Tuloksia

Keskiviikkona oli tuomionpäivä. Yllättävän kivuttomasti meni tulosten odottelu. Tiedostin jännittäväni ensimmäisen kerran, kun Mikko lähti ajamaan työpaikan pihasta kohti sairaalaa.  Mitä ilmeisimmin olin kuitenkin jännittänyt alitajuisesti psykologisia testejä ja kuvausta, sillä viidestä työaamusta neljänä unohdin ottaa aamulääkkeet. Niin pääsi käymään myös keskiviikkoaamuna. Koska lääkkeet ovat työnaloittamisen jälkeen jo aiemmin unohtuneet muutamana aamuna, niin nykyisin pidän aina mukana varalääkkeitä, niin ei tarvitse murehtia siinä vaheessa kun tajuaa unohtaneensa lääkkeet tai Mikolta tulee tekstiviesti "lääkkeet".

Tuomio oli kuitenkin onneksi juuri sellainen kuin uskoinkin sen olevan. Mitään merkkejä syövästä ei ole ja uusi pistekin oli alkanut haalistumaan. Muuten kuva oli ennallaan. Kävimme Mikon kanssa juhlistamasa hyvää tulosta tavallista paremmalla lounaalla. Yhtään en tietenkään antanut periksi ruokavaliossani, mutta hieman teki tiukkaa, kun katselin Mikon jälkiruokajäätelöannosta. Kävimme sitten hakemassa minulle 70 % raakasuklaata lohdukkeeksi. Minulla piti olla vielä töiden jälkeen akupunktio, mutta ajat olivat menneet sekaisin ja hoitaja oli merkinnyt aikani väärälle päivälle. Onneksi sain peruutusajan heti torstaille ja sainpahan ainakin liikuntaa.

Eilen torstaina sain myös tuloksia työpsykologisista testeistä. toinen testipäivä oli tasoittanut kokonaisuutta, mutta edelleen kielellinen osaaminen näyttäisi kompensoivan työmuistin heikkoutta. Aivan hyvin voin niillä tuloksilla tehdä töitä, joten mitään tavanomaisesta poikkeavaa heikentymistä ei ollut, pikemminkin vain yksilöllistä vahvuuseroa eri osa-alueiden välillä. Ikävä kyllä tilatut neuropsykologisen testin tulokset toissa syksyltä eivät ehtineet saapua, joten ei päästy näkemään ainakaan vielä, onko leikkauksen jälkeisestä ajasta tapahtunut muutosta. Seuraavaksi sitten taas työterveyslääkärille.

Akupunktiohoidossa sain tietää, että minulla limaa keuhkoissa ja vatsassa. Saisin syödä ja juoda lähinnä lämpimiä asioita, jotta imeytyminen paranisi ja sitä kautta myös verentuotanto. Seuraavan kerran menen hoitoon noin kuukauden päästä, mutta täytyy tässä nyt kuitenkin panostaa asiaan nimenomaan tuon ruuan kautta. Lisäksi hoitaja oli sitä mieltä, että mun ei pitäisi olla pelkällä kasvisruualla vaan ottaa kalan ohelle vielä kalkkuna, koska se on veriryhmälleni parempi vaihtoehto. No kun tähän on nyt lähdetty, niin mennään tosissaan mukaan ja muutetaan jälleen hieman ruokavaliota.

Akupunktion jälkeen menimme vielä perheenä elokuviin katsomaan "Ristoräppääjä ja yöhaukka" -elokuvaa. Iida oli ensimmäistä kertaa elokuvateatterissa ja söi melkein yksin ison rasiallisen popcornia. Oli kuulemma kivaa.

Nyt on edessä jälleen kuorontäyteinen viikonloppu ja yksi mindfulness kertakin lauantai-illan päätteeksi.