Abboista selvitty

Nyt on kaikki kolme loppuunmyytyä Abba-esitystä ohitse ja selvisin niistä hengissä oikein hyvin. Yllättävän pienin pyörrytyksin! Enkä juuri jännittänytkääm. Kaiketi alan olla niin kokenut ryhmässä esiintyjä ja tämä on sekä paras että luotettavin porukka jonka kanssa olen ollut esiintymässä. Produktion hautajaiskaronkassakin jaksoin rillutella eilen hyvin, mutta olin kuitenkin puoleenyöhön mennessä kotona. Hieman harmitti, kun en uskaltanut jäädä pidemmäksi aikaa. Tänään on toi väsyttänyt. Onneksi Iitu sai olla isulassa.

Minä olen kuvassa tuo hattupäinen, jonka kädet menevät eri suuntaan. Olen siis hieman edellä tai jäjessä muita... Kuva Maire Luhtalalta.

Viime aikoina kissa ja Iitu ovat aiheuttaneet meille lievää huolta (tai huolen määrä riippuu siitä kummalta meistä aikuisista kysyy). Kissalla on raapimis- ja tulehduskierre päällä ja tällä hetkellä syötämme sille kortisonia päivittäin ja seuraava antibiootti pistos on reilun viikon päästä. Iidan kanssa olimme sairaalalla tarkastuttamassa liikkumista ja vaikka ulkoisesti mitään epänormaalia ei löydettykään saimme lähetteen magneettikuvaan ja verikokeeseen. Samana päivänä Mikko on Helsingissä ja kissalla on seuraava antibioottirokotus, joten tämä varmisti sen, että mun on haettava päivä vapaaksi. Onneksi appeni jälleen pelastaa ja lupasi viedä kissan rokotettavaksi ja muutenkin kuskia meitä. Tietenkin Iitu menee edelle ja tarvii äitiä sairaalaan mukaan. Mutta on se jännä kuinka kaikki iskee samalle päivälle.