Nyt on kolme viikkoa takana arkea. Hyvin on jo käynyt selväksi, että iltaisin ei ehdi mitään omaa. Kuorossa käyn yhtenä iltana ja muina iltoina ulkoilutan kissan, syön, vähän kotitöitä ja siinä se sitten onkin, kun Iidan nukkumaanmenorituaalit alkavat. Lenkkeily jäi saman tien (yhden kerran olen käynyt hölkkäämässä) ja kerran kävelyllä Iidan potkutellessa. Illat ovat niin lyhyitä, eikä musta ole lähtemään enää kasin jälkeen minnekään. Nyt jo tarvitsisin enemmän unta viikolla, jotta viikonlopulle ei kertyisi niin paljoa univelkaa. Muuten 100 % työaika on mennyt hyvin ottaen huomioon, että olen ollut ainoa tarkastaja paikalla. Ensi viikolla muutkin tulevat lomalta, joten voin aloittaa kulkemaan ainakin välillä pyörällä töissä ja saan hieman tasapainotettua nykytilannetta. Loman jälkeen olin jo melkein normaalipainoinen, mutta nyt paino on heilahtanut taas vähän ylös päin. No joka tapauksessa olen edelleen ollut viimeksi saman painoinen raskausaikana, jolloin voin todella pahoin ja laihduin sen vuoksi. Ei siis huono tilanne.
Viime viikonloppuna käytiin Mikon kanssa kahdestaan mökillä marjassa, sienessä ja nukkumassa. Katottiin me yksi elokuvakin siellä, kun ei tarvinnut miettiä mitä voi katsoa, jos Iida pöllähtää paikalle. Saaliiksi saatiin n. 8 l kanttarellejä, n. 8 l mustia torvisieniä ja n. 7 l puolukoita. Kotimatkalla tuotiin peräkärryllinen polttopuita mun vahemmille ja mä ajoin koko 230 km matkan. Syyskuussa olisi tarkoitus lähteä koko porukalla vielä suppilovahveroita keräämään.
Viikonloppu oli antoisa ja hyvin rentouttava, kun olimme koko paikan ainoat mökkiläiset. Ikävä kyllä Nöpöliini alkoi taas raapimaan kaulaansa kissahoitolassa. Raapiminen ei ole vieläkään loppunut, mutta ei auta kuin kokeilla kotikonsteja. Kynnys eläinlääkärille lähtemiseen on korkealla. Ulkoilutus piti raapimisen kurissa pari viikkoa, mutta nyt hoitolaviikonlopun jälkeen pelkkä ulkoiluttaminen ei ainakaan ole saanut sitä kokonaan loppumaan. En tiedä onko pesemisestä hyötyä, mutta aloitin tänään puhdistamaan kaulaa pelkällä vedellä. Rasvaa siihen ei voi laittaa, sillä siinä on edelleen niin paljon karvaa. Ulkoiluhäkki pitäisi tehdä, mutta tarkoitus on suunnitella se talven aikana ja toteuttaa keväällä. Syyskuun mökkiviikonlopun ajaksi täytyy nyt miettiä viisainta tapaa toimia hoidon suhteen.
Viime viikolla ystävä oli kylässä Tampereelta, kun suoritti täällä opintoihin kuuluvaa harjoittelua, joka jatkuu vielä ensi viikollakin. Toivottavasti nähdään silloinkin. Ja tänään toinen ystävä kävi kylässä vauvansa kanssa. Ihanaa, että on vähän sosiaalistakin elämää. Sitä joskus kaipaa. Vanhoja ystäviä, vaikka ei kuorolaisissakaan mitään vikaa ole. Mikko oli vielä tänään koko päivän töissä, niin kyläily toi ihanaa vaihtelua 4-vuotiaan kanssa vääntämiseen.
Kortisonilihomisen seurauksena olen saanut napatyrän, jota kävin näyttämässä lääkärille. Toistaiseksi sille ei tehdä mitään, kun se ei vaivaa. Viime viikolla kävin myös hammaslääkärin perustarkastuksessa, jossa ei todettu muutoksia. Maanantaina olisi taas kontrollit, ensi viikolla muuten kaksi kuoroesitystä ja mun synttärit (35 tulee täyteen ja se on hyvä ikä! Mahtava vanheta.) ja kontrollitulokset sitä seuraavalla viikolla. Mitä lähemmäs kontrolli on tullut, sitä luottavaisemmaksi olo on muuttunut. Kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti