maanantai 28. syyskuuta 2015

Kenen syy

Tänään jälleen manailin autojen yliystävällisyyttä. Ylitän päivittäin yhden paikkakunnan keskustan läpi menevän isomman tien kohdasta, jossa ei pyöräilijällä ole mitään oikeuksia autoihin nähden (molempiin suuntiin menee kaksi kaistaa, ja keskellä on jakaja, jossa mahtuu todella hyvin odottelemaan autojen ohiajoa). Melkein päivittäin autojen etuajo-oikeudesta huolimatta joku autoilija pysähtyy antamaan tietä. Jos olisin jalankulkija tai taluttaisin pyörää, hän tekisi oikein, mutta kun selvästi tulen tien puoliväliin ajaen ja olen pyörän päällä odottamassa autojen ohi menoa, niin autoilla on kaikki oikeudet minuun nähden.

Tänään taas yliystävällinen auto jäi taas odottamaan minua (ensimmäinen pysähtyjä oli vielä kauimmaisella kaistalla) ja lopulta molemmilla kaistoilla seisoi autot ja odottivat minua. En tiedä mitä häikkää tapahtui, näytinkö minä siltä, etten kuitenkaan mene ylitse, vaikka antoivat tietä, mutta lähemmän kaistan toinen auto lähti yht'äkkiä liikkeelle ja törmäsi etummaisen takapuskuriin. Kaikkien autojen ollessa pysähdyksissä, minä sitten menin ylitse pyöräillen. Olin niin kiiruussa, etten jäänyt paikalle asiaa setvimään kun molempien autojen kuljettajat nousivat autoistansa keskustelemaan. Hetken aikaa tuntui siltä, että oliko se minun vikani, että törmäys sattui, mutta sitten päädyin siihen, ettei ollut. En vaatinut ketään pysähtymään suotta, enkä ainakaan takana olevaa lähtemään liikkeelle ennen aikojaan.

Ärsyttää, kun täällä ei osata liikennesääntöjä. Ei pysähdytä silloin kuin pitäisi antaa tietä ja pysähdytään taas, kun ei saisi. Tekee pyöräilijän ja kävelijän olon todella epävarmaksi liikenteessä. Ei sillä, että pyöräilijätkään aina toimisivat liikennesääntöjen mukaan (itseni mukaan lukien), mutta periaatteessa pyöräilijä ei ole käynyt autokoulua toisin kuin autolla ajaja. Jos joskus saan ajolupani takaisin tiedänpä taas mihin asioihin kiinnittää enemmän huomiota.

Iidalla on ollut liikennekasvatusta hoidossa viimeviikolla ja hän opetti minua tänään, että autojen täytyy aina antaa tietä suojatiellä. Jalankulkijan kuitenkin täytyy katsoa molempiin suuntiin ja jos auto pysähtyy täytyy heti mennä. Totta tämäkin kävellessä. Opetelkoon tämän ensin kunnolla, niin sitten muutaman vuoden päästä voimme aloittaa käymään läpi pyöräilyyn liittyviä sääntöjä. Todettakoon vielä, että kyseinen tienylitys on pyörätienjatke, joten siitä saa ajaa läpi, kunhan vain huomioi autot, eli liikkuu kuin kolmion takaa tuleva.

2 kommenttia:

  1. Jos sitä kolmas kerta toden sanoisi, tämä systeemi hukkasi kommenttini jo kahdesti.

    Sama ongelma on Tampereella. Pahimmillaan töröt tukkii koko risteyksen, kun täytyy antaa nätisti vuoroaan odottavalle pyöräilijälle tietä. Eikä siinä kenenkään matkanteko nopeudu. Sitä toivoisi liikenteeltä sujuvuutta, mikä merkitsee lähinnä sitä, että noudatetaan liikennesääntöjä, jolloin liikenne on ennustettavaa. Riittävästi on pyöräilijällä paikkoja, johon ei väistämissäännöt edes ulotu, joten jos edes niissä mihin on selvät säännöt mentäisiin niiden mukaan.
    Vaan kyllä minä toisaalta ymmärrän autoilijaakin. Aivan liian moni pyöräilijä ajaa miten sattuu missä sattuu. Vaan tuskinpa on silti tarvetta väistää sitä nätisti odottavaa pyöräilijää.
    Meidän Marjatta muuten menee minusta liikenteessä pyörällä nätimmin kuin keskiverto aikuinen.

    Vika kyllä on jo lainsäädännön puolella. Nämä yhdistetyt kevyen liikenteen väylät ja erilliset pyörätietkin on pääosin kamalia. Muualla maailmassa, missä niitä nyt ikinä on ollutkaan, niistä ollaan vähintäänkin luopumassa jo, vaan eipä Suomessa. Pyörät ajoradalle ja vähintäänkin vilkkaimmille kaduille pyöräkaistat. Ainoana sääntöpoikkeuksena autoilijoihin nähden voisi pyöräilijän sallia ajavan kiellettyyn ajosuuntaan yksisuuntaisella kadulla. Hitaat ja arat pyöräilijät voisivat ajaa jalkakäytävällä, jos tilaa on. Vaan hitaasti sitten, ja suojatiellä talutetaan (ja poliisi puuttumaan hanakasti tähän!). Siihen loppuisi väistämisen ongelmat, ja moni muukin hankaluus. Vaan kun pyörää ei nähdä lainsäätäjän osalta liikenteenä, vaan ilmeisesti lähinnä vaivana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen viisastuneena jäin aina mahdollisimman kaus odottamaan autojonon menoa. Eilen myös luin, että sääntöjä oltaisiin selkeyttämässä ja suoraviivaistamassa lainkin tasolla. Tiedä sitten mikä härdelli siitä syntyy ainakin aluksi. Ja mistähän johtuisi Marjatan hyvä liikennesääntöjen tuntemus ;)

      Oma ongelmani on se, että olen täällä kasvanut, joten periaatteessa osaan ajatella kuin paikalliset. Ja nyt kun olen yrittänyt kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseeni, niin siitäkin syntyy vain ongelmia...

      Poista