... meni oikein mukavasti. Hieman huippas ja päätä särki sen verran, että otin kipulääkkeen, mutta tällaiset oireet taitavat kuulua asiaan tässä tapauksessa. Oloa ei mitenkään auttanut, että olin unohtanut naposteluevääni eli pähkinät ja kuivatut hedelmät kotiin, mutta nyt ne on pakattu mukaan.
Illalla menin vielä kuoroon. Jouduin käymään melkoisen taiston itseni kanssa, sillä mieli huusi, että pyörällä tietenkin ja kroppa huusi takaisin, että pyydä nyt vain kyyti joltain... Kroppa eli tässä tapauksessa järki voitti. Kun pyysin kyydin, niin ehdin tehdä rentoutusnauhankin. Siitä huolimatta parin tunnin laulamisen jälkeen oli otettava rauhoittava ja istuttava lattialle. Hyvin lähellä oli, ettei kohtausta tullut.
Luulin tekeväni sairaslomalla vaikka mitä. Laittavani Iidan pieneksijääneitä vaatteita myyntiin, palapelejä, käyväni Vaasassa moikkaamassa vanhoja työkavereita ja miksei muitakin kavereita, mutta niin ei vain käynyt. Oikeastaan ihmetyttääkin mihin se aika katosi. Jo aiemmin totesin itselleni, että sairastaminen ja itsenä kuntouttaminen on kovaa työtä, joten minä itse menin näiden asioiden edelle. Mun pitäisi saada muutamat iidan kengät myyntiin ja myöhemmin pari talvihaalaria, mutta saa nähdä saanko nytkään. Edelleen itsensä hoitaminen ja Iidan kanssa oleminen ovat niitä ykkösprioriteetteja. Tosin Iidan kanssa tuotteiden kuvailu saattaisi onnistuakin.
Mutta rankka päivä siis takana ja päätä särkee. Nyt hörppään iltateen melatoniinin kanssa ja painun nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti