Valitusvirsi

Tämä päivä ei ollut niitä parhaita. Aamulla lähdin kotoa liian "myöhään" suoraan tarkastukselle toiselle puolelle kaupunkia. Ajoin niin kovaa kuin jakoin reilun kahdeksan kilometrin matkan todetakseni asiakkaan kanssa, että olinkin puoli tuntia etuajassa. Olin varannut kalenteriini pyöräilyaikaa, jonka olin unohtanut tyystin. Tämä ei siis ole hyvä käytäntö.

Tarkastukselta palatessani toimistoa kohti, minun oli tarkoitus käydä toisellakin kohteella katsomassa, josko siellä oltaisiin siivottu kehotuksen mukaisesti. Koska tunnen kyseistä kaupungin osaa suhteellisen huonosti, pidin puhelimeni navigaattoria päällä ja jossain vaiheessa ihan kädessä. Huomaamattani puhelin oli lähtenyt liukumaan suojakotelostaan ja kuulin, kun se tipahti maahan. Kun tajusin muutaman metrin sisään mitä oli tapahtunut, käännyin samantien ja ajoin useamman kerran sitä väliä missä viimeksi olin karttaan katsonut ja sitten putoamisen kuullut. Seuraavaksi siirryin kävelemään tuota väliä. En löytänyt puhelinta ja puhuttiin muutamasta kymmenestä metristä. Työpuhelimestani oli akku loppunut yön aikana, joten en voinut soittaakaan siihen (tosin oma puhelimeni olisi ollut äänettömällä, mutta valoa ja tärinä-ääntä olisi kuitenkin voinut kuulua). En osannut toiselle tarkastuskohteelle ilman karttaa, joten jatkoin matkaa toimistolle.

Toimistolta soitin Mikolle, voisiko hän mennä etsimään puhelinta, mutta koska hän tuntee etenkin toista puolta kaupunkia hyvin heikosti, haki hän minut ensin mukaan etsintöihin. Ensin kävelimme toiseen suuntaan potentiaalia pätkää eikä mitään näkynyt. Sitten Mikko soitti siihen ja puhelin olikin varattu (eli joku soitti siihen tai sillä). Seuraavat kaksi puhelua lopetettiin vastaamatta puhelimen soitua aikansa. Matkalla puhelinoperaattorin liikkeeseen laitoin viestin puhelimeen, että voi saada löytöpalkkion jos ilmottautuu nopeasti, muuten liittymä suljetaan. Kun mitään ei kuulunut, niin puhelimen SIM-kortti kuoletettiin ja tehtiin uusi. Ostin myös uunituoreen uuden puhelimen, mutta sen asennus on vielä kesken, joten messenger- ja facebook viestit eivät saavuta minua kovin nopeasti tällä hetkellä.

Mikko on yrittänyt tehdä kaikki mahdolliset temput, jotta puhelimen tiedostot (mm. kuvat) häviää, jos puhelin menee nettiin. Saa nähdä kuinka käy. Ja koska meillä on todisteet, että puhelinta (myös sähköpostia) on käytetty sen jälkeen, kun se tipahti, niin poliisille on tehty rikosilmoitus. Samoin vakuutusyhtiölle on ilmoitettu. Täytyy vielä pyytää operaattorilta puhelutiedot, jolloin näemme sen minne sillä on ehditty soittaa katoamisen jälkeen, jos vaikka voron voisi saada vielä kiinni. Vorolla oli noin tunti aikaa toimia, jos löysi heti puhelimen jatkettuani matkaa toimistolle.

Eniten mua ärsyttää valokuvat, jotka menivät siinä mukana. Puhelinnumeroidenkin uudelleensyötössä on oma hommansa, mutta sen ehtii tehdä viikonloppunakin.

Ja vielä yksi marinan aihe. Meidän 4,5 kuisella Nöpöliinillä on kiima. Asunnossa haisee taas tai on haissut eilisestä lähtien ja se on suihkauttanut Mikon takaraivoon tuolin selkänojalta ainakin kahdesti mukavia esansseja. No Mikon seuraava työ huomenna onkin ottaa eläinlääkäriin yhteyttä ja kysyä, voitaisiinko se jo leikata. Huomenna kun ei toivottavasti tarvitse taas setviä vaimon puhelimen hävitystä.

Tämä päivä on ollut yhtä säätöä ja juoksemista, joten nyt pohdin, katsoisinko kuitenkin Murdocin murhamysteerin, vai menisinkö järkevänä nukkumaan...

No huomenna taas parempi päivä.