Hyvää pääsiäistä

Pääsiäinen alkaa jälleen olla ohi, kun jäljellä on vain yksi vapaapäivä. Torstaina Mikko vähän kyseli, kuinkahan ohjelmoitu pääsiäinen on tulossa, mutta huahdettiin molemmat helpotuksesta, todetessani vain lauantaina olevan kodin ulkopuolista ohjelmaa. No hieman oli keskustelua mahdollisesta maanantai ohjelmasta, mutta sekin onneksi jäi toteutumatta. Olin jo aivan poikki lauantain jälkeen. Tosin perjantaina tein itselleni sopivaa pullaa (täysjyvä ohra- ja spelttijauhoista sekä kookossokerista) ja pashaa kookossokerilla. Hyvää tuli, vaikka pulla onkin hyvin murenevaista.

Lauantaina kävin Iidan kanssa trullittamassa meidän talonyhtiössä ja lopulta vain yhdessä talossa vanhempieni lähellä. Ne olivat ensimmäiset suvun ulkopulisille trullitukset ja neiti jäätyi aika täydellisesti. Meillä ei käynyt yhtään trullia, vaikka olin tietenkin varautunut. Toinen asukas osasi sanoa, että tässä oli kiertänyt pari porukkaa, mutta en tiedä miksi ei meidän kelloa soitettu. Tosin vain yhdestä asunnosta meillekin avattiin, joten ehkä ne oli luovuttanut meidän kohdalla. Tietenkin kävimme trullittamassa molemmissa Iidan mummoloissa ja sitten ajoimme Härmän kuntokeskukseen syömään isuni ja sen puolen suvun kanssa. Sieltä matka jatkui minun muumilleni ja ukilleni trullituksen kautta minun isulleni trullittamaan ja iltapäivää viettämään.

Lankalauantai on näin aikuisena pääsiäisen tärkein päivä vähän eri syistä kuin lapsena, jolloin trullitus oli isulla olemisen lisäksi tärkeää. Lapsena poltimme vielä kokkoakin. Nykyään se on niitä harvoja kertoja, kun kaikki kynnelle kykenevät kerääntyvät vielä yhteen. Eilenkin siskoani lukuun omatta kaikki serkukset olivat paikalla ja pikkuserkuksiakin on jo viisi. Yllättävän hyvin Iitu meni kahden hieman itseään vanhemman pojan seurassa. Samalla tavalla kävi välillä marisemassa, kuin itse aikoinanai omien itseni ikäisten kahden poikaserkun kanssa yrittäessäni leikkiä. Tänään yritin selvittää Iitulle hieman tätä hänen ja poikien maailman erilaisuutta. Jos pojat ovat supersankareita, niin Iida voi aivan hyvin olla Elsa, joka osaa jäädyttää. Mutta Iida haluaa vielä pidättäytyä niin tiukasti yhdessä tarinassa kerrallaan. Illalla ajelimme kotia savun keskellä kokkoja bongaillen.

Eilinen oli mukava, mutta väsyttävä. Heräsin Iidan kanssa uutta aikaa tänään puoli ysin maissa ja saimme pääsiäisaamun erityisaamupalan pöytään joskus kymmenen jälkeen. Olen ollut päikkäreillä jo joskus yhdentoista jälkeen ja horrostin/nukuin vielä puolitoista tuntia. Voi varmasti kuvitella kuinka nopeasti muutenkin lyhyempi päivä meni. Äiti yritti tänäään sanoa, että olen laihtunut nyt liikaa liian lyhyessä ajassa, joten pitäisi hieman jarruttaa. Toisaalta edellisen kerran kun laihdutin (nyt en ole siis varta vasten laihduttanut) tiputin painoa vielä nopeammin ja samassa yhteydessä tulin raskaaksi ja paino tippui oikein ennätys vauhtia aluksi huonovointisuuden vuoksi. No eipä se olo silloinkaan ollut häävi. Toiaalta voin uskoa äidin olevan oikeassa, sillä olo on nyt välillä ollut aika samanlainen kuin epilepsian ollessa voimissaan ja olisihan se tavallaan hienoa jos olo johtuisiskin vain liian vähästä energiansaannista eikä sairaudesta. Etenkin kun ensi viikolla alkaa hullut viikonloput kuoron kanssa.

Muuten meillä on ollut nyt paljon ilon hetkiä. Mikko pääsi TE-keskuksen tukemana töihin 65 %:n työajalla Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiriin. Tunnelma on kotona ollut tämän jälkeen huomattavasti iloisempi, vaikka taas jokin tauti kiusaa Mikkoa. Tämän loistavan uutisen myötä meidän täytyy miettiä ainakin arki uusiksi. Työ alkaa ensi torstaina Helsingin päivällä, joten pääsen ensi kertaa viemään ja hakemaan Iidan pyörällä hoidosta. Varmasti muutakin arkista muutosta tulee varmasti vastaan, jota ei nyt osaa edes ajatella.

Oma mahdollisuuteni joustaa on aika rajallinen huhtikuussa, kunnes kuoron esitykset ovat ohitse. Mutta sen jälkeen täytyy minunkin alkaa joustamaan enemmän menojeni kanssa. Satunnaisesti akupunktiota fysioterapiaa ja psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisia on jatkossakin, joiden aikatauluja täytynee miettiä aiempaa tarkemmin.

Muuten en osaa sanoa mitään erityistä, joten kerrotaan Nöpöliinin kuulumiset. Meidän kissa on varsinainen draamaqueen myös. En muista kerroinko, että sillä oli hilsepunkkeja, joihin sai lääkkeen, joka ilmeisesti aiheutti hillittömän kutinan ja sai sen raapimaan kaulaansa lopulta sellaisen vauvan kämmen kokoisen karvattoman tulehtuneen alueen. Menimme taas eläinlääkärille ja se sai antibiootti- ja kortisonipiikit, jonka jälkeen aloimme testata mitä erilaisimpia tapoja pitää sillä takakoivessa sukkaa. Tällä hetkellä sukka on teipattu jalkapöydän ja nilkan kohdilta ja sukan molemmilta puolilta lähtee leveä kuminauha, joka menee etujalkojen takaa niskaan ja kaulan ympäri. Ristiinmenokohta on niskassa, jossa on kiinnike. Tänään komistus sai vielä valjaat, joihin haavan puolella oleva kuminauha kiinnitettiin, jotta se ei tulisi missään vaiheessa haavan päälle. Muuten iho on alkanut parantumaan, mutta vanha kuminauhan kohta punoittaa yhä. Kokeiluissa on ollut useita epäonnistumisia ja tämä viritelmä on käynyt läpi todellisen kotikonstien kehitystyön.

Kissa on tietenkin luuviulu, koska ei syö juuri mitään. Syöminen puolittui jo hilsepunkkilääkkeen antamisen jälkeen, koska sille piti alkaa antamaan kalaöljyä, josta ei pitänyt. Nyt kun sen takajalka on ollut jumissa ja kaikenlaisia kuminauhavirityksiä on kehitelty ei edes perusnapsut ole oikein kelvanneet. Parhaina päivinä olen ollut antamassa sille sormella voita sen koppiin, jonka se vastentahtoisesti söi. Se esitti, ettei oikein pääse liikkumaan, kunnes perjantaina imuri käynnistyi ja kissa oli noin 1,5 sekunnissa yläkerrassa... Uskottavuus hieman kärsi.

Nyt toivon ihanaa pääsiäisen jämiä ja menen katsomaan hetkeksi jotain yläkertaan Mikon kanssa.