Kotiviikonloppu

Kyllä voi aamut olla takkuisia. Lauantaina hyvä että kymmeneen mennessä sain revittyä itseni sängystä ylös (Mikko oli yön aikana taas muuttanut olohuoneeseen sekä minun että talon kulmalla olleita mopopoikakaasuttajia pakoon) ja sunnunstaina ei paljon häävimmin mennyt, toisin sanoen sain itseni ylös vasta kymmenen jälkeen.

Lauantaina pestiin pyykkiä ja käytiin syömässä Lähi-Idän ruokaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tein rentoutusnauhaani kotiin päästyä niin makoisasti, että nukuin lähes koko nauhan ja vielä senkin jälkeen meni pitkään, että sain itseni ylös.

Illasta menin vielä pyöräilemään reilun 10 kilometrin lenkin ja iltapalalle vanhemmilleni sekä opettamaan Ainulle isoäidin neliöiden virkkausta.

Sunnuntaina Mikon piti olla pelailemassa jo puoleltapäivin, joten tuli vähän kiire. Vielä yksi koneellinen pyykkiäkin pyörähti aamupäivästä. Voi sitä riemua, kun palataan mökiltä ja pyykkivuori on vielä suurempi. Nyt on alustavasti pakattu suurin osa kamppeista ja kesävaatettakin mukaan. Viimeksi oli niin kylmä pakatessa, että kaikki kesävaatteet jäivät kotiin. Nyt on niitäkin mukana.

Kävin tänään syömässä vanhemmillani ja näin vielä siskonikin. Hän on kyllä Suomessa vielä lähes kuukauden, mutta en näe häntä enää ennen kuin hän palaa Intiaan vielä muutamaksi kuukaudeksi. Myös ystäväni tuli käymään vanhemmillani ja hänellä oli ihania uutisia. Todella kiva kuulla välillä positiivisia asioita, kun nettituttavuuksilla, joita sairauden myötä on tullut, on viime aikoina ollut paljon huonojakin uutisia.

Ja Pekan matka on nyt puolessa välissä Teuvalla ja mikä parasta, niin juttu hänestä on sekä Ilkan että Pohjalaisen etusivulla ja toivottavasti myöhemmin myös paperisessa versiossa. Joten en tehnyt turhaa työtä lähetellessäni tiedotetta.

Päivän paras uutinen näin itseni kannalta oli kuitenkin se, että viime kesänä ostamani farkkukaprit mahtuivat päälleni! Painoa on tippunut nyt pahimmasta vaiheesta noin 7 kiloa. Tänäänkin tulin pidemmän kautta vanhemmiltani kotiin pyörällä ja tein reilun kymmenen kilometrin lenkin jälleen. Äitini oli mukana, joten hänelle tuli vielä lähes neljä kilometriä päälle, jonka itse tietenkin poljin vanhemmilleni mennessä.

Huomenna fysioterapeutille, lääkäriin ja sitten mökille. Enköhän kirjoita tänne jotain kuulumisia lääkärissä käynnin jälkeen tai viimestään tiistaina. Kattoo nyt kuinka yhteydet saa toimimaan.