Mökkikesä

Mökkeilykausi alkaisi olla siinä meidän puolesta. Pari viikonloppua käydään vielä elokuussa, mutta muuten olemme jo kotosalla ja Iitu menee nyt maanantaina hoitoon. Tässä melkoinen kuvakooste mökkeilystä. Osasta kuvista olenkin jo kertonut.

Tässä kuskaan niityltä lähinnä vuohenputkea ojien täytteeksi. Ei ole kuorma enää aivan yhtä suuri kuin aiemmin.

Iitu on välillä kovasti innostunut liikkumisesta kuten jumppaamisesta.

Kävimme Kuhmoisten Riihigalleriassa katsomassa Nivarpäiden näyttelyä. Itse Riihigalleriakin on näkemisen arvoinen ja siellä oli hieno silta. Samalla reissulla kävimme Suomen toisessa tiekirkkorukoushuoneessa, joka oli samalla kylällä ja siellä oli myös pieni näyttely. Harrastimme siis hieman kotiseutumatkailua ja kulttuuria.

Liikkuminen jäi huomattavasti vähäisemmälle loppulomasta kuin parilla ensimmäisellä viikolla, mutta toisaalta itse yritin keventää mummon taakkaa ruuanlaitossa ja Iidan kanssa olemisessa (mummo selvästi väsähti jossain vaiheessa, vaikka ei sitä myöntänytkään). Iitun kanssa puuhailu oli kuitenkin yksi suurimpia tavoitteita mökillä ololle. Tässä olemme ahomansikkaretkellä vanhalla soramontulla. Toisessa kuvassa Iidalla on keppi, jolla raivasi itselleen tietä.

Kaikenlaista kuitenkin yritettiin saada aikaiseksikin. Tähän tulee mun uusi mansikkapenkki, jonka kehikkona toimii vanhat portaat. Keväällä sitten laitetaan mullat ja ostetaan taimet, niin ei tarvitse niin paljoa suojata siemeniltä nyt syksyllä.

Viimeiset päivät olin Mikon kanssa noukkimassa mustikoita lähinnä käsin. Itse en osaa lainkaan käyttää poimuria ja Mikkokin keräsi suurimman osan omasta osuudestaan käsin. Noin 17 litraa saimme kolmessa päivässä. Osan söimme aamupuuron päällä ja iltapalaksi, joten aivan en ole varma kuinka paljon pakkaseen on lopulta päätynyt. Purkit loppuivat joka tapauksessa kesken. Veikkaisin, että noin 15 litraa. Ahomansikoitakin olen tänä kesänä kerännyt reilun litran, mutta koska ne meni aina samantien lähinnä Iidalle syötäväksi, ei tarkkaa arviota voi antaa. Kaikkia en tokikaan heinään pujottanut. Kanttarellejä keräsimme muutaman litran, joista osa syötiin ja suurin osa on kuivamassa kotona.

Mikko teki yhdelle istutetulle pellolle hieman pienaukkoa. Minä roudasin oksia läjälle, mutta hikevää hommaa sekin oli.

Uusi huussimme sai ulkoverhoilun kolmelle seinälle ja tervauksen päälle. Kyllä nyt on komia, kun lautatietä pitkin pääsee kulkemaan.

Koska meille on tulossa kissa, yritimme kalastaa sille hieman järvikaloja pakkaseen. Ensi sijaisesti ongimme, mutta myös katiskat (3 kpl) olivat vedessä pullan kanssa houkuttelemassa särkiä. Ikävä kyllä kahteen katiskaan oli särjen perässä mennyt hauki, joka oli syönyt kissan kalat. Iidakin onki ensimmäisen kerran.

Joutsenpariskunta taisi katsastella meidän järvellä pesintäpaikkaa ensi kesälle. Hienoja eläimiä ovat!

Montaa lämmintä päivää ei sattunut etenkään Mikon ja minun mökkeilyn ajalle. Ainoan hellepätkänkin jouduimme olemaan kotona mun magneettikuvauksen vuoksi. Onneksi Iida ehti kuitenkin yhden kerran maalaamaan sormiväreillä. Toivottavasti vielä kotona tulisi mahdollisuus ulkona maalaamiseen.

Viimeisenä iltana ongin vielä vähän ja veden pintaan heijastui hienosti pilvirintama, joka ei kaikista enteistä huolimatta satanut.

Ja tässä vielä viimeiseksi kuvaksi puiden rakkautta. Tai kaiketi koivu on rakastunut mäntyyn, kun noin sen ympärille on kietoutunut.