Äitienpäivää ja miesflunssaa

Minun äitienpäivä oli lauantaina. Aamu alkoi Iidan kanssa kokoamatta jääneen joululahjan/synttärilahjan tekemisellä. Päivän äärimmäisen odotettu kohokohta oli uimaan meneminen. Kotimatkalla vuokrasimme elokuvan, jona aikana viimein söimme. Ilta päättyi pikaisesti, kun Iida pakattiin autoon ja vietiin isulle yöksi ja minä vuorostani vein Mikon perjantaina diagnosoidun keuhkokuumensa kanssa ensiapuun.

Sunnuntaina sitten Iida tuli minun matkaani toisen isoäitini luota, jossa onniteltiin Muumia ja minun äitiäni, käytiin nopeasti minun toisella isoäidilläni ja lopulta Iidan mummon luona kakulla. Koko päivähän siinä meni. Jossain välissä haettiin poikkeuksellisesti Kotipitsasta pitsa joka oli meidän perheen äitienpäivä herkku. Mikko vietti päivän kotona, odotellen meitä kotiin. Lopulta oli odotellut niin kauan pystyssä, ettei jaksanut enää lähteä omaa äitiään tervehtimään. Viikonloppu oli rasittava ainakin Iidalle ja ilta päättyi hysteeriseen raivariin.

Mikko on ollut aina melko hyvä sairastaja. Ainakin minä olen kovempi voivottelija. Mutta pienialaiseen/alkavaan keuhkokuumeeseen määrätyt antibiootit saavat hänelle jatkuvan huonon olon, joten täällä on todellinen päivänsäde. Tänään tuli vielä ensiapulääkärin raportti, jonka Mikko tietenkin käänsi siihen, että ihan turhaan käytiin lauantai-iltana, kun ei hänellä välttämättä mitään keuhkokuumetta edes ole. Märehti oikein omassa surkeudessaan. Kaikki on vain psykosomaattista tai ainakin kaikki niin ajattelee, kun näkee tiedoista masennustaustan. Ei kuulemma enää koskaan mene ruikuttamaan mitään lääkäreille. No ilmeisesti on nyt kuitenkin uskonut sen, että diagnoosi on yleinen, kun ei tiedetä keuhkokuumeen aiheuttajaa. Ja tällöin suositusten mukaan määrätään antibioottikuuri, jos ei muuta niin ehkäisemään jälkitauteja. Ja on se tainnut hyväksyä senkin, että syö kuurinsa loppuun.

Itse alkaa olla vain aika poikki. Varmaan töissä on olut vähän liian kiirettä ja painostavaa. Tällöin mörkö kotona on vielä vaikeampi kestää. Totta kai ymmärrän työttömyyden aiheuttaman turhautumisen, sairastamisen tylsyyden ja kun mitään raskaampaa ei pääse tekemään, vaikka kuinka haluaisi. Päänsärkyjäkin on alkanut tulemaan ja todellakin toivon, että vain lihaskireydestä ja stressistä johtuen. Tähän uskon ja luotan. Ja sitä ei edes mörkö voi viedä!