Meidän suurin lahjapanostuksemme ajallisesti tehtiin joulupuukeräykselle hankkimalla sinne kaksi lahjaa. Mikko sai aikoinaan kengät, jotka kattoivat joulunkin ja minä sain häneltä lahjaksi joulukuusen. Iidalle oli tullut jo aiemmin ostettua pari kirjaa ja ostimme hänelle Frozen mekon isulta ja ukilta lahjaksi. Joulupukilta pyydettiin robottia, joten se oli lopulta etsittävä. Meille ei vain kerrottu millainen robotti sen pitäisi olla, mutta onneksi meidän sotarobottilöydös kelpasi aluksi oikein hyvini, kunnes Iitu keksi, että sen olisi pitänyt olla punainen! Lahja vuoremme olivat ylenpalttiset kaikesta huolimatta.
Siivoukset toteutettiin vain hieman normaalia perusteellisemmin eli emme tehneet edes suursiivousta. Mikko oli ihana ja pesi wc:n ja pesuhuoneen. Minä jossain vaiheessa pesin ovista pahimmat kohdat ja imuroin, mutta pesin vain plätit lattiasta (josko sitten uudeksi vuodeksi tai joskus myöhemmin... Ei ole koskaan kuulunut mun stressikohteisiin). Minun tehtäväni oli myös huolehtia ettei pyykkikoppa pursuile yli äyräidensä ja sängyissä on puhtaat lakanat (ei tuonne pihalle märkään viittinyt edes viedä petivaatteita).
Joulusaunassa käytiin jo aaton aattona. Jouluaattona lopulta pakotin Mikon ja itseni yhdeksän maissa ylös, oli vielä aika paljon tehtävää. Koska Mikko oli aivan varma, että kissa käsittelee kuusen riekaleiksi ensimmäisenä yönä, ei sitä tuotu sisälle ennen kuin aattoaamulla. Kaurapuuroa vedettiin aivan tavalliseen tapaan aamupalaksi ja sitten tekemään sienisalaattia, bataattimuusia, vähän säätämään laatikoita ja muita pienempiä töitä ennen ruokaa, joka oli sovittu jo yhdeksi. Mummo ja pappa tulivat kahdentoista jälkeen, jolloin saatiin Iitu pyörimään pois jaloista. Isu ja Ukki tulivat puoli kolmen jälkeen ja joulupukki tulikin meille jo vähän ennen kolmea.
Pukkina oli työkaverini, joka tekee pukkikeikkaa aivan muutenkin. Iitulla oli ollut pukkitapaaminen jo hoidossa ja selitti tohkeissaan kuinka pukin syliinkin saa istua, mutta vain lapset, koska aikuiset ovat liian painavia. Mikko kävi viemässä tyhjiä pulloja varastoon ja samalla löysi joulupukin pihasta lahjasäkkien kanssa. Iida kyllä hieman jähmettyi, vaikka vastasikin kiltisti joulupukin kysymyksiin. Lauloimme joulupukille ekan säkeistön Joulupukista ja Joulupuu on rakennettu -kappaleen. Ja kun joulupukin täytyi lähteä antoi Iitu joulupukille haliin ja taisi muiskauttaa partaankin.
Isovanhemmat viihtyivät meillä mukavan pitkään. Onneksi ukki oli todella kestävä leikkimään Iidan kanssa robotilla, sillä siitä kuuluva ääni oli oikein hermoja raastavaa (aina vannoimme, ettei meille hankita tuollaista lelua, mutta Iida puhui robotista niin paljon hoitokuljetusten aikana, että Mikolle iski pakottava tarve etsiä jonkinlainen robotti). He leikkivät sillä sitten Iidan huoneessa suljetun oven takana. Isovanhempien lähdettyä teimme vielä uudet palapelit ja olikin Iidan aika meennä jo nukkumaan.
Jouluaamuna olisin voinut nousta jo kahdeksalta, mutta halusin kerrankin vetkuttaa nousemista (yritän sitä aina viikonloppuisin nykyään, joten ehkä sen tarpeesta näkee parhaiten työviikkojen väsyttävän vaikutuksen). Olin jättänyt tietoisesti Lumiukon katsomatta aattona, koska siihen olisi mennyt liikaa aikaa kriittisellä hetkellä. Iida jatkoi siitä vielä Rito Räppääjän seurassa. Ruuan jälkeen annoin periksi ja hän sai katsoa "Kuningas jolla ei ollut sydäntä" -elokuvan, jonka ääreen halusin koko perheen. Ja tapahtui se klassisin eli nukahdin itse. Lopulta siirryin nojatuoliin nukkumaan. Katsoimme vielä yhden Risto Räppääjä Iidan kanssa. Risto Räppääjät yllättivät minut positiivisesti. Samalla Iida ylitti noin kolmella tunnilla suositellun ruutuajan, mutta ikävä kyllä emme ole olleet riittävän tarkkoja asian suhteen ennenkään. Toisaalta yhden lorvintapäivän olin ainakin minä ansainnutkin.
Onneksi Ainu ja Anssi kävivät aamupäivästä keskyttämässä kaiken katselun ja kokeilimme Ainun sareja. Iida sai oman sarinsa ja meistä saatiin yhteinen kuvakin. Tässä muutama kuva iltapäivältä.
Ainu-sisareni ja minä Ainun sareissa. Iidu sai joulupukilta oman sarin.
Iida ja Anssi
Tapanin päivänä olimme perinteisesti syömässä Härmässä ja sitten isullani Kauhavalla, jonne kokoontui meidän peheen lisäksi isän siskon perhe kaikkine jälkeläisineen. Edellisen tapaamisen jälkeen oli joukkoon syntynyt Iidalle vielä yksi pikkuserkku. Iida ja puolitoista vuotta vanhempi Konsta leikkivät lopulta oikein sujuvasti keskenään. Päivä oli mukava, vaikka omalla tavallaan rankka.
Sunnuntai aloitettiin Iidan kanssa Jasmin leegopakkauksen kokoamisella aivan ohjeista. Se oli ainakin äidistä aivan mukavaa. Iidaa taisi enemmän ärsyttää ohjeiden seuraaminen ja luovan rakentamisen mahdottomuus samalla. Mutta onpa nyt edes kertaalleen tehty ihan ohjeistakin, ennen kuin menevät hukkaan.
Iida ja minä menimme äidin mukana tänään katsomaan hänen vanhempiaan. Muumilla hoitokodissa vietimme hyvän tovin ja äitee oli varannut minullekin mukaan tuorepuuroa ja kaikille porkkanamehua. Lauloimme porukalla Iidan kanssa ja ilman (nukkui aluksi autossa päikkäreitä). Hoitokodilta siirryimme ukilleni, jossa äitee taas teki ruuat ja siivosi paikkoja ja yritti kaikin keinoin takoa järkeä ukkini päähän. Kyllä täytyy sanoa, että äitini on uskomaton nainen, kun jaksaa käydä huoltamassa kolmea vanhusta oman työnsä ja arkensa lomassa ja vielä auttaa meitäkin. Itse yritin hieman haastatella ukkiani siitä, millainen olin lapsena, mutta olin valmistautunut siihen liian huonosti. Täytyy tehdä uusi yritys joskus toiste paremmalla valmistautumisella ja mielellään ilman Iidaa. Iida ehti olla pienen tovin pihallakin vanhalla ukilla. Paljoa ei lunta tarvita niin on jo kivaa. Pimeä vaan tuli liian nopeasti.
Joulu oli mukava, eikä huominen työpäivä voisi kiinnostaa vähempää. Oman pään sisustan tapahtumat eivät olleet mielessä juurikaan. Kuusikin on edelleen pystyssä. Muutama itsetehty huopakoriste on kärsinyt kovia Nöpöliinin kynsissä, mutta yllättävän vähäistä tuhoa joulukuusi on kärsinyt. Mikko on suorastaan pettynyt. Tässä vielä meidän perhepotretti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti