keskiviikko 12. elokuuta 2015

Joskus se on pienestä kiinni

Otsikosta huolimatta kyse ei ole mistään dramaattisesta. Olen vain niin tyytyväinen, että serkulle syntynyt vauva antoi mulle riittävän inspiraation, jotta sain kirjailluksi suvussa kiertäneeseen kastemekkoon Iidan nimen. Joku toinen olisi tehnyt sen nätimmin, mutta onpahan nyt ainakin tehty. Hieman piti verestää taitoja noin 20 vuoden takaa, eikä ollut edes kirjontarengasta apuna.

Olin ostanut langankin jo edellisellä viikolla ennen syövän löytymistä ja homma oli oikeasti tehty tunnissa (kaikki Iidan kitinän aiheuttamat keskeytykset mukaan lukien), mutta en vain ollut saanut aikaiseksi. Mitä tässä nyt meni kolme vuotta ja 5 kuukautta... Tässä kuvat kastemekosta Iidan päällä kastepäivänä (kuvan ottanut Hanna-kummi) ja mun kirjailusta isän nimen alla (mekon olisi tietenkin voinut silittää kuvausta varten...).



Muuten tänään pyöräilin sairaalanmäelle psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille ja konsultaatiokäynnille hypnotisoijalle. Päätin kokeilla hypnoosia, jos se auttaisi rentoutumaan ja saamaan paremman mielen ja kehon yhteyden. Lopulta niin moni asia on korvien välistä kiinni. Huomenna on asioiden hoitopäivä ja lähdetään jälleen mökille näillä näkymin viimeiseksi viikonlopuksi tänä kesänä. Maanantaina meille sitten muuttaa uusi perheenjäsen eli kauan toivomani kissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti