Mökkeily sujui oikein hyvin. Sadetta piisasi (esim. juhannuksena), pihalla oli viileää kesäksi (onneksi kuitenkin viime kesää lämpöisempää ainakin kesäkuussa, heinäkuustahan emme vielä tiedä) ja hyttysiä oli valtaisasti. Onneksi aina välillä aurinko paistoi ja oli muutama oikeasti sateetonkin päivä, jopa pari hellepäivä, eikä sade minään päivänä ollut taukoamatonta. Välillä tuuli riittävästi, etteivät hyttysetkään jatkuvasti inajaneet korvissa. kaikki on suhteellista. Varmasti yllä oleva talitiaisen poikanen ainakin tykkää hyttyskesästä. Tässä juhannuspäivän villiyrttisalaattini (voikukanlehtiä, piharatamoa, suolaheinää, apilanlehtiä, maitohorsmaa, vuohenputkea)
Ja juhannuksen hienoneiti teekutsuilla ja sitten taas ajelemaan traktorilla tallille. Kun Iida ajeli vain leikisti traktorilla kävin minä pari kertaa ajamassa oikeasti metsäautoteitä meidän henkilöautolla.
Ainakin olemme nukkuneet riittävästi. Lähes joka yö vähintään 10 tuntia ja joka yö yli 8 tuntia. Tai minä ja Iitu olemme nukkuneet, Mikko kaiketi valvoskeli jonkin verran öisin. Mutta vakavasta sairaudesta toipuva, leikki-ikäinen ja masentunut eivät kai voi nukkua öisin liikaa. Olen myös yrittänyt tehdä edes lähes joka päivä rentoutusnauhaani. välillä olen nukahtanut sen aikana (olen miettinyt, kuulenko tekstin kuitenkin alitajunnassani ja rentoudun jäsen kerrallaan siitä huolimatta). Toisinaan olen virkeä nauhan jälkeen (yleensä aina jos nukahdin kesken kaiken) ja toisinaan entistä väsyneempi.
Aiemmin olemme nukkuneet parvella mökillä, mutta tällä kertaa järjestelimme itsemme alas. Iida nukkuu neljännen sukupolven edustajana vanhassa sivussavedettävässä, minä taas kerrossängyn alapedissä verhojen takana, jotka tein 2008 (kangas maksoi maltaita opiskelijabudjetista), enkä aiemmin ole niiden taakse päässyt nukkumaan, ja Mikko nukkuu lattialla (oma valinta).
Syynä nukkumisjärjestelyiden vaihtoon oli Mikon epäilys siitä, että joudumme lämmittämään jatkuvasti minun huonon tarkenemiseni vuoksi, jolloin parvi on kuuma pätsi, eikä sovellu nukkumiseen. Mutta minusta emme säähän nähden ole lämmittäneet yhtään normaalia enempää. Toki enemmän kuin Mikon yksinään mökkeillessä, kun hän ei lämmittänyt alkukesästä lainkaan. Kyllä nytkin useampana päivänä oli niin aurinkoista, ettei tarvinnut lämmittää.
Mökillä jokapäiväiseen rutiiniin kuuluu saunominen. Meillä onkin nykyään saunassa hieno perheorkesteri, jossa Mikko ja minä saamme rummuttaa nappoja ja löylykauhaa ja Iitu laulaa (joskus myös rummuttaa). Iitu pitää kovaa kuria musisoinnissa, joten sooloiluja ei sallita kuin neidiltä itseltään.Viime viikon erikoisuuksiin kuului myös toinen pesu täishamppoolla, koska sen laiminlyönti on yksi yleisimmistä syistä täiden leviämiselle. No mun lyhyt tukkani vain kammattiin täikammalla, mutta nämä kaksi joutuivat pesuun. Iitun tukka kihartuu puhtaana latvastaan ihanasti.
Olemme tehneet aika paljon metsätöitä ja poistaneet piikkilankojen rippeitä. Ainakin kolmena päivänä, joka Mikon mielestä ei tietenkään ole mitään, mutta on se yhdessä tehtynä enemmän kuin moneen kesään. Itselläni taas jo tästä määrästä on muistunut mieleen meidän ensimmäiset yhteiset kesät mökillä, kun olimme jatkuvasti metsässä joko kävelemässä tai töissä. Tuntuu myös keskinäiseltä laatuajalta, kun osallistun sellaiseen, mistä Mikko tykkää kovasti. Ja Iituhan on hyvässä hoivassa mummon ja papan kanssa, niin ei siitäkään tarvitse huolia.
Sittemmin minä laiskistuin ja työelämässä ollessani, minulla on ollut aina niin vähän lomia, että olen tarvinnut ne viikot ja pitkät viikonloput ihan vain lepoon. Olen halunnut tällä kertaa koetella hieman omaa fyysistä kuntoani ja epilepsian tilaa. Fyysinen kuntoni on nyt parempi kuin ennen sairastumistani ja pääasiassa kaikki on mennyt oikein hyvin, mutta ikävä kyllä eilen illalla sain muutaman sekunnin nykinykikohtauksen saunan jälkeen. Siinä yhdistyi aamupäivän metsätyöt, innostus siskon ja miehensä vierailusta, liian pitkä saunominen ilman juotavaa ja aika tunnepitoinen juttelu Ainun kanssa. Hyvä kun pysyi muutamassa sekunnissa, mutta harmittaahan se silti. Kuuden viikon kohtaukseton raja olisi mennyt rikki lauantaina. Ei kuin pää taas vain pystyyn ja kohti uutta ennätystä. Sehän voi olla vaikka viisi vuotta. Ja hoidotkaan eivät ole vielä ohitse.
Lisäksi olemme retkeilleet jonkin verran meidän omalla Metso-suojalualueella ja muutenkin Mikon mailla. Vain yhtenä päivänä kävin sauvakävelyllä. Keski-Suomen maastoissa metsäretkeily on kylläkin varmasti vähintään yhtä hyvää liikuntaa kuin sauvakävelykin. Tässä pari kuvaa suojelualueelta.
Iitun kanssa olemme retkeilleet liian vähän, mutta jonkin verran kuitenkin. Kerran motivoituna markkinoilta ostetuilla herneenpaloilla ja kaksi kertaa mäyrän ruokkimisella. Herneretkellä Iitu hoki koko ajan "Tämä ei ole lastenleikkiä." No eihän se ole, jos louhikkoiseen maastoon ei ole tottunut... Tältä retkeltä palaaminen vei iäisyyden, kun Iidan ollit olivat vallanneet tien ja meidän täytyi vain seistä tien vieressä odottamassa, kun ne ajoivat ohi. Retken jälkeen neiti lähti vielä katsomaan katiskoita papan kanssa. Oli aivan hyvää liikuntaa.
Meillä on tiedossa paikka, missä mäyrä oleskelee ja olemme vieneet sinne välillä ruokajätteitä, mikä on aina yhtä jännää. Hieman itseäni harmittaa, kun lopulta olimme Iidan kanssa niin vähän päivisin. Tarkoitus oli retkeillä paljon, mutta kun Iidaa ei kiinnosta, niin vaikea häntä on pakottaakaan. Onneksi neiti innostui hieman potkupyöräilystä ja pienen mäen alasjuoksemisesta, jotka tuovat hyvän liikuntalisänsä hänen päiviinsä. Tässä herneretkeltä kuva ja potkupyöräilijästä.
Muita eläimiä, joita Iida hoitaa ovat vanhan mökin rappusilla asuvat sisiliskot. Etenkin aurinkoisina päivinä Iida juottaa niitä tohkuissaan.
Parilla vierailullakin ehdittiin käymään. Viime viikonloppuna päästiin vihdoin ja viimein tapaamaan Iidan Anni-kummin Elli-vauvaa (ylempi kuva Elli ja Iida). Ja tänään matkan varrella Keski-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle käytiin Pirkanmaalla Tampereen eteläpuolella katsomassa Maria kaverini Anissa- vauvaa (Pahoittelen, jos nimi on kirjoitettu väärin.). Ja kävihän meillä Ainu-siskoni Anssinsa kanssa, joka oli aivan ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti