Hyvää alkanutta joulukuuta ja itsenäisyyspäivää

Oma joulukuuni alkoi hyvin iloisissa merkeissä, kun viimeisin kontrollini oli edelleen puhdas. Nämä hyvät tulokset saavat jälleen aikaan harhaisen tunteen "Eihän mulle voi mitään enää sattua". Tietenkin toivon näin, mutta ei siihen saisi tuudittautuakaan.

Syksyn mittaan olen useasti miettinyt kenen kaikkien ystävien ja sukulaisten luona pitäisi käydä (Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Kuopiossa, Jurvassa, Kauhavalla ja ihan täällä kotikaupungissakin...). Ikävä kyllä olen myös joutunut toteamaan, ettei resurssit anna nyt myöten mihinkään ylimääräiseen, joten ystävät ja sukulaiset jäävät paitsioon. Kokopäivätyö, perhe ja kuoroharrastus tuntuvat vievän kaiken energian ja viikonloput tulevat todella tarpeeseen. Koko meidän perhe on ollut melkoisen väsynyt viime aikoina. Nyt lauantaina on kuoron joulukonsertti, jonka jälkeen sillä saralla helpottaa ainakin hetkeksi. Tänään on viimeinen harjoitus ennen perjantain kenraalia.

Olen yrittänyt opetella armollisuutta itseäni kohtaan ja hillitä huonoa omaatuntoa siitä, ettei aikaa ja voimia ole, keskittymällä päivien mukaviin asioihin ja ajattelemalla positiivisesti tulevaisuutta. Nyt eletään ruuhkavuosia, joissa mukana ei ole montaa pientä lasta vaan pieni lapsi ja sairaus. Vielä sitä aikaa voi tulla perheen ulkopuolisellekin elämälle. Näin ainakin, jos vain sairaudet pysyvät kurissa. Eipä sitä aikaa ja energiaa ole edes liikunnalle ja se taas alkaa tuntua uusina kiloina. Olen pari kertaa viikossa käynyt töissä pyörällä (tosin tällä viikolla jää pyöräilyt väliin). Jokin tautikin yrittää puskea päälle, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä sen taka-alalla, josta olen onnellinen. Vaikka pari sairaspäivää sängynpohjalla tuntuisi ihanilta, niin yleensä ohessa on hyvin epämiellyttäviä oireita, kuten yskää, nuhaa, päänsärkyä, joten niiden ajatteleminen ei enää innostakaan vapaapäivistä huolimatta.

Iitu on innostunut hiihtämisestä. Hän sai etukäteisjoululahjana uudet sukset ja viime viikonloppuna hiihteli ihan mukavasti talonyhtiön yleisillä nurmialueilla. Lunta oli juuri riittävästi, vaikka pitkä nurmi tulikin esiin paikka paikoin, ei se haitannut mitään. Huomenna viemme hänet tutustumaan hiihtokouluun, koska olemme miettineet jotain harrastusta, joka vahvistaisi hänen liikunnallista itsetuntoaan ja josta hän pitäisi. Katsotaan mitä hän siitä tuumaa. Vielä on innoissaan, mutta todellisuus saattaa järkyttää.

Joulu lähenee lähenemistään ja olen senkin kanssa yrittänyt olla aika rauhallisin mielin. Mitään en ole vielä tehnyt valmiiksi. Ja jos ei valmista tule esimerkiksi laatikoista, niin tehdään sitten uunijuureksia joulumausteilla. Siivota pitää edes pintapuolisesti, mutta jouluvalmisteluissa yritän myös noudattaa itseni säästämisen periaatetta. Ei maailma kaadu huonommin valmisteltuun jouluun. Ainakin joulukortit jäävät tänä vuonna askartelematta.

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin!