Toipilasviikonloppu

Minä olen aina ollut kärttynen toipilas ja ikävä kyllä Iitu on myös, mikä tarkoittaa lukemattomia yhteenottoja päivän aikana melkoisen pienistäkin asioista. Iidan vaatimus jatkuvaksi seuranpitäjäksi ei auta asiaa. Iitu ei suostu leikkimään yksin ja vaatii aina jonkun mukaansa vessaan palvelijaksi. Nämä kaksi asiaa raastavat välejämme melkoisesti.

Keskiviikkona soitti neurologi ja sain nostettua yhden lääkkeen ottomäärää, niin kuin halusinkin ilman, että ajoluvan takaisin saaminen siirtyi. Selitin työtilannetta hänelle ja hän laittoi minut EEG-tutkimusjonoon. Jos seuraavat magneetit ja EEG ovat ok, voin saada ajoluvan jopa hieman nopeammin kuin pitäisi. Huonotulos EEG:stä voi kai viedä kortin lopullisestikin tai ainakin pidemmäksi aikaa kuin perus yksi vuosi. Eli taas tuli yksi uusi jännitettävä asia tälle keväälle. Neurologi ei tosin vaikuttanut huolestuneelta. Hyvä uutinen oli se, että kun tämän lenssun aikana ei ole ollut yhtään epioiretta olisi lääketasapaino melko hyvä.

Torstaina kävin työterveyslääkärillä ja sain lopun työviikon saikkua. Nyt hieman huominen jännittää. Itsestä alkaa tuntua, että jos ääni kulkee niin, että Iidaa saan komennettua, niin pitäisi varmaan mennä töihin. Toisaalta kurkku kutiaa edelleen ja yskä on ihan riittävä. Mutta olen nyt menossa vähintään kokeilemaan. Mikollekin on tullut flunssaoireita, mutta on kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, että pystyy kuulemma kuskimaan meitä huomenna hoitoon ja töihin. Iida vie huomenna mutakakun hoitoon ja pukee juhlamekon päälle. Viivästyneet synttärijuhlat ovat siis tiedossa.

Sairauden vuoksi meidän lauantaille suunnittelema Tampereen reissu peruuntui. Harmittaa todella kovaa, mutta Iida olisi meistä ollut ainoa junamatkakuntoinen ja sekin edelleen limainen, niin ei auttanut muu kuin luopua matkasta, jotta joskus edes parannuttaisiin. Alkaa olla oma elokuvien katselukiintiökin täynnä. Olisihan sitä voinut opetella Abban sanoja ainakin Iidattomina päivinä, mutta kai sitä vielä ehtii. Mun on vaikea oppia sanoja, jos ei voi laulaa samalla. En vain opi niitä. Mieluiten pitäisi olla koko kuoro ympärillä niin sanat oppisi kolmasosa siitä ajasta kuin kotona pelkän stemmansa kanssa.

Nöpöliinistä irtoaa jostain syystä aivan valtavasti karvaa tällä hetkellä. Muutenkin se on alkanut valtaamaan kaikki istumapinnat itselleen, joten sen viltti siirrettiin laatikkoon ja neiti joutui sinne nukkumaan. Yritetään taas saada jotain rotia kissan touhuhihin. Kovin hyvin ei ole tähän mennessä onnistuttu, joten saa nähdä kauanko yritys tällä kertaa kestää. Kokonaan sohvista Nöpöliini ei ole joutunut luopumaan ja tämä tekeekin asiasta hankalan. Se saa istua selkänojilla, jotta näkee paremmin ikkunoista ulos ja voi katsella lintuja.