eikä sitä voi oikein päättää, koska asioita käsittelee, vaan ne tulevat vastaan eri asiayhteyksissä. Nyt kuitenkin haluan edelleen keskittyä paranemiseen jatulevaisuuteen. En siis ensisijaisesti varaa iltaa itkeäkseni mahdollista synkkää kohtaloa ja taudon vuoksi menetettyjä vauvoja, vaan itketään niitä sitten kun itku tulee. Ja koska haluan keskittyä tulevaisuuteen, niin minun kaltaiselleni ratkaisukeskeiselle henkilölle on tämä ruokaharrastus aivan täydellinen, koska koen tekeväni jotain edesauttaakseni omaa selviämistäni. Sitä paitsi synkistely lisää kehon happamuutta, joten senkin vuoksi positiivinen ja stressitön mieli on tärkeää.

Tänään olen pitänyt kävelyvapaata, kun en yksinkertaisesti ehtinyt lenkille. No kävelin mä sairaalalta kohti Huhtalaa, kun äiteellä kesti hiihdon kanssa vielä ja käytiin Prismassa. En tosin pitänyt mittaria käynnissä kuin sairaalanmäeltä kävellessäni alaspäin, mutta jo sillä matkalla (n. 1 km) tuli 1540 askelta.

Kaupassa käynti on nykyisin jotain aivan muuta kuin aiemmin. Kärry on täynnä vihanneksia, hedelmiä ja siemeniä. Mikolle muutama rahka, kalaa tai muuta vastaavaa. Joskus maitopurkki. Aika erilaiselta näyttää ostokset kuin muilla asiakkailla. Muutenkin kasviksiin on tullut aivan uusi näkökulma. Esimerkiksi parsakaaleja aiemmin setsi mahdollisimman lyhyellä varrella ja nyt toisin päin, koska varsi on kaikkein ravintorikkain osa parsakaalista ja nuput soveltuvat huonosti mehustukseen.

Mietin tänään, että varmaan keskimäärin syön 75 prosenttisesti raakaravintoa nykyään. Toki päivät ovat erilaisia, mutta keskimäärin. Ja aika jännää on, kuinka helposti muutos on tapahtunut kaiken sen joulumässäilyn jälkeen. Tosin kyllä tänään teki mieli maistaa mummon tuomia itse leivottuja sämpylöitä ja edelleen kun kahvilan ohitse kulkee ja haistaa kaikki ne sokeriherkkupullat, niin toki vähän tekee mieli. Mutta hyvin olen saanut itseni pidettyä. Spelttivohveleita voisi tehdä taas jossain vaiheessa. Viimeksikin riitti puolitoista vohvelia, joten eipä niitäkään kerralla mene kovin suurta pinoa. Ainakin aiemmin kokonaan puuttunutta itsehillintää tässä on oppinut. 

Olen vakaasti päättänyt lisätä Mikon ruokavalioon vihersmoothien päivittäin. Tänään tein siis hänelle helpon aloittelijan version ja sehän maistui. Olen niin tyytyväinen. Itselleni taas tein liian haastavan, joka oli aika pahaa. Hieman asiaa auttoi, kun lisäsin siihen suolaa, mutta tiedänpähän jälleen, ettei kokonaista parsakaalia kannata laittaa mössöön kerralla. Lisäksi mehustettu punajuuri on tuonut värin lisäksi myös kivaa makua mössöön. Varsisellerin unohdin kokonaan... Ja muutenkin ainesosien suhteita pitäisi tarkistaa.

Uusi asia, johon aloitin kiinnittämään huomiota on elimistön suolatasapaino ja nimen omaan kalium-natrium tasapaino on tähtäimessä. Itselläni on jo lähtökohtaisesti riskinä elimistön liian alhainen suolaisuus, koska kortisoni ja ainakin toinen epilepsialääke vähentää suolaa. Joten tein "Uusi päivä" kirjassa olleen suolatestin, jonka mukaan saan lisätä suolaa aika reippaasti ruokiini ja aamulla ihan tankata suolaa. Jos elimistö alkaa turvottua, niin minulla on kaliumin puute natriumiin nähden. Olisi vain mukava tietää, miten ihmeessä tällä kortisoniturvotuksella tiedän mikä turvotus johtuu mistäkin. Mutta ehkäpä täytyy hakea kaupasta jodioitua merisuolaa, josta on poistettu natriumia, sillä luultavasti kaliumista on puutetta. Aivojen ja hermojen sähköiselle toiminnalle tämä suhde on tärkeä ja mistäs sen tietää, jos suhteen kuntoon saaminen auttaisi epilepsiaankin. Ja liian suolaton elimistö ei saa aikaan riittävää janon tunnetta, ja tämän tunnistan itsestäni. En juo päivän aikana riittävästi.

Jotenkin tänään on ollut niin kiva päivä kokonaisuudessaan, että pakko on vielä tehdä listaa päivän positiivisista, vaikka ainakin osa on tuolla tekstissä jo mainittukin: Hyvin nukuttu yö. Vaikka olen ollut koko päivän lähes raakaravinnolla, niin ei ole ollut nälkä vaan pikemminkin ähky (nytkin joudun miettimään kuinka tunkisin itseeni jotain iltapalaa, että yöllä ei tarvitse nousta syömään). Mikko tykkäsi vihersmoothiestansa. Ensimmäinen kilo poissa lisäpainosta.

1. kuurin 3. päivä

Tänään olo on ollut jälleen energisempi eiliseen nähden. Mikko lähti mukaan aamupäiväkävelylle, mikä toi heti lisää turvallisuuden ja jaksamisenkin tunnetta. Lenkki jäi kuitenkin lyhyemmäksi kuin eilen (2 km, 2804 askelta), vaikka luulin sen olleen pidempi. Auringon paiste oli ihana niin kuin maanantainakin. Jotenkin nyt eilinen harmaus tuntuu vielä harmaammalta. Sää oli suorastaan niin ihana, että teki mieli pestä ikkunoita, mutta jätin sen seuraavaan auringon paisteeseen, sillä tänään sain imuroitua taas vähän perusteellisemmin lenkin jälkeen. Hieman illasta alkoi jälleen tuntua, että tuli päivän aikana touhuttua aika paljon ja vielä suurelta osin ilman kaulahuivia. Hölmö olo on taas täällä. Toivottavasti se ei nyt kuitenkaan enteile mitään kummempaa, vaan menee ohi yön aikana.

Olen nyt toistaiseksi jättänyt aamuista raakapuurot pois ja korvannut ne aamusmoothieilla vahvistettuna liotetuilla siemenillä. Vaihtelu virkistää jo näin kuukaudenkin aikana. Tässä flunssien aikana olen joka aamu tehnyt Mikolle ja itselleni omena-inkiväärimehun, joka polttelee ihanasti ja on hyvää. Minusta on vähän sääli, että Mikolla innostus muuten on vähäsen lopahtanut jo nyt tähän touhuun. Uskoisin, että hänkin voisi hyötyä niin paljon aitojen ruoka-aineiden syönnistä puhtaan mahantäytteen sijaan. Ja nyt kun minä olen niin innostunut aiheesta, kannattaisi hänen hyödyntää mun innostukseni myöskin. Tietenkin makuihin täytyy tottua ja minä varmasti totunkin kaikkeen  nopeammin, koska motivaationi on niin paljon suurempi. Mutta eipä nämä muutokset ruokavaliossa ainakaan huonommaksi ja väsyneemmäksi oloa ole tehneet, joten ei kokeilua kannattaisi väheksyä. Ja sain minä pari desiä työnnettyä vihersmoothietani Mikolle, mikä ei kyllä saanut kovasti kehuja, vaikka minusta olikin aivan hyvää. Mikko taitaakin mennä niin vahvasti makujen mukaan, ettei pysty menemään ruuan kanssa epämukavuusalueelle, vaikka tiedostaisikin ruuan terveydelliset hyödyt. No ehkäpä pikkuhiljaa onnistun muuttamaan makutottumuksiakin.

Kokeiluista puheen ollen Mikko pääsi tänään siivoamaan meidän keittiön katosta tomaattia, kun mokasin mehulinkoni kanssa. No tekevälle sattuu ja onneksi jäljet lähtivät pois. Opimpahan taas sellaista uutta, mitä ei kannata tehdä.

Jäin tänään myös miettimään, että jos olen innoissani muuttamassa omaa ja Mikonkin ruokavaliota terveellisemmäksi, niin miksi Iidalle syötetään sitten edelleen tavallista ruokaa kotonakin. Eikö lapsen ravitsemus pitäisi olla ykkösenä. Varmastikaan emme ole tekemässä Iidasta kasvissyöjää tai anna rajoitteita hoitoruokailuihin tai muuallekaan. Ja aivan varmaa on, että Iida vaatii kaikkeen muutokseen varmasti enemmän aikaa kuin vanhempansa, totuttautuessa uusiin makuihin. Mutta miksi ihmeessä syötämme hänelle leipää, pastaa ja perunaa, jos minä niitä välttelen ja toivottavasti Mikkokin saa itseään niskasta kiinni näiden pelkkien ravinneköyhien mahantäytteiden kohdalla. Toki Iida onneksi nyt jo syö hyvin kasviksia ja hedelmiä, eivätkä ne koskaan ole olleet ongelma. Tänäänkin tykästyi kesäkurpitsaraasteeseen ja pyysi sitä kahdesti lisää. Lapsen ruokavaliota täytyy hieman pohtia ja miettiä hyviä tapoja lisätä päiviin vaikka mehuja ja smoothieita näin aluksi. Onneksi Iida tykkää porkkanamehusta, joten sitä tehdään jo nyt päivittäin hoidon jälkeen tietenkin ananaksella höydettynä minun vuokseni.

Tänään Iida ja Mikko saivat kuitenkin ruuaksi spagettia säilykehirvikastikkeella, koska semmoinen kaapissa oli. Itse söin kastiketta myös vähäsen kesäkurpitsaraasteella. Spagetti oli Iidan toive, joten kaiketi niitäkin aina välillä voidaan toteuttaa. Tosin tänään oli jälleen huono säkä, koska hoidossakin oli ollut spagettipäivä. Lisäksi tein eiliselle suunnittelemani laskiaispullat muille. Olin ottanut viimeisen pullapitkon puolikkaan pakkasesta sulamaan eilen sillä ajatuksella, että täytän sen laskiaispulliksi muille. Kuitenkin mummon tuomat pullat sotkivat tämän suunnitelman, mutta värkit olin jo ehtinyt valmistella valmiiksi, joten täytyihän niitä käyttää pois (osan kermavaahdosta jouduin heittämään pois, koska se oli vettynyt purkissa, enkä saanut sitä pysymään pullien välissä). Joten en minäkään aivan pulmunen ole kannustaessani Mikkoa muutokseen, kun samalla kuitenkin teen tällaisia herkkuja.

Tämä blogi on selvästi saanut uuden suunnan, jossa käyn läpi elintapamuutoksiani. Toki taistelu on suurin kannustin muutosten taustalla, mutta aika paljon arkipäiväisempiä juttuja nämä ovat. Oman olon ollessa aika normaali, en oikein keksi mitään kirjoittamista kerran kuussa olevista hoidoistakaan. Tämän vuoksi keskityn nyt itselleni kaikkein tärkeimpään osaan taistelua: muutoksiin tulevaisuutta varten eli ravintoon, liikuntaan ja kuntoutumiseen. Toisin sanoen miten aion pitää tämän syövän kurissa mahdollisimman pitkään tulevaisuudessa ja mielen positiivisena jatkotaistoihin.

1. kuurin 2. päivä

Tänään on ollut ehdottomasti nurruisempi, väsyneempi ja äkäisempikin päivä eiliseen nähden. Askelet ovat painaneet ja haukotuttanut on kovasti, vaikka yö olisin aivan kohtuullinen.

Kuvittelin alunperin tekeväni sairaslomalla vaikka mitä kivaa. Ainakin halusin parantaa pianonsoittotaitojani (kertaakaan en ole ehtinyt pianon ääreen istahtaa), palapelejä (niitä en uskalla tehdä, ettei hartiat mene lopullisesti jumiin) ja sudokuja (en vain ole saanut aikaiseksi). Tuntuu kuitenkin, että ehdin ainoastaan siivota, pyykätä ja tehdä ruokaa. Toki ruuanlaitto on tällä hetkellä myös harrastukseni ja aidosti uskon auttavani itseäni parhaiten hyvällä ravinnolla, mutta kyllä se siitä huolimatta välillä tympäisee. Lisäksi yritän liikunnan pitää kuviosa mukana ja varmasti pikkuhiljaa lisätä sen osuutta, sillä se on toinen tapa auttaa itseäni pidemällä tähtäimellä. Mutta täytyy yrittää jossain vaiheessa ehtiä istahtamaan ainakin pianon ääreen. No olisihan mulla aikaa iltaisin Iidan mentyä nukkumaan, mutta vietän ne tuijottaen ohjelmia. Toisaalta nyt olen ollut niin väsyksissä iltaisin, etten kyllä ole jaksanut ajatellakaan mitään älyllisempää. Ja piano sijaitsee meidän asunnon kylmimmässä nurkassa, mikä ei varsinaisesti innosta tällä hetkellä kun kärsin vedosta ja kylmästä muutenkin. No ainakin keksin tekosyitä entiseen malliin laiskuudelleni.

Tänään on valmistunut mehuja, smoothieita ja vähän raastesalaattiakin. Sotku on ollut välillä aivan kamala, mutta siitäkin selvisin. Mun hyvä mehulinko jostain syystä räiskyttää välillä mehua parista kohtaa, mikä on ehdoton miinus koneelle sen valtaisan kovan äänen lisäksi. Onneksi tehoja kuitenkin riittää, ääneen auttaa kuulosuojaimet ja rätit on keksitty. Vihersmoothie oli tänään punaista, kun lisäsin siihen punajuurimehua. Viherkasvikset ovat tuoneet myös uusia makuelämyksiä, kuten versisellerin, joka oikeasti on tosi hyvää ainakin mehustettuna. Ja mikä parasta, mehukirjan mukaan siinä on miinuskaloreita, eli sen sulattaminen vie enemmän kaloreita kuin mitä siitä saa ja toimii nesteen poistajana. Ei ihme siis, että kaikissa jenkkiohjelmissa, joissa laihdutetaan, syödään selleriä. Olen sitä joskus ihmetellyt.

Pääsin sentään väsystä huolimatta kävelylle aamupäivästä. Ensin käveltiin Mikon kanssa lähikauppaan hakemaan porkkanoita ja vähän muita kasviksia (joita kuluu tässä taloudessa enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella) ja siitä jatkoin vielä itsekseni vähän omia reittejäni näillä lähikaduilla. Kokonaisuudessaan askelia tuli 3264 ja matkaa 2,3 km. Meno ei ollut yhtä reipasta kuin eilen, mutta toisaalta en yrittänytkään puristaa vauhtia vaan ajattelin askelmäärän ja matkan itsessään olevan tässä vaiheessa oleellisempi. Lievää pyörrytystä oli hitaammasta vauhdista huolimatta aina välillä.

Mikolla oli poikkeuksellisesti iltapäivästä omia menoja, eikä hän pystynyt hakemaan Iidaa hoidosta (huomenna sama juttu). Niinpä hain neidin Mikon vanhempien kanssa. Ensimmäistä kertaa tämän taudin kanssa olin hakemassa Iitua ja olihan se melkoinen juhlatilaisuus ainakin minulle. Aamulla Iida oli taas vähän sairaamman oloinen, mutta hoitopäivä meni kuitenkin hyvin ja oli jaksanut hyvin laskiaisriehan pulkkamäessä.

Päivittäiset muutama tunti ilman lasta pyörimässä jaloissa ja kitisemässä ympärillä, tulevat todelliseen tarpeeseen, ainakin vanhempien ollessa näin huonossa henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Iidan kanssa kun ei pysty oikein tekemään mitään omaa juttua tällä hetkellä. Tai ainakin hän yrittää vaatia itselleen kaiken huomion ja pitää sellaista ääntä, ettei voi olla huomaamatta hänen läsnäoloaan. Toisin sanoen on tyypillinen 3-vuotias. Enpä olisi uskonut aiemmin, että Iidan poissaolo on näin tärkeää omalle jaksamiselle, mutta enpä olisi kuvitellut sairastuvanikaan näin vakavasti tämän ikäisenä. Näin se elämä heittelee ikäviä ja toivottavasti sitten taas mukaviakin asioita matkalle. Ja ennen kaikkea toivottavasti vuosia on niin paljon jäljellä, että kaikenlaista ehtii vielä tulla vastaan.

Iida löi Mikkoa tänään nipulla rannerenkaita, jonka jälkeen ne otettiin pois. Iidalle sanottiin, että ensin pitää pyytää anteeksi, jos haluaa renkaat takaisin. Iidan tuumasi anteeksipyynnöstä: "En minä pyydä anteeksi, minä maksan".

Mummo toi mukanaan laskiaispullia, joihin en toki koskenut, vaan Iida ja Mikko saivat pitää ne hyvänään. Itselleni vatkasin kermaa, jonka maustoin vaniljalla. Mantelimassaa tein mantelijauhosta ja hunajasta. Näillä herkuilla täytin kauraleivän ja riittävän hyvä laskiaispullan korvike oli valmis. Löysin kyllä raakaversion laskiaispullista, mutta se näytti liian haastavalta ja toisaalta tämä oli vain vähän paheellinen versio. Eipä ollut vehnäjauhoa tai valkoista sokeria käytössä. Ja kyllä sitä raakaakin on päivän mittaan tullut nautittua aika paljon. Mehut pitävät siitä kyllä huolen.

1. kuurin 1. päivä

Tänään oli ensimmäinen kapselipäivä. Vielä puolenpäivän jälkeen olo oli mitä mainioin ja lähdin reippaasti kävelylle sillä mielellä, että tehdään nyt kunnon lenkki, kun huomisen olosta ei tiedä. No eipä se olo ollutkaan aivan eilinen, vaan koko matkan pyörrytti hieman. Taas kerran härkäpäisyys tuli väärässä kohtaa esille. Monesta kohtaa reittiä olisin voinut oikaista, mutta ei. Enhän minä. Matkaa tuli 2,6 km ja askeleita 3667. Huomennapahan tiedän jäädä näille lähikaduille kävelemään, joilla voi aina tehdä pienen kierroksen lisää, jos vielä tuntuu hyvältä. Nyt saa sitten jännittää hieman kuinka epi reagoi tähän. Yölläkin tuli aivan minimaalinen kohtaus jo eilisen jäljiltä. Parasta olisi päästä kävelemään ennen myrkkyjen ottoa, mutta tänään aamu oli liian kylmä siihen ja jouduin odottamaan iltapäivään. Tänään ehdittiin käydä myös Prismassa ennen kävelyäni, mikä varmaan verotti voimia osaltaan.

Eilen illalla kun luin Iidalle satua ja sain pienen epikohtauksen, alkoi Iida kyselemään siinä silitellessä, että mikä täällä haisee. Mikko haistoi sen myös ja niin minäkin. Kun Mikko nukutti Iidaa tajusin, että hajuhan lähti minusta. En tiedä onko mahdollista, että kohtaus sai aikaiseksi jonkun ihmeellisen erityksen, jonka vuoksi iho haisi aika kamalalle. Mikon mielestä hiivaiselle ja minusta vähän käyneelle banaanille. Tänään ongelmaa ei ole enää ollut, joten en ole keksinyt muutakaan mihin haju voisi liittyä.

Tänään on ollut smoothie- ja mehupäivä. Aamupalaksi puolukka-hamppusmoothieta, Flunssashotti omenasta ja inkivääristä puolenpäivän jälkeen (tietenkin Iidan flunssa on tarttunut Mikkoon ja minuun) ja myöhäiseksi lounaaksi syöpäpotilaalle sopiva vihermiksi. Tomaatin ja parsakaalin on yhdessä todettu ehkäisevän syöpää. Ja tietenkin vielä Iidan kotiintulon jälkeen porkkana-ananasmehua. Aivan ei mun mehut synny viidessä minuutissa laitteen pesu mukaan lukien, mutta aika nopeasti kuitenkin. Mehut tuntuvat niin hyviltä salaattikokeiluiden jälkeen ja uskomatonta kyllä ne pitävät aika hyvin nälkääkin.

Päivän paras uutinen oli ystävän esikoisen syntyminen tänä aamuna. Aivan ihana pieni tyttö, josta sain jo kuvankin. Tästä vauvasta on niin helppo iloita, vaikka kakkosvauvojen putkahtelu sattuukin todella kovasti. Niitä toisia vauvoja tuntuu ilmestyvän aivan pienellä aikaa todella monta pikkusisaruksiksi suunnilleen Iidan ikäisille esikoisille. Mäkin olisin halunnut sellaisen ja nyt ei tiedä onko se koskaan mahdollista ja ennen kaikkea uskaltaako tällaisen syövän kanssa koskaan edes miettiaä asiaa. Mutta onneksi meillä sentään on Iida ihanainen. Ja eipä sen toisen vauvan saamisesta olisi ollut mitään takeita, vaikka terveenä olisi saanut ollakin.

Hyvää laskiaissunnutaita

Viikonloppu meni jälleen varsin mallikkaasti. Lauantain Kauhavapäivä oli mukava etenkin nyt, kun ensi viikon olotilasta ei ole mitään tietoa. Sunnuntai aamuna Iida tuli herättämään minut puoli kahdeksalta, kun olimme unohtaneet sopia, että herättää isun ensisijaisesti. Olisin vielä nukkunut mielelläni kahdeksaan eli aamulääkkeiden ottoon. Näin ne unet ovat pidentyneet hurjasti. Pian täytyy varmaan kysellä nukkumislääkkeen pitoisuuden alentamisesta, mutta ehkäpä nautin vielä hetken hyvistä unista, kun päivät eivät tunnu edelleenkään takkuisilta. Ainut viikonlopun ikävyys on ollut päänsärky, joka varmaan johtuu niskan kireydestä. Enpä ole tehnyt yhtään keppijumppaa, ja kävelytkin jäivät lauantaina tekemättä. Ja kyllähän Iidalle iltasatua lukiessa tulikin ihan pieni kohtaus. Iida oli pitkään aikaan ensimmäisen kerran näkemässä sormien kouristelua ja alkoi vähän hätääntyä kun aloimme puhumaan äidin pienestä kohtauksesta. Toisaalta saattoi olla aikakin, että Iida näki kuinka pieniä ne kohtaukset ovat nykyään, eikä äitikään enää itke kohtauksen tullessa ja se menee nopeasti ohitse.

Yöllä pakkanen kiristyi kahteenkymmeneen ja vanhemmillani oli niin kylmä, kun lämmitys ei aivan ehtinyt reagoimaan riittävällä nopeudella. Iltapäivään saakka poltettiin Iidan kanssa takkaa, jotta vähän saatiin lämpöä lisää. Olisi pitänyt hieman saunaakin lämmittää illalla, kun olisin muistanut pakkasen kiristyvän ennusteen mukaan noin radikaalisti. Saunan kiukaan hormi menee mun huoneen läpi, mikä yleensä aiheuttaa tuskaista lämpöä, mutta olisi viime yönä ollut hyvin tervetullutta.

Sunnuntaina kävin puolen tunnin kävelyllä aivan yksin, vaikka pakkasta oli lähes kymmenen astetta. Toppahousuja en edelleenkään saa kiinni ja ne eivät ole kovin lämpimät, kun ovat sen verran piukat. Kuitenkin hikeä puski takin alla villakerraston, villatakin ja villahuivin ansiosta. Kaulahuivin kietominen hyvällä tavalla on välillä aika hankalaa, kun lämpöä tarvitsee niskaan, mutta liian paksusti tai kireästi kiedottuna painaa niskapattia ikävästi ja aiheuttaa omat ongelmansa. Näin kylmällä etenkin huomaa hankaluudet, kun haluaa suojata niskaansa entistä huolellisemmin. Matkaa lenkiltä kuitenkin kertyi 2,2 km ja askelia tuli 3135, eikä vielä väsyttänyt edes. On tämä aika hyvä edistys hoitotauon ajalta, kun lähtötilanne oli noin 600 m ja noin 1000 askelta. Nekin hyvin väsyneenä.

Huomenna otan sitten ensimmäisen myrkyn taas. Kovasti olen pohtinut aikataulua, kun ennen kapselin ottoa pitäisi olla pari tuntia syömättä ja vielä tunti sen jälkeen. Tavallaan olisi helppoa ottaa se aamulla herätessä, mutta sitten pitäisi herätä ottamaan puolituntia aikaisemmin pahoinvointilääke, jotta se ehtisi imeytyä. Toisaalta herätessä on muut lääkkeet, enkä tiedä viitinkö siihen samaan syssyyn yhdistää myrkkyä. Tätähän voi kysyä ennen seuraavaa kuuria Eli varmaan jatkan samalla aikataululla kuin sädehoitojen aikana: klo 10.30 pahoinvointilääke, klo 11.00 sytostaatti ja klo 12 pääsee syömään. Olen vain ottanut soodan monesti tuohon aikaan, joten nyt sille täytyy miettiä uusi aika, jota ennen ja jälkeen myös pitäisi olla taukoa ruokailuista. No ehkäpä teen tästä vaikeampaa kuin se oikeasti on. Vähän tietenkin jännittää, miten elimistö kestää korotetun annoksen. Toivottavasti hyvin, sillä ei kai suunnitelman mukaan turhaan yritetä annosta nostaa tuleville kuureille.

Tänään tehtiin Ahoviidalla tattaripuuroa idätetystä tattarista. Muuten päivän ruokailut ovat menneet aika perinteiseti yhdistellen keitettyä ja raakaa. Mikko teki vohveleita iltapalaksi mun pyynnöstä spelttijauhoista, joita minäkin söin yhden. Speltti on kuitenkin alkuperäistä ja huomattavasti parempaa kuin jalostettu vehnä. Kyllä sen vohveleista maistoikin. Hyviä olivat mutta aika paljon viljaisampia kuin perinteiset. Kelpasivat kuitenkin hyvin Iidallekin ja meillä on aina tehty vohvelit sokerittomina, niin sekään ei ollut outoa kenellekään.

Laskiaissunnuntain vietto on ollut vähäistä. Iida laski kolmesti vanhempien pihan pienestä mäestä ja hiihti puolisentuntia. Mutta vähäsen vilpoinenhan tuo keli oli pidempiin ulkoiluihin, mutta sentään kävin pihalla oikeasti.

Hyvää ystävänpäivää!

Olemme jälleen Iidan kanssa vanhemmillani yötä. Tämä päivä meni näissä tunnelmissa Kauhavalla. Ensin kävimme pikakäynnillä isänäidillä eli isumummilla, sitten palvelutalossa äidinäidillä eli muumilla ja sitten vielä äidinisällä. Tässä kuva meistä Muumin kanssa.

Porkkana on syövän kuninkaita!

Tänään hain postista uuden mehukirjani. Päivä on ollut niin täynnä ohjelmaa, etten ole ehtinyt siihen juurikaan tutustua. Silmiini osui aivan nopealla katselulla kuitenkin, että porkkanan ohella parsakaali on todettu suojaavan parhaiten syöpää vastaan ja porkkanaa tituleerattiin aivan syövän kuninkaaksi! Lisäksi jossain alustavissa tutkimuksissa tuoreen ananaksen ainesosien on todettu tahostavan elimistön puolustusreaktioita syöpäsoluja vastaan. Yllättäen Mikon ja mun tuoremehussa oli tänään porkkanaa ja ananasta ja omaani linkosin vielä parsakaalia ja tietenkin lisäsin vehnänorasjauhetta. Tuoretta ananasta varmaan tulee nyt ostettua aika paljon. Kirja kyllä vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että siihen täytyy oikeasti perehtyä rauhassa. Olisikohan tämä jopa semmoinen alleviivattava opiskeltava kirja... Ehkei kuitenkaan. Tosin jos jotain oleellista löytää, on se hankala löytää uudelleen ilman jotain merkintöjä. Hukkasin nimittäin jo parsakaalia koskevan maininnan...

Tänään olen viettänyt aikaa Sorjan tilien kanssa toiminnantarkastajan ominaisuudessa. Aika mukavaa puuhaa pitkästä aikaa. Tuntuu jotenkin niin normaalilta pyörittää paperilta. Olo ei tuntunut yhtään sairaalta, kun oli muutakin ajateltavaa. 

Tietenkin tänään kokeiltiin myös raakaruokaa. Yritin tehdä kirjassa hyviltä näyttäviä herkkupalleroita ystävänpäiväksi (seesaminsiemen pohjaisia) ja tietenkin heti tupla-annoksena. Ikävä kyllä maku ei kuitenkaan vastannut millään lailla odotuksia, joten nyt niitä on sitten pakkasessa kolme rasiallista odottamassa valtaisaa herkuttelukaipuuta, johon vähän huonompikin herkku käy. Toisaalta mulla on mielessä jo pari muutosta reseptiin, jotka toivottavasti auttavat jonkin verran. Eli uutta kokeilua kehiin yhdellä annoksella.

Käytiin kävelyllä jäisillä, mutta hiekotetuilla kävelyteillä. Saldoksi tuli 2,4 km ja 3350 askelta. Lisäksi käytiin Prismassa hakemassa uusi tehosekoitin ja samalla apteekissa ekat myrkyt odottamaan maanantaita. En mitannut matkaa reissulta, mutta kyllähän sieltä aina askelia tulee. Keppijumppaa olen tehnyt jonkin verran. Selkä on aivan sökönä oikealta lavan takaa. Ei olekaan pitkään aikaan ollut tässä kunnossa... 

Iituli kotona sairastamassa

Meillä on ollut tänään varis kotona. Jo eilen illalla Iidan ääni alkoi mennä, mutta ajateltiin, että hän vain kulutti äänensä komentaessaan mummoa, joka oli illan leikkimässä. Olisihan pitänyt muistaa, ettei lapsen ääni "kulu" samalla lailla kuin aikuisen. Aamulla ääntä ei kuitenkaan ollut käytännössä lainkaan, joten Iituli sai jäädä kotiin kuntoutumaan. Kun Iidaa ei voinut viedä pihalle, niin tuli itsellekin luonnollisesti taukopäivä kävelyistä. Jäi kyllä kaikki muukin suunniteltu tekemättä. Vähän keppijumppaa ja ruuanlaittoa kuului toki päivään ja katsottiin Iidan kanssa Disneyn Liisa Ihmemaassa. Jo oli outo. Toki tarina oli tuttu, mutta Disneyn versio oli kyllä melkoisen sekava kaiken sähellyksen kera. Katsottiin myös Kaunotarta ja Kulkuria, joka oli paljon enemmän omaan makuuni, mutta potilaan keskittymiskyky ei enää illasta riittänyt siihen loppuun saakka.

Kokeilin tänään lehtikaalisalaattia, johon laitettiin avokadoa, sitruunaa ja tuoreita yrttejä. Sen verran hitaasti sulavaa ruokaa, että täytti hyvin pitkäksi aikaa. Ehkä annoskin oli hieman yliampuva, mutta periaatteessa yhden annoksen ohjeen mukaan tein sen. Ei annoskoostakaan voi tietää ennen kuin on kokeillut. Ehkäpäseuraava lehtikaalikokeilu on johonkin viermiksiin sekoittaminen. Kyseessä on kuitenkin todella kuituinen raaka-aine, joten salaatissa sen pureskeluun meni ikuisuus ja silti sulavuuden kannalta hienonnus jäi luultavasti liian vähäiseksi.

Porkkanamehua olen tehnyt nyt joka päivä mehulingon saatuani. Tänään sekotin mukaan omenaa ja hyvää tuli. Itselleni olen sekoittanut sekaan vehnänorasjauhetta, jonka maku peittyy loistavasti tuoreeseen mehuun. Ikävä kyllä aamupuuroa sekoittaessani pari viikkoa meillä ollut vaihtoblenderi lopetti kokonaan yhteistyönsä. Eipä voi kovin hyvää arvosanaa kyseisetä masiinasta antaa. Nyt olen sitten katsellut vaihtoehdoksi Kenwoodiin lisäosatehosekoitinta. Ainakaan ei tehojen iptäisi loppua kesken ja kannukin olisi suurempi. Huomenaamulla kaikki siis syövät kiltisti keitettyä aamupuuroa, kun en pysty tekemään itselleni mitään sörsseleitä. Ei tosin olisi enää hirssiäkään eikä idätettyä tattariakaan...

Tänään oli postiin tullut Mehukas-kirja, mutta ei päästy hakemaan sitä potilaan vuoksi. Muutenkaan Mikko ei ole innostunut lähtemään minnekään sekä Iidan että minun kanssani. Jännittää raukka niin kovaa, jos jotain sattuu. Esimerkiksi saan epilepsiakohtauksen.

Syöpälääkärin vastaanotto

Makkarissa, omassa sängyssä vietetty yö meni hyvin omalta osaltani. Mitä nyt ainakin viisi kertaa hyppäsin vessassa. Iltapalaksi syömäni tuore ananas taisi laittaa nesteitä liikkeelle. Mikko raukka ei taas nukkunut kovin hyvin, koska kuorsaan niin pahoin (onneksi korvaulpilla kuitenkin jonkin aikaa, kunnes rupesivat liikaa sattumaan). Turvotushan kuorsausta aiheuttaa. Kun odotin Iidaa, kuorsasin myös todella pahoin ja silloin Mikko muutti olohuoneeseen nukkumaan. Mutta jatketaan makuuhuonekokeilua nyt vielä, kunnes Mikko ajaa mut muualle patjani kanssa. Sängystä on kutenkin niin paljon helpompi könytä ylös kuin lattialta. Olenkin miettinyt, kuinka paljon reisien ihon repeytymiseen on vaikuttanut se, että olen kyykystä ponnistanut seisomaan nukkuessani lattialla. Ainakin tuolloin repeymiin on sattunut eniten. Kanjonit sisäreisissä ovat aivan kamalat. Jopa pahemmat ja ainakin syvemmät kuin raskausarvet olivat mahassa.

Aamusta käytiin liukastelemassa 1,4 km kävelyllä. Mikolla on ollut vähän huono-olo tänään, joten hän ei suostunut liukastelemaan pidempää lenkkiä. Mutta parempi pienikin hissukseen kun ei ollenkaan. Keli oli vaativa, joten varmaan olikin aivan riittävä.

Keitin Mikolla kaurapuuroa aamulla ja itselleni tein hirssillä tukevoitetun pehmiksin: 1 dl kuivana mitattua liotettua hirssiä, päärynä, avokado, kiivi, n. 1 dl mustikkaa, pari kourallista pinaatin lehtiä ja kuivattua nokkosta. Päälle ripottelin pinjansiemeniä ja mustikoita. Nokkosta meni ehkä hieman liikaa, mutta kyllä se mulle kelpasi. Jos Mikko olisi ollut syömässä en olisi viitsinyt tunkea noita vihreitä lehtiä sekaan, koska hän ei selvästikään pidä niistä mehuissa tai pehmikseissä. Eilen pistin porkkanamehun sekaan hieman parsakaalia ja pinaattia. Heti kommentoitiin...

Aamullinen pehmiksi oli tukeva ja jouduin melkein pakottamaan lounaan sisääni ennen sairaalalle lähtöä. Kokeilin hellattoman kokin Banaatti reseptiä, johon tuli raastettua bataattia, rusinoita, banaania ja kasvismaitoa. Kasvismaidoksi laimensin runebergin torttujen ylijäämä kuorutetta, jossa oli vaniljaa mukana. Aivan hyvä kokeilu ja piti myös hyvin nälkää. Viiden tunnin ruokatauko ennen päivällistä sai näläntunteenkin taas ilmestymään. Päivän kypsennettynä ruokana oli loimulohta ja eilisiä höyrytettyjä kukka- ja parsakaaleja. Tietenkin mulla oli lisäksi valtaisa kasa salaattia lisukkeena ja kyllä ruuasta taas tulikin täyteen. Tietenkin kala toi aika paljon tukevuutta annokseen, joka tuntui ähkynä jälkeenpäin. Onneksi annoksessa oli paljon kasviksia, joten ruuasta ei jäänyt väsynyt olo. No tämän päivän ruokailut ovat vaihtelua nälkäkitinöilleni.

Sitten ehkä päivän tärkeimpään eli syöpälääkärin vastaanotolla käyntiin. Veriarvot olivat normalisoituneet ja saan lopettaa antibiootin syönnin nyt kokonaan. Kuurien aikana antibioottia ei tarvitse syödä lainkaan. Toinen ilouutinen oli se, että kortisonista pyritään kokonaan eroon jo sytokuurien aikana, joten voin omaan tahtiini jatkaa niiden vähentämistä. Sytostaattiannosta nostetaan ensimmäiseen kuuriin lähes tuplaksi kemosädehoidon ajalta (140 mg -> 250 mg ) ja jos luuydin kestää, annos nostetaan seuraavassa kuurissa 300 mg:aan. Tiedossa on luultavasti väsymystä ainakin kuurin ajaksi ja mahdollisesti seuraavalle viikolle, mahdollista pahoinvointia pahoinvointilääkkeestä huolimatta, ruokahalu saattaa mennä herkemmin kun kortisonia ajetaan alas. Mutta lääkkeen ollessa tuttu, on oletettavaa, että kaikki menee aivan hyvin. Sitä toivotaan.

Kysyin myös, onko jotain luontaistuotteita tai muita ravintolisiä, joita olisi syytä vältellä. Kuten arvasinkin, niin suositellaan välttämään sellaisia tuotteita, jotka menevät maksan kautta kuten omega-3 lisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kala pysyy ruokavaliossa ainakin kuurien loppuun saakka, etenkin jos epilepsialääkkeet kuluttavat omega-3 varantoja. Muita hyviä lähteitä ovat pähkinät ja siemenet, joten enköhän saa ravinnosta riittävästi rasvahappoja. Sen sijaan monivitamiini ja magnesium, jotka ovat käytössä, ovat ok.

Verinäytteet otetaan aina ennen kuurin alkua ja jos verihiutale- tai valkosoluarvoissa on ongelmia, joudutaan kuureja siirtämään aina jonkun päivän. Muuten kuurit menee suunnitellusti 5 päivää myrkkyjä ja 23 päivää taukoa. Ensimmäiset kapselit otan ensi maanantaina. Päivän sain itse valita ja tuntui helpoimmalta pitää kuuripäivät maanantaista perjantaille. Verikoe lyhenteillekin sain selitykset ja viitearvot. Sairaanhoitaja, jolle oli aika lääkärin jälkeen, oli sitä mieltä, ettei ruokavaliolla pysty vaikuttamaan valkosolutasoihin toisin sanoen vastustuskykyyn, mutta sitä en kyllä suostu uskomaan.

Ensimmäinen päänkuvaus on 9.4. ja onneksi seuraavana päivänä on sitten lääkäri. Sairaslomaa jatkettiin elokuun loppuun ja nyt pitäisi vielä ilmoittaa sairasloman jatkosta työnantajalle. Tuntuu aivan hyvältä, jotta stressi pysyy kurissa ja pystyn oikeasti kuntouttamaan itseni mahdollisimman hyvään kuntoon sekä fyysisesti että henkisesti.

Ensi yöksi takaisin makkariin

Tänään siirsimme patjani takaisin makuuhuoneeseen. Kokeillaan nyt ainakin, onnistuisiko nukkuminen näin. Yöt ainakin ovat parantuneet siihen malliin, että kokeilun uskaltaa tehdä. Hieman järjesteltiin sänkyjä uudelleen niin, että pääsen könyämään paremmin sängystä pois ja samalla jouduttiin kääntämään Iidankin sänkyä. Onneksi Iidasta uusi järjestys oli vain hieno.

Aamusta käytiin kävelyllä aivan mukavassa säässä vielä. Kävelyn aikana tuuli yltyi ja taivas muuttui harmaammaksi ja harmaammaksi, joten ajankohta ainakin oli juuri oikea. Matkaa kertyi 1,9 km ja askeleita 2666, mutta hieman aiempia kävelyitä lyhyempi matka oli nyt valinta, koska tänään oli paljon asioita hoidettavaksi iltapäivästä. Sairaalalla otettiin sydänkäyrää ja verinäytteet. 7 eri asiaa tutkivat verestä, eikä mulla ole mitään tietoa mitä tutkivat. Lyhenteet ja koodit kyllä löytyvät, mutta eihän niistä ymmärrä. Saati tietoa siitä, minkälaisia viitearvoja niihin liittyy. Täytyy huomenna kysyä kun on ajat lääkärille ja sairaanhoitajalle. Netistä varmaan löytyisi tietoa, mutta ei kovin helposti. Yritin vähän etsiskellä.

Eilinen pohdinta naaman kaventumisesta, taitaa sittenkin olla vain toiveunta. Ainakin aamulla puntari näytti edelleen 10 - 12 lisäkiloa. Toki desi nestettä naamasta pois saattaa näkyäkin toisin kuin mahasta. En ole aiemmin myöskän kiinnittänyt huomiota valtavaan turvotukseen niska-hartia seudulla. Aivan älytön kyttyrä. Ei ihme jos paikat menevät jumiin helposti.

Yksi asia, josta olen iloinnut suunnattomasti viime aikoina, on edelleen hengissä oleva joulutähti. Se on pian ollut kaksi kuukautta ilahduttamassa ja on aloittanut kasvattamaan uusia lehtiäkin. En koskaan ennemmin ole saanut pidettyä joulutähteä edes kuukautta hengissä. Sen sijaan atsalea koki kohtalonsa pari viikkoa sitten ja joutui roskiin. Sen rinnalla olleen havukasvin siirsin pienempään purkkiin ja yritän sitä pitää hengissä. 

Tänään löysin mielenkiintoisen raakaruokablogin, jonka pito tosin oli jo loppunut. Ainakin sen sieltä sain irti, että jos todella haluaisi pH-tasapainonsa kuntoon, niin täysraakaruualle pitäisi siirtyä ja sitä kautta vegaaniksi. Ehkäpä tässä on sitten pohdittava sitä, mitä haluan. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikesta muusta voisin luopua paitsi kalasta. Muut lihatuotteet, kananmunat, maitotuotteet, leipä ja kypsennetyt vihannekset voisin jättääkin pois. Ehkä vähän kieroutunutta. Miksi juuri kala tuntuu siltä. Ehkäpä olen aivopesty kalan terveellisyydestä ja alitajuntani ei suostu luopumaan tästä käsityksestä. Tottumiskysymyksistähän tämä ensisijaisesti on kiinni joka tapauksessa. Pitäisi vain heittäytyä ja uskoa siihen, että raakaruualla pärjää aivan hyvin. toki se tarkoittaisi sitä, että tekisin sitten yhtä ruokaa itselleni ja toista muulle perheelle. Mutta tällä hetkellä itselläni taitaa olla se painavin syy, miksi muuttaa ruokavaliota radikaalisti.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota blogissa olleessa ruokapäiväkirjassa koski ruokamääriä, joita kirjoittaja söi. Aterioita päivässä oli 4 - 5 ja yhdellä aterialla saattoi olla esim 8 - 10 banaania ja marjoja tai kilo vesimeloonia... Onko ihme jos mulla on ollut nälkä viime päivinä. Edes mielestäni valtaisa kasa hedelmiä iltapalaksi ei pääse lähellekään tuota. Saati aamupäivästä syödyt annokset, jotka ovat olleet todella paljon pienempiä. Ehkäpä täytyykin kasa hedelmiä siirtää alkupäivään ja illasta puputtaa sitten puoli kiloa kaalia ja muuta kevyempää ennen nukkumaan menoa. Smoothieitakin voisi tehdä enemmän. No tänään tankkasin ruualla kalapullia ja höyrytettyjä kaaleja salaatin kanssa sen verran paljon, että nälkä ei ole vielä päässyt yllättämään. Ehkä nälkä on myös jollain tavoin psykologinen juttu ja tänään kun söin enemmän itselleni "normaalia ruokaa", tuntuu heti ravitummalta.

Raakaruokasivustoja löytyy netistä paljon, joten ruokaohjeita ja muuta mielenkiintoista voi lukea niin paljon kun vain pää ja selkä kestää olla koneella.

Mehulinko saapui

Näin se menee, että loistavaa yötä seuraa aina vähän heikompi. Menin kiltisti nukkumaan jo kymmeneltä ja heräsin 4.30. Torkuin vielä tuonkin jälkeen ja nukuin oikeasti 6 - 7. Eli lopulta yöhän oli aivan kohtuullinen. Mikon ja Iidan yö olikin sitten ollut kaikkea muuta. Iida oli parkunut ja suunnilleen raivonnut yöllä unissaan. En tiedä oliko viikonloppu sitten kuitenkin jotenkin jännä ja touhuamista ollut liikaakin, vai reagoiko Iida tähän mun tukan leikkuuseen näin voimakkaasti, sillä hoitoon lähtiessä kysyi jälleen "Koska äiti on terve?". Joka kerta se raastaa. Vastasin vain, että äidillä hoidot jatkuvat vielä, mutta äiti on jo parempi ja jaksaakin paljon paremmin. Tietenkin täytyi kertoa, että äidille saattaa tulla vielä väsyneitäkin aikoja, mutta kyllä äiti sitten taas voi paremmin. Toivon todellakin, että sytokuurien jälkeen voimat palaisivat kohtuullisen nopeasti ja kuukauteen mahtuisi edes pari pirteämpää viikkoa. Ja jos kuurien aikanakin jaksaisi edes pieniä ulkoiluja...

Tänään käytiin aamupäivästä 2,7 km lenkillä (3675 askelta). Aika mukava ulkoilusää. Tuuleton -4 astetta, eikä pilvisyyskään haitannut yhtään. Olenkin pohtinut, miten jaksottaisin liikunta ja lepopäiviä. Olisiko 3 kävelypäivää ja sitten lepopäivä. Mullahan täytyy aina olla ohjelma/suunnitelma kaikkeen, jotta en ylisuorittaisi. Nyt olen jo onnistunut pariin otteeseen vetämään itseni piippuun, joten jokin suunnitelma täytyy tehdä. Tosin sytokuuri saattaa pistää suunnitelmat uusiksi joka tapauksessa. Päivän Prismakäynti toi matkaa ja askeleita lisää niin, että päivän kokonaissaldo oli 3,5 km ja 4863 askelta.

Vihdoin ja viimein sain Prismasta kauan odotetu puhelun mehulingon saapumisesta. Porkkanamehut on nyt kokeiltu ja kun vielä saan tilaamani mehukirjan, aukeaa uudet mahdollisuudet raakaruualle. Kyllä hellattomallakin kokilla mehureseptejäkin on, joten sen kirjan kanssa pääsen alkuun. Lähinnä en haluaisi taas pilata huonolla makualoituksella koko mehuinnostusta. Onneksi porkkanamehu on turvallista ja siitä tykkää kaikki meillä. Mahtavaa lingossa on se, että se on tehokas. Kerralla voi laittaa kolmekin porkkanaa lingon läpi. Lingon ohjeessa luki, että pehmeäkuoristen kasvisten, kuten porkkanan, esikäsittelyksi riittää pelkkä peseminen. Pesin siis porkkanat lämpimällä vedellä ja juuresharjalla ja otin vain kannan pois. Nopeuttaa aika paljon tekemistä siihen nähden, että äiteekin kuorii ja joutuu vielä pienimään porkkanat omaan linkoonsa. Kerralla kannuun mahtuu litra mehua, joten kapasiteetti kaikkineen on vähän toista luokkaa. Ehkäpä siinä tapauksessa kuorin porkkanat jos aion käyttää myös kuidut, mutta pelkkään mehuun en kyllä jaksa moista vaivaa nähdä, kun se ei kuitenkaan vaikuta mehun makuun.

Tänään laitoin aamupalaksi pehmiksin, johon lisäsin hirssiä tuomaan hieman tukevuutta. Aivan hyvin toimi. Muuten mitään ihmeellistä en kokeillut. Nälkä on ollut pitkin päivää, joten ehkäpä vain syön liian vähän siihen nähden mitä raakaravinto vaatisi. Ainakin pähkinöitä voisi nyt lisästä ruokavalioon nälkää pitämään. Ehkä olen tiedostamattakin vähentänyt jotain, koska nälkäongelmaa ei ole ollut ennen kuin viikonlopusta lähtien. Tai sitten joudun lisäämään vielä kypsennettyä ruokaa, kuten juustoja, jugurttia, kalaa, tofua, leipää... No täytyy nyt miettiä vielä miten tämän ruokavalion koostaa. Ainakaan mehut eivät pidä nälkää aiempaa paremmin, tai sitten niitä oikeasti täytyy tehdä se litra pelkästään itselle. Tai sitten alan kuluttamaan suurta vararavintomäärääni ja vähän kärvistelen nälässä. No ainakaan sytokuurin aikana siinä ei tosin ole mitään järkeä, vaan ennemminkin kannattaa syödä jos vain maistuu, vaikka sitten hieman ruokavalion ohi, kunhan ne sokerit ja muut helpoimmat hiilihydraatit pitää poissa.

Taas epikin kävi äsken kolkuttelemassa, mutta sain sen hierottua pois ja vain pari sormea nykäisi pariin kertaan. Siitä kuitenkin jäi outo olo vasemmalle selkään lapluun alapuolelle. Eipä ole tällaista ollut aiemmin.

Huomenna on ekg ja labra pitkästä aikaa ennakoiden ensimmäistä sytokuuria. Ensimmäinen enkologin vastaanotto on sitten keskiviikkona. Vähän jännittää onko veriarvot palautuneet normaaleiksi, kun viimeisessä Vaasan mittauksessa olivat laskeneet.

Iida kysyi tänään, miksei äiti nuku hänen kanssaan. Tämäkin on asia mitä täytynee miettiä nyt kun yöt ovat parantuneet, mutta ehkäpä odotan kuitenkin ensimmäisen sytokuurin ylitse ennen muutosten tekemistä. Ja jo eilen tuntui, että ehkäpä naama olisi ihan vähäsen kaventunut. Mikko oli kyllä sitä mieltä, ettei pysty arvioimaan asiaa...

Koko sairauden ajan mahtavin yö!!!

Niin ihana kuin Iida onkin, niin ihanaa on myös, kun hän on yökylässä ja saa nukkua rauhassa. Tänä aamuna heräsin vasta kahdeksalta, joten siitä huolimatta, että jämähdin koneelle turhan myöhään, sain noin 8,5 tunnin unet. Täytynee oikeasti alistua siihen, että nukkumaanmenoaikaa on aikaistettava, jotta on edes mahdollisuus nukkua pidempään, jos unta riittää.

Ikävä kyllä Iidan eilinen päivä oli ollut nuhjuinen ja yökin hieman itkuinen. Iidan nuhjuisuudesta huolimatta haimme tytön kotiin vasta viiden maissa ja nautimme keskinäisestä ajasta ulkoilun ja raakakokkailun merkeissä. Onneksi tämä päivä olikin mennyt paremmin. Ja kotona Iida kysyi: "Koska mennään yhdessä isulle yökylään? Ja sitten mennään yhdessä hoitamaan Muumia ja katsomaan vanhaa-ukkia." Eipä siis yökyläily kovin traumaattista voinut olla.

Aamupäivästä puskimme tuulta päin ja kävimme 2 km kävelyllä (2797 askelta). Tuulen takia tosin hieman lyhensin suunniteltua reittiä, jotta välillä pääsimme hieman suojaisemmille teille. Kokeilin tehdä keppijumpan sekä ennen että kävelyn jälkeen, eikä se kovin pahalta tuntunut. Ennen kuin lähdimme hakemaan Iida, teimme vielä toisen lyhyemmän kävelyn, kun tuuli oli rauhoittunut ja sää oli niin hieno ja kuulas. Kokonaissaldo päivälle oli 3,2 km ja 4338 askelta. 

Raakaruokakokeilussa oli kukkakaalia cashewmaustekastikkeella. Raakasuklaatakin teimme lisää hieman muutetulla reseptillä, joka sopi paremmin omaan makuun. Enää suklaaseen ei jäänyt erillistä rasvakerrosta päälle, vaan koko suklaanpala on täyttä tavaraa. 

Eilen huomasin, että illalla oli aivan älytön nälkä, kun koko päivänä ei tullut syötyä mitään oikeasti tukevaa, kuten tattaria tai hirssiä. Runebergin torttu toki oli tukeva, mutta ei selvästikään yksin riittänyt salaatin kanssa syödyn kananmunan lisäksi. Porkkanasalaattiannoskin jaettiin Mikon kanssa, koska reseptikokeilu tuntui järkevämmältä aloittaa yhdellä annoksella. Illalla söinkin sitten kauraleipiä oikein himooni ja vatsaan sattui nukkumaan mennessä. Tästä opin ainakin sen, että jotain tukevampaa täytyy sisällyttää päivän ruokailuihin. Tänään päivä aloitettiin hyvin nälkää pitävällä tattaripuurolla, kukkakaaliannos jaettiin jälleen, mutta sen kanssa lämmiteltiin falafeleja ja lautaselle lisättiin linssin ituja ja muuta salaattia. Kyllä illasta tänäänkin on ollut paljon aiemmin nälkä kuin arkena. Ehkäpä syy löytyykin ruokailujertojen määrästä ja jakaumasta pitkin päivää. Arkena aamupalan jälkeen syö edes jotain pientä lounaaksi ja sitten Iidan hoidon jälkeen varsinaisen aterian. Viikonloppuna taas syö aamupalan jälkeen ruuan kun nälättää, jolloin seuraava nälkä tulee huutavana normaalin ruuan ja iltapalan välisellä ajalla, joka tuntuu oudolta. Arkena nälkä ei ehdi varsinaisesti yllättää missään vaiheessa ja on helpompi pitäytyä suunnitelluissa ruuissa, mutta viikonloppuna syö enemmän nälkäänsä ja mielihalut saavat suuremman vallan, mikä tänäänkin tarkoitti juustoleipää tässä kirjoittaessa.

Raakaruoka puolella hieman huolestuttavaa on se, että Mikko ilmoitti olevansa kyllästynyt idätyksen viemään tilaan tiskikaapista. Saisinpa sen mehulingon huomenna, niin voisin edes osaltaan siirtää painotusta mehuihin. Idätystä ei tietenkään voi kokonaan lopettaa, koska se on niin isossa osassa raakaravintoa ja vielä kaiken lisäksi ne ovat hyvän makuisia.

Raunon liikkuva kampaamo kävi iltapäivällä ajelemassa tukan pois. Samalla saatiin pitkin naamaa levinneet kortisonipulisongit kuriin. Itseä pulisongit ovat luultavasti eniten häirinneet, mutta kiva kun ovat hetken poissa näkyvistä. Iida tosin loukkaantui syvästi, kun tukka oli kadonnut. Hän oli todella iloinnut siitä, että äidin tukka kasvaa taas, eikä neitiä tietenkään häirinnyt kasvun laikukkuus. Tukan puuttuminen on Iidalle jotain niin lapselle ymmärrettävää ja konkreettista, mikä kertoo siitä, että äiti on pipi. Yritimme lohduttaa Iidaa, että kyllä se kasvaa uudelleen, mutta pitkän aikaa Iida näytti alahuultaan.

Raakaruoan kokeilupäivä

Eilen illalla totesin jälleen kerran, kuinka ihmeitä tekevä vaikutus on raakasuklaalla ja muutamalla jaksolla Frendit-sarjaa. Nukkumaan mennessä olo oli jo pirteä ja iloinen. Yökin meni vaihteeksi ilman suuria häiriöitä. Pääsin nukkumaan vähän tavallista aiemmin ja olin noussut juuri keittelemään puuroa, kun Iida heräsi puoli seitsemältä. Tyttö lähti onnellisena usean päivän odotuksen jälkeen aamupäivällä mummolle ja papalle yökylään, joten meillä oli taas koko päivä aikaa olla yhdessä Mikon kanssa.

Kuten olin suunnitellutkin, tämä päivä oli lepopäivä kävelystä. Sää oli tosin kirkas toisin kuin luvattiin, joten hieman olisi tehnyt mieli lähteä ulkoilemaan. Tällä kertaa päätin kuitenkin pysyä eilisessä päätöksessä, kun olo oli vieläkin hieman nuutunut. Prismassa käynnistä tuli kyllä 1000 askelta täyteen ja keppijumppaa tein kotona.

Ruuaksi kokeiltiin tehdä porkkana-palsternakka-tomaatti-yrtti salaattia, johon sekoitettiin auringonsiemen-oluthiiva "juustoa" ja päälle tehtiin mausteinen tomaattikastike. Siitä tuli oikein hyvää, eikä ulkonäkökään ollut aivan mahdoton. Ikävä kyllä en ottanut siitä kuvaa. Varsinaista pikaruuanlaittoa se ei kyllä ollut, koska kaivoimme paketista ensimmäisen kerran monitoimikoneeni raastin/viipalointi -lisäosan kokeiluun. Mutta nyt laite on korkattu ja varmaan ensi kerralla sen käyttö on jo nopeampaa. Tosin aivan pienien määrien raastamiseen tai suikalointiin sitä ei kannata kaivaa esiin.

Toinen kokeilu oli raa'at runeberigin tortut. Ne olivat kyllä todella paljon heikompi esitys salaattiin nähden kaikilta osin. Tuhtiaa tavaraahan ne ovat sillä pähkinä määrällä (yksi torttu maistiaisiksi riitti mainiosti), mutta pysyivät hieman huonosti kasassa. Lisäksi ohjeen mukaan makeutus toteutettiin kuivatuilla viikunoilla, joiden siemenet ratisivat hampaissa syödessä. Etenkään Mikko ei juuri tuosta syystä pidä viikunoista. Ja makukin oli ehkä lähempänä piparitaikinaa kuin runebergin torttuja, joten maustevalikoimaan täytynee kiinnittää huomiota. Kyllä torttuja voi toisenkin kerran kokeilla, mutta viikunat korvaisin taateleilla ja pekaanipähkinät manteleilla, jolloin maku voisi olla lähempänä oikeaa. Ehkä taikinaan voisi laittaa hieman enemmän vettä ja pitää sitä kauemmin turpoamassa jääkaapissa. Mutta eipä sitä voi tietää, miten raakaherkut toimivat, ennen kuin niitä on kokeillut. Ja kyllä tortut tietenkin syötäviä olivat, vaikka hävisivät suklaakakulle. Tässä kuva yritelmistä. Ulkonäönkin puolesta täytyisi hieman harjoitella...

Ulkona pimennyttyä katsoimme Pilvikartasto. Aivan hyvä elokuva, mutta syystä tai toisesta loppu avasi hanat oikein kunnolla. En ole pitkään aikaan itkenyt yhtä lohduttomasti, kun mieleen vain tuli, etten ehkä koskaan näe itseäni isovanhempana saati näe edes Iidan aikuistumista. Ikävä kyllä näitä ajatuksia ei kokonaan pysty leikkaamaan päästänsä pois ja tietenkin nekin pitää käsitellä jossain vaiheessa. Mutta toisaalta syitä voisi olla monia, joiden vuoksi aikuistumista ei näkisi. Täytyy taas hetki keräillä itseään ja keskittyä tulevaan taistoon. Luottaa siihen, että omat muutokset elintavoissa auttavat, hoidot tehoavat ja keksitään uusia hoitoja mahdollisimman nopeasti. Aivan viimeistä puolta tuntia lukuun ottamatta päivä on kuitenkin ollut eilistä pirteämpi ja positiivisempi. Ja elokuvaevääksi teimme päärynä-kiivi-avokado pehmiksiä. Oli hyvää!

Nyt takaisin Frendien ääreen tällä kertaa kaalin ja porkkanoiden kanssa. Taidan tehdä yhden kauraleivän juustolla. Vähän lohtusyömistä on nyt paikallaan.

Oksutauti kylässä?

Eilen illalla juuri kun olin päässyt nukkumaan alkoi makuuhuoneessa tapahtua. Iida oksensi oikein kunnolla sänkyynsä. Siinä siivoillessa meni reilu puolituntia. Seuraavan kerran havahduin puolen yön paikkeilla kun Mikko kaiveli pyyhettä kaapista mun ylitseni. Seuraava oksennus ja tietenkin sänkyyn. Päätettiin mennä kuitenkin vähän pienemmillä lakanan vaihdoilla ja laitettiin lisää pyyhkeitä eristykseksi. Aamuyöstä Iida oli kai vähän valitellut mahaansa ja joskus kuuden kieppeissä pissillä käydessään oli yrittänyt oksentaa ilman tulosta. Päivä kuitenkin on mennyt hyvin touhukkaasti, joten ainakaan kovin paha tauti ei ole ollut kyseessä, jos edes tautia oli. Toinen vaihtoehto oli liiallinen raakasuklaakakun syöminen. Aivan mahdollista, että se oli hieman liian rajua tököttiä Iidalle, etenkin kun neiti ei tainnut paljoa sitä pureskella, minkä tuommoinen herkku vaatisi. Itse otin toisen oksennuksen jälkeen Imovanen puolikkaan, jotta varmasti saan nukahdettua nopeasti. Mikko ei kai juuri nukkunut Iidan levottomuuden vuoksi ja on kuljeskellut melko zombiena tänään. Vaikka mun yö onkin ollut varmasti parempi, niin kyllä muakin on väsyttänyt.

Tänään oli psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tapaaminen, jonka alkuun pääsin yllättäen lääkärin luona käymään ja tarkistamaan unilääketilanteen. Todettiin, että aika hyvältä näyttää, kun yöt ovat pidentyneet. Sairaanhoitajan kanssa meni aivan hyvin meko pienin tunnekuohuin.

Koska Iida vietti toipilaspäivää kotona ja Mikko oli tietenkin jumissa toipilaan kanssa, kuljin sairaalassa äiteen kuskaamana. Palatessa mentiin vanhempieni luo ja tehtiin päivän kävely. Olo oli jo niin raskas silloin (nyt vielä väsyneempi ja raskaampi), että vähän jännitin kuinka pääsen takaisin porukoille. Lenkki oli 2,3 km ja 3390 askelta. Ehkä vähän turhan pitkä olotilaan nähden, mutta nuo Kasperin suorat vääristävät helposti etäisyyden tajua. Yhden keppijumpan olen tehnyt ja ehkäpä toinen täytyy ottaa tämän kirjoittamisen jälkeen, kunlaselkä on taas menossa niin jumiin ja kerää nestettä... Huomenna täytynee pitää oikeasti vapaapäivä kävelyistä ja antaa lepoa ruumiille. Onneksi on luvattu pientä vesisadetta, niin sääkään ei ole niin houkutteleva ulkoiluun. Ja pitäisi käydä kaupassa, joten siinä tulee riittävästi päivälenkkiä.

Kävelyn jälkeen makoilin vielä jonkin aikaa sohvalla ja siinä tuli sitten pillitettyä aikalailla. Eipä itkulle ollut mitään erityistä syytä, vaan tänään on vain kokonaisuudessaan ollut raskas ja väsynyt päivä. Ei kai sitä aina pysty olemaanpositiivinen. Kotiin tultuani sain aivan minimaalisen sormienkouristelukohtauksen, joka onneksi meni ohi omin avuin. Nyt näitä kohtauksia alkaa vain olla turhan usein... Rasitus, kortisonin vähentäminen ja tänään aikamoinen tunnelataus ovat varmaan suurimmat syyt. Ainakaan kortisonia en uskalla nyt vähentää enempää ja pakko ymmärtää itsekin ottaa niitä lepopäiviä väliin.

Rankan päivän päätteeksi täytyy miettiä positiivisia asioita: auringon paiste pitkästä aikaa, itsellä ei ole oksennustaudin tuntemuksia, väsystä huolimatta selvisin lenkistä (tämä kuulostaa pahalta, kun kävelyiden pitäisi olla kivaa).

Runeberin tortun sijaan raakasuklaakakku

Eilinen ilta meni sitten todella myöhään, koska Mikko tuli pelaamasta vasta puolen yön jälkeen. Iidan ollessa nukkumassa makkarissa, en uskaltanut ottaa unilääkkeitäni ja mennä nukkumaan, ennen kuin Mikko tuli kotiin, jos Iidalle poikkeuksellisesti olisi tullut jokin hätä alkuyöstä. Aamulla väsytti ja oli tympeä herätä, vaikka ensimmäistä kertaa reiluun kolmeen kuukauteen nukuin jopa viiden tunnin pätkän yhtäjaksoisesti. Toisin sanoen jouduin nousemaan yöllä vain kerran. Itse oikein hämmästyin kun katsoin kelloa ja se oli melkein seitsemän. Väsy oli kuitenkin kova ja jo aamupäivästä nukuin päikkärit, mikä vähän helpotti oloa.

Eilen illalla sorruin myös napostelemaan Oltermannia. Suolaisen kaipuu alkaa olla jälleen kova, mikä saattaa johtua lääkkeistä (kortisoni ja toinen epilepsia lääke poistavat suolaa kehosta) ja raakaravinto ei ole varsinaisesti ratkaisu tähän ongelmaan. Tietenkin voisihan suolaa lisätä mössöihin, mutta kun siihen ei ole tottunut, niin ei millään muista etenkään kun ohjeissa ei suolaa käytetä. Suolan olen saanut tähän saakka leivästä, voista ja juustosta tai muista leivän päällisistä, sillä hyvin harvoin ennenkään käytin suolaa kokatessa.

Pienen epinykimiskohtauksenkin sain Mikkoa odotellessani illalla. Olen miettinyt kovasti miten pärjään itsekseni, jos kohtaus tulee ja oli oikein rauhoittavaa huomata, että onnistuin hieromaan sormien kouristukset pois itse. Pärjään siis itsenäisesti!

Päikkäreiden jälkeen kävimme lenkillä. Jo lähtiessä päätin, että tänään en yritä kahta lenkkiä, joten teimme hieman pidemmän kierroksen kuin aiemmin: 2,7 km ja 3829 askelta. Olen oikein tyytyväinen. Matkalle sattui pohjalainen ylämäkikin ja kotiin päästyäni olin aivan kuitti. Keppijumppa jäi yhteen kertaan tänään. Olo on pitkin päivää ollut vähän outo, pientä kohtausta ennakoiva. Sen vuoksi en uskalla enää laskea kortisonia. Saattaa nyt olla vähän liikaa kaikkea, kun vähensin kortisonia ja samalla olen rasitanut itseäni enemmän jne. En tiedä voisiko olla, että kortisonin vähennyksen myötä lääkkeen piristävä vaikutus on pienentynyt, vaikka esimerkiksi turvotuksessa vähennys ei vielä näy. Ainakin aivopaine on luultavasti vähän noussut. Yritän nyt taas ottaa hetken rauhallisemmin ja antaa elimistölle aikaa tottua uuteen tilanteeseen. Kunpa vain jaksaisi edes yhden lenkin tehdä päivässä, vaikka lyhyemmänkin.

Lenkin jälkeen tehtiin yhdessä raakasuklaakakku, jotta pääsin eroon idätetystä tattarista. Harmillisen lyhyen aikaa tattari säilyy jääkaapissa, joten huomenissa viimestään täytyy laittaa taas uutta itämään. Hieman mietin, pitäisikö kakkupohjan resptistä kehitellä omaa runebergin torttua, mutta en sitten uskaltanut, ennen kuin pohjaa on kokeiltu muuten. Ja nyt ei tarvitsekaan itse säveltää, sillä Hellattoman kokin blogista löytyy suoraan ohje, jota voisi viikonloppuna kokeilla. Onneksi siinä ei käytetä tattrin ituja, jolloin se ei olisikaan ollut tämän päivän teemaan sopiva, vaikka olisin löytänyt reseptin aiemmin. Joka tapauksessa mielessä on nyt parikin ruokareseptiä, joita täytyy koettaa Mikon kanssa viikonloppuna, kun Iida on menossa mummolle yökylään, eikä tarvitse miettiä neidin syömisiä.

Tässä vielä kuva meidän suklaakakusta, joka maistui paremmalle kuin näyttää. Iida ainakin söi sitä himoonsa. Pohja oli hieman liian murenevaista, mutta onneksi sellaisilla seikoilla ei ole vaikutusta makuun.

Lisäksi toinen kuva vielä meidän ruokailusta, kun Iida vaihtoi oman lautasensa mun lautasen kanssa. Äidin ruokahan on aina parempaa. Lopulta söi yllättävän paljon kaikkea siitä kvinoan iduista lähtien. Tietenkin minä olin valmis nopeammin Iidalle tarkoitetun annoksen kanssa ja jouduin odottelemaan aika pitkään, että pääsin lopun ruokani kimppuun, sillä eihän Iida nyt sentään kokonaan minulle tarkoiotettua annosta jaksanut syödä.