Äiti jäi hieman kateellisena kotiin... (oikeasti mulla oli aivan mukavaa parin elokuvan parissa). Iitu o ottanut kuvan.
Kun aloimme puhumaan synttärikahvituksen siirtämisestä mummolle, Iidan tilaus oli herkullinen kakku. Kuulemma oli sitä. Kotona olisivat joutuneet tyytymään valmiskakkuun.
Niinhän siinä kävi, että Iida sai multa tämän äärimmäisen epämiellyttävän flunssan. perjantai-iltana kuume laski, noustakseen jälleen. Lauantai ilta ja sunnuntai päivä olivat kuumeettomia, mutta sunnuntai-iltana alkoi kuume nousta uudelleen. Menin aikaisin nukkumaan Iidan kanssa ja ennen kuin oikeasti nukahdin, ehdin ottaa kaikkea mahdollista mömmöä kaapista. Melatoniinia otan yleensä 9 mg illalla (nyt koko sairauden olen joutunut ottamaan 12-15 mg). Eilen vetäsin 18 mg + Opamoxin (rauhoittava) + Imovane. Vielä olisi löytynyt vanha nukkumislääke Ketipinor, mutta jätin sen kuitenkin ottamatta. Lisäksi otin vahvan särkylääkkeen (Oxynorm), kun alkoi tuntua korvissa ja luusärky häiritsi tosissaan. Yön aikana kuume oli noussut 38,2 asteeseen, joka oli kaikkein korkein mittaamani arvo tämän lenssun aikana. Iho on hellänä, mutta onneksi kuume on taas laskenut päivän aikana (juuri nyt en ole mitannut, joten en tiedä tämän hetken tilannetta), mutta kyllä ääni on sen verran poissa, että varmaan olen vielä huomisenkin kotona. Täytyyhän lastenkin olla yksi kuumeeton päivä kotona ennen kuin menevät hoitoon.
Soitin tänään työterveyteen ja sain lääkäriajan torstaille. Mun kokemus on, että vaikka yrittää soittaa heti aamulla, kun päivän aikoja aletaan antamaan, niin oot jo kuitenkin myöhässä. Voihan ajan pärua jos tuntuu, ettei mitään poireita ole. Oli vain aika paha keuhkoputken rahina, mihin heräsin aamulla. Antibioottia en kaipaa, mutta olisi hyvä tietää, missä asti tulehdus menee.
Iidaa kävi sääliksi, koska hoidossa vain kerran kuussa oleva jumppasalivuoro ja meillä oli mutakakku ostettu ja hame valittu, minkä voi laittaa hoitoon päälle, koska olisivat juhlineet Iitun synttäreitä. Tämä siirtyy nyt myöhemmäksi. Me myös olimme ostaneet Iidalle lahjaksi junamatkaelämyksen Tampereelle ensi viikonlopuksi ja nyt pelkään vähän pahoin mhtaako jäädä tekemättä. Mikko on niin tiukka, ettei saa olla oikeastaan yhtään oireita, että lähdettäisiin. No tässä kunnossa kun pelkkä hengittäminen on vaivalloista, niin ei pystyisikään, mutta estääkö pelkkä nuha sen... En tiedä.
Pipinä synttärisankarinakin täytyy tietenkin olla hienona. Vaikka alle pistettiin villapaita ja kaikkein paksuimmat sukkahousut + villasukat, niin mekko tietenkin täytyy olla.
Ikävä välisattumus suhteellisen mukavalle päivälle (elokuvia katseltiin ja minä nukuin niistä suurimman osan) oli, että Nöpöliini juoksi Iidan jalkoihin ja Iida tössähti nenälleen lattialle, niin että verta tuli enemmän kuin koskaan ennen. Mekko ja villapaita, joutuivat pikahuuhteluun, joten ihan koko päivää ei saanut olla hienona.
Eilen aloin katsomaan Iidan 4-vuotisneuvola-aikaa, jonka olin varannut ennen vuodenvaihdetta. Olin varannut sen tiistaille ja ajattelin, että siirtäisin sen, jotta ei tarvitse mennä kipeän ipanan kanssa. Onneksi menin katsomaan, sillä olin ollut liian aikaisessa, eikä järjestelmässä ollut lainkaan varaamaani aikaa.
söpöläiset! :)
VastaaPoista