Hurjan hauskaa vappua!

Mulla on aika hatarat muistikuvat viime vapusta. Varmaan käytiin vapputorilla toteamassa, että karkittomalle siellä ei ole mitään. Huomenna ei viitsitä edes mennä käymään, vaan lähdetään peltolinturetkelle kelin salliessa. Joka tapauksessa perheessä on kaksi flunssaista ja mullakin aamulla tuli värillistä räkää.

Tänään oli talonyhtiön historian ensimmäiset pihatalkoot, jonka osallistujamäärä yllätti todella positiivisesti. Hommat tuli tehtyä nopeasti ja Iitukin auttoi kovasti. Muuten siivottiin ja koristeltiin vapuksi ilmapalloilla ja serpenttiinillä. Tänään on tehnyt koko päivän jotain ja se tuntuu hyvältä. Ehdittiin pelata pari erää muistipeliäkin Iidun kanssa ja sai huomata kuinka paljon hän on kehittynyt. Voitti joka pelin! Pitkästä aikaa sai myös nukkua niin pitkään kuin nukutti, kunhan ensin seitsemältä kävin laittamassa Iidalle lastenohjelmia ja antamassa nöpöiinille kortisonin. Jopa Mikko nousi ennen mua, mitä ei ole tapahtunut todella pitkään aikaan.

Huhtikuu on ollut todella hektinen ja kaikesta selvisin ja tuntuu, että perhekin selvisi suhteellisen pienin vaurioin. Viime viikonloppunakin kuoro kävi hakemassa kultasertifikaatin viihdekuorokilpailusta. Sinne mentiin vähän Abba tunnelmissa toista kättä heiluttaen, eikä todellakaan oltu omalla vahvuusalueellamme. kultasertifikaatin sai vain kolme ryhmää neljästätoista, joten olimme todella hyviä kuitenkin.

Samana viikonloppuna Mikko pääsi vihdoin ja viimein kavereiden kanssa mökille ja olin Iidan kanssa vanhemmillani yötä. Nyt vain toivotaan, että flunssaiset paranevat riittävästi ja pääsisimme omalle mökillemme ensi viikon pitkäksi viikonlopuksi. Hain jo perjantainkin vapaaksi.

Iitun flunssa alkoi jo viikko sitten ja oli lievää alkuviikon, mutta siitä huolimatta hänen magneettikuvauksensa jouduttiin siirtämään. Nyt sitten vain toivotaan, että tämä tauti antaa periksi uuteen aikaaan mennessä (17.5), eikä uutta ehdi vielä tulemaan. Mullakin on nyt tiedossa seuraava kontrollin, syöpälääkärin ja EEG-tutkimuksen ajankohdat. Ainoa, joka vielä puuttuu on neurologin aika. Juhannusviikolla toivottavasti kaikki olisi selvää ja saisimme pidettyä neuvottelun työterveyden ja työnantajan kanssa, jotta voisin otta virkani vastaan heti heinäkuun alusta. EEG-tutkimuksenikin on onneksi suhteellisen lievä. Siihen kuuluu vain nukutun yön jälkeen lepokäyrä, syvään hengityskäyrä ja vilkkuvalot. En ole ollut valoherkkä kuin sytostaattien aikana, joten uskon selviäväni testeistä ilman kohtauksia. Etukäteen jännitin eniten sitä, jos pitää valvoa edellinen yö.

Iidalla tulee olemaan aika erilainen kesä tulevana kesänä, sillä hänelläkään ei ole tiedossa kuin kolme viikkoa lomaa hoidosta. Emme uskaltaneet ottaa vapaata enempää kuin mulla on lomaa. Kaiken hyvän lisäksi en voi hakea suunniteltua ajankohtaa vapaaksi, ennen kuin mulla on uusi työsopimus olemassa.

Eräs norjalainen tuttuni kysyi minulta mitä kuuluu ja vastasin hänelle, että tulevaisuus on kuin aurinkoinen päivä. En keksinyt parempaa ilmaisua englanniksi. Sitten aloin miettimään kuinka fiksu vastaukseni oli. Tällä hetkellä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja olen täysin luottavainen tulevaisuuden suhteen. Pieniä poutapilviä eli epäilyksiä tietenkin aina välillä kulkee ohitse. Sadekuurokin voi yllättää jos yllättäen saisinkin kontrolleista huonoja uutisia, mutta näinhän se on, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Mutta uskon siitäkin selviäväni. Kaikkineen olen hyvin vakuuttunut, että tästä selvitään vielä kauan. Samanlaista varmuutta ja uskoa tulevaan ei varmasti vuosi sitten vielä ollut.