Tänään kävin juttelemassa lähiesimieheni kanssa työn aloittamisesta syyskuussa. Asiassa oli kaikenlaisia ongelmia ja kaupungin kansliapäällikkökin oli ehdottanut neuvottelua työterveyshuollon kanssa, jossa kaikki osapuolet olisivat läsnä. Tavallaan yksi suuri ongelma on ajoluvattomuus, mutta jos pystyn järjestämään itselleni kuskin, niin se ongelma ratkeaa. Ja luultavimmin kuski järjestyy. Toimistolla on muutenkin tapahtumassa henkilöstömuutoksia, joten keskustelussa väläyteltiin monenmoisia sijaisuusvaihtoehtoja, mutta myös niiden yhteydessä tuli aina puheeksi viranmenetyksen mahdollisuus. Lähiesimies kehotti valmistautumaan neuvotteluun hyvin ja ottamaan yhteyttä ammattiliiton lakimieheen, johon olin ollut yhteydessä ensimmäisen kerran jo alkuvuodesta ja oli tilanteesta selvillä.
Kaikki olisi helppoa jos olisi edes yksi ennakkotapaus, mutta kun ei ole. Virkaanvalinta on tehty ja se sitoo kaupunkia, mutta en ole vastaanottanut virkaa, jolloin en kuulu työterveyshuollon tai pääluottamusmiehen alaisuuteen. Lisäksi muuttuneen tilanteen vuoksi minun täytyy toimittaa terveystodistus virkaa vastaanottaessani, eli täytyisi olla jokin taho, jolla on kokonaiskäsitys kaikesta, mielellään myös työtehtävistä.
Iltapäivällä kuitenkin olin saanut sähköpostia ja lähiesimeheni myös soitti minulle, että kansliapäällikkö oli ehdottanut vielä uutta järjestelyä. Eli nyt olen menossa määräaikaisena neljäksi kuukaudeksi töihin kasvavalla työajalla ja vuoden vaihteessa otan viran vastaan täysipäiväisenä (ei koskaan enää täysipäisenä) työntekijänä, jos kykenen töitä tekemään (sitä kun ei kukaan pysty vannomaan). Virka siis jää edelleen odottamaan minua. Nyt täytyy kyllä korjata huonoa käsitystäni kaupungin kansliapäälliköstä, sillä kaupunki on työnantajana luovinut todella hyvin hankalassa tilanteessa (toisaalta sillä tuskin oli nimittämiskirjan teon jälkeen vaihtoehtojakaan). Mikko tosin vain tuhahti "Byrokratia!", kun tyytyväisenä lopputulemaa selitin iltapäivällä. Ja tottahan joskus tuntuu, että voisihan asioita helpomminkin tehdä, mutta ymmärrän byrokraattina sen, että kaikki täytyy setviä näyttämään paperillakin oikealta, jos joku innostuu valittamaan.
Työilmapiiri ei osastollamme ole oikein koskaan ollut kovinkaan häävi (välillä parempi ja välillä heikompi riippuen sitä, ketkä ovat olleet töissä) ja sen kanssa selviäminen hieman jännittää itseäni. Onnistunko stressaantumaan asiasta, vaikkei se ennen ole minua häirinnyt. Etenkin kun läheisin työtoverini on lähdössä opintovapaalle, niin ei ole oikein ketään kenelle purkaa sitten tilannetta, jos äityy pahaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti