Ainahan kaikki uuden vuoden päivitykset facebookissakin aloitetaan, kuinka olen saanut kokea sitä ja tätä. No aloitetaan tälläkin kertaa samalla tavalla. Ei poiketa kaavasta.
Vuoteen 2015 ei mahtunut suuria seikkaluja, mutta totista sairastamista, huonoa kuntoa, josta sitten noustiin taas uusiin haasteisiin sekä henkisesti että fyysisesti. Nauttimista siitä, kuinka pikku hiljaa jaksoi paremmin ja paremmin hoitaa kotiaskareita, lenkkeillä, leikkiä Iidan kanssa, palata kuoroon ja päästä palkkatyhönkin. On vuoteen mahtunut pettymyksiäkin, kun kaikki ei mennytkään niin kuin toivoin, mutta nehän kuuluvat elämään. Ei ollut lämmintä suloista kesää (etukäteen pelkäsin kuumuutta ja lopulta jäin kaipaamaan sitä). Olen oppinut arvostamaan läheisiäni aivan uudella tavalla ja ymmärtänyt kuinka paljon minulla on ihania ihmisiä ympärilläni. Myös sylissäni mammivan täystuhon saapuminen meidän perheeseen on yksi hienoa asia, vaikka jo nyt joudun miettimään miten järjestämme sen hoidon, jos aiomme olla mökillä yhtään pidempää pätkää ensi kesänä. Kaikin puolin siis hieno vuosi, vaikka mielelläni syövän antaisinkin pois kokonaan, jotta pääsisin ainakin lähivuosien peloista eroon. Onneksi olen niin hyväkuntoinen, etten pahemmin ajattele koko asiaa. Kunhan lääkkeet muistaisi ottaa epilepsiaan (yhden aamulääkkeen olen unohtanut kokonaan tähän mennessä) ja kohtaukset pysyisivät pois, jotta saisin ajolupani takaisin. Fyysistä kuntoa olisi hyvä saada vielä vähän kohotettua, joten kun valoa tulee päiviin enemmän, niin ei kuin Iida pyöräilemään töiden jälkeen ja äiti lenkille.
Välipäivät olin töissä. Hieman oli vaikea motivoida itsensä muistioiden tekoon ja olinkin työpaikalla lähinnä virka-ajan (maanantaina myöhästyin siitäkin). Ihanaa oli, ettei tiistaina ollut kuoroa, vaikka sekin on kivaa, mutta illat olivat kuitenkin oikeasti vapaat. Tuntui, että loma jatkui kuitenkin hieman pidempään kuin todellisuudessa. Tajusin myös sen, että tarvitsen jossain vaiheessa oikeaa lomaa ja 90 % työaika saattaa olla aivan hyvä vaihtoehto ainakin tämän pimeimmän ajan. Pakkanenkin tuli ja sain totutella pyöräily kommandopipon käyttöön. Ei ollut yhtään mukavaa, kun silmälasien kanssa näkee huonosti niiden huurtuessa ja ilman laseja on sokea. Keksin kuitenkin jonkinlaisen tavan pitää suojaavaa pipoa ja laseja yhtäaikaa niin, että näen eteeni. Ensi viikolle onkin onneksi luvattu yli 20 astetta pakkasta ainakin torstaille. Saan testatata pakkasen kestävyyttäni. Tänään ja tiistaina olisi kuoroa, mutta toisaalta onneksi keskiviikko on vapaapäivä.
Uuden vuoden aattona kävimme katsomassa lasten ilotulituksen kuudelta. Mikon kanssa katselimme myös naapuruston raketteja vuoden vaihtuessa. Uuden vuoden päivänä olimme vanhemmillani juhlimassa uutta vuotta ja heidän 41. hääpäiväänsä. Söimme tukevasti, saunoimme, leikkasin Iidan ja Mikon hiuksia ja tarkoitus oli valaa uudenvuodentinat hieman jälkijunassa, mutta tänä aamuna tajusin, että sen unohdimme kokonaan.
Uuden vuoden lupaukseksi päätin hieman irroittaa itseäni Facebookista. Poistin sovelluksen jopa puhelimestani, joten muiden päivityksiä katson vain koneelta. Yksityisvietsit tulevat kuitenkin edelleen puhelimeeni... luulisin. Ensi vuodelta toivon terveyttä. Se tulee olemaan suurin toiveeni koko loppuelämäni.
Eilen ja tänä aamuna olen noussut kelloon ja yrittänyt hilata heräämistäni aikaisemmaksi, jotta huominen kuuden herätys ei tuntuisi aivan niin pahalta. Aamulla huomasin myös, että minulla on jonkin sortin kyynelkanavatulehdus Siihen otin yhden viimeisiä 1 mg Panadolejani ja se tuntuu auttavan. En tiedä kuinka pysyn hereillä koko päivän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti