Magneettikuvaus ja Pekka kävelee Pohjanmaalla

Viime yö oli pitkään aikaan oikein hankala yö. Sänkyyn pääsin vasta puoliltaöin 10 mg melatoonin voimin, puoli kahden jälkeen kävin ottamassa puolikkaan Imovanea (enempää ei ollut ) ja luultavasti lähempänä kolmea toisen kerran 10 mg melatoniinia. Ja lopulta sammuin. Kello soi kahdeksalta, eikä olisi vähempää voinut kiinnostaa. Minua valvotti varmasti lmökillä ylihyvin nukutut yöt, mutta luin illasta myös esimieheltäni saapuneen sähköpotin, josta kävi hyvin ilmi se, että työnantaja puoli haluaisi, että kun otan viran vastaan, aloittaisin täysiaikaisena ja itse haluan aloittaa osa-aikaisena ihan vain kuntoutusmielessäkin. He mieluummin odottaisivat vaikka keväälle täysipainoista työntekijää kuin ottaisivat osa-aikaisen. Vaikka eläisin säästöilläni ja aloittaisin vasta keväällä (sairaslomapäivärahaa voin saada enää kuukauden nykyisen päätöksen jälkeen), niin tilanne ei muuksi muutu. Olen ollut pitkään poissa työelämästä ja muutokset ovat olleet niin suuria, että tarvitsen osa-aikaisuutta sopeutumiseen. Jotenkin vastahakoisuus liittyy viran vastaanottamiseen. Mutta mua harmittaa kovasti. Neuvotteluja aletaan käydä sitten elokuussa. Täytyy yrittää saada lääkärilausuntoja siihen mennessä. ja toivotaan, että sanonta "Asioilla on tapana järjestyä." pätisi tässäkin tapauksessa. Yksi vaihtoehto on työkokeilu, jolloin liitto maksaa jotain korvausta ja työn voi aloittaa määräaikaisena. No katsotaan olisiko siinä ratkaisu.

Aamulla oli verikoe ja magneettikuvaus. Kuvaus kesti vain puolisen tuntia ja kuvaussarjoja otettiin vain viisi. Siitä huolimatta ottamani rauhoittavat tulivat kyllä tarpeeseen. Sairaalakeikan jälkeen menimme syömään Mikon kanssa. Olemme siis kahdestaan kotona, koska matka olisi itsessään ollut turhan rankka Iidalle ja meillä on molemmilla lääkäröintejä, fysioterapioita ja sen sellaista. Aika rankka viikonloppu omalla tavallaan. Olemme ajatelleet ulkoistaa ruokahuollon, niin, että syödään varmaan joka päivä lämminruoka ulkona.

Mikon fysioterapia oli jo tänään ja kävin sillä välin apteekissa ja kaupassa pyörällä. Liian lyhyt mekko ja kamala helle, niin eipä minulla paljoa järkeä päässä ole. Aamulla päätin pukeutu kesävaatteisiin ja mahduinkin ensimmäiseen mekkoon, jota kokeilin. Päätin, että vaikka reidet näyttävät revityiltä ja läski löllyisi kuinka, niin minulla on tänään kesä! Ehkäpä Tämä mekon käyttö oli jonkinlainen itselleen näyttö, että olen edelleen nainen, vaikka tietyillä tavoin olen menettänyt jotain naiseudestani. Kyllä välillä nolottikin, kun hame nousi aivan ylös saakka ja reidet näkyivät kokonaan, mutta omapahan on häpeäni.

Illalla lähdimme vielä katsomaan Pekan kävelyä Pohjanmaalla. Olin ostanut hänelle kaikenlaista syötävää ja pakannut ne kylmälaukkuun (viilentäjiä siellä ei ollu, joten eipä ne kylmänä olisi pysyneetkään, kun jääkaappi ja pakastin ovat poissa päältä pitkän mökkeilykautemme vuoksi). Erityisen ylpeä olin siitä, että tein Luontoäidin oman proteiinismoothien. Kaiken syötävän ja juotavan unohdin kuitenkin kotiin, joten Kauhajoella pysähdyimme kauppaan ja kävin ostamassa kaiken uudelleen. Smoothieta ei tietenkään enää saanut ja korvautuivat parilla banaanilla. Mutta meillä oli todella hiljainen matka sen jälkeen. Mikko, joka kyllä kysyi kotona, onhan kaikki mukana, oli mulle niin äkäinen. Kotona olin aivan varma, että kaikki on mukana, mutta sitten pääsikin yksi kylmälaukku unohtumaan! Niin tyypillistä minua!   

Mutta pienen etsiskelyn jälkeen löydettiin tauolla ollut Pekka, joka oli ikionnellinen kompressiosukista, jotka vein hänelle. Lisäeväätkin kelpasivat ja meillä oli aivan mukava puolituntia siinä jutellessa. Paljon tietenkin juteltiin tautiin liittyvistä asioista. Pekan rinkka oli kyllä järkyttävän painava, kun kokeilin sitä vähän nostaa. Pekka on nyt matkalla Teuvalle ja sieltä sitten Vaasaan. Ilkka ainakin on tekemässä juttua ja ilmeisesti YLE-Pohjanmaakin on jollain tavalla osoittanut kiinnostustaan. Toivotaan paljon näkyvyyttä. Oma panostukseni on ollut aiempi tiedotteen levitys ja tämän päivän sukka, rakkolaastari sun muut hankinnat, jotka vietiin kuitenkin noin 100 km päähän kotoa. Yksityiset ihmisethän voivat myös tehdä lahjoituksia, vaikka ennen kaikkea toivotaan yritysten aktivoituvan lahjoittamaan hieman suurempia summia.

Kotiin tultuamme Mikko ajoi vielä nurmikon (oli meidän talonmiesvuoro) ja minä kävin edelleen mekko päällä pyöräillen vanhemmillani 3 km päässä hakemassa iltapalaleivät ja lähikaupasta aamupalavärkkejä. Nykyään on niin vaikea olla ilman jääkaappia kun siihen on tottunut. Tuuli aika kovaa illalla, mutta ihanan lämmintä tuulta. Lämpöä oli vielä yli 20 astetta. Saattaa olla tämän kesän ainoa ilta, kun pyöräilen yhdeksän jälkeen, eikä yhtään palella. Näin elämä on erilaista ilman Iidaa. Eihän neidin kotona ollessa olisi ollut puhettakaan ulkohommista kahdeksan jälkeen. Polviin sattui jonkin verran kotiin tullessa, mutta eihän se ihme ole, kun ovat olleet arat jo niin pitkään. Pyöräilyn uskon tekevän niille kuitenkin pelkkää hyvää.