Laulukausi avattu

Tänään oli ensimmäinen Sorjan harjoitus. Jo 26.9. on eka keikka. Saas nähdä pystynkö osallistumaan. Onneksi vain puolet ohjelmistosta on meiltä, mutta mukana on aika monta uutta kappaletta. Ulkoa opetteluun saattaa mennä tovi

Kivaa oli, mutta kyllä sen nyt tuntee kropassa ja olossa, että on ollut hakemassa Iitua kävellen hoidosta, pyöräillyt viime tipassa täysiä harkkoihin, laulanut pari tuntia ja pyöräillyt kotia. Jouduin mennessä ottamaan kaiken irti pyörästä kun lähdin liian myöhään. Tajusin liian myöhään, etten ollutkaan tehnyt rentoutusnauhaani ja ajattelin sen tekevän hyvää ennen treenejä, joten eihän siinä muu auttanut, kuin heittää selälleen nauhaa kuuntelemaan senkin uhalla, että myöhästyn hieman.

Muuten on mennyt ihan hyvin. Viime viikonloppu ja tuleva ollaan oltu ja tullaan olemaan mökillä. Mitään ihmeellistä ei sielä tehty. Hieman kanttarelleja saatiin kuivamaan ja punaiset viinimarjat keräsin täydellisinä pois. Koskaan ennen ei ole ollut niin, että kaikki marjat olisivat olleet kypsiä, eikä joukossa ollut edes huonoja kuin parissa ripukassa. Mustikoita pakastettiin lopulta 18,5 litraa. Toivottavasti ensi viikonloppuna saisi hieman vattuja ja mustat viinimarjat olisivat kypsiä. Valkoiset viinimarjat (ne vähäiset) syötiin jo Iitun kanssa. Ensi viikonloppuna meille pitäisi tulla mökillä Anni ja Elli käymään, joten siinä onkin jo yhden päivän ohjelma selvillä.

Iida aloitti hoitonsa viikko sitten maanantaina ja jo viikonloppuna oli jälleen kipeänä. Mikko ja minä olemme yrittäneet saada asuntoomme uutta järjestystä ja olemme heittäneet aika paljon kaikenlaista pois. Tänään joutui vanhoja lehtiä ja mun opintomonisteita paperinkeräykseen. Olen aina ollut paha hamsteri, mutta pakko on joskus jotain pistää poiskin ja nyt oli sen aika, kun yritämme tyhjätä Iidalle omaa huonetta. Onneksi ylimmät kaapit ovat edelleen Iidalle liian korkealle, joten niihin voi vielä kätkeä jotain vanhempienkin roinaa. Tavaran järjestely alkaa olla loppusuoralla, mutta sitten on vielä Iidan huoneen yhden seinän tapetointi ja valaisimen asennus (ne eivät sovi yhteen, mutta Iida sai itse valita).

Ja Mikko on äkäinen oma itsensä, jota stressaa se, ettei yhtään tiedä mitä haluaa tehdä isona. Varmaan sitä pelottaa sekin, että jää jossain vaiheessa yksin lapsen kanssa, eikä edelleenkään tiedä mitä tehdä, eikä ole löytänyt työtä. Me ollaan nyt niin jumissa täällä mun tautieni ja työni vuoksi. Näin meillä on aina mennyt. Jompi kumpi on se voimakkaampi ja kun toinen vähän paranee, niin toinen romahtaa toki romahduksen tavat voivat olla moninaiset.