Olen kokonaan unohtanut tehdä päivityksen seuraavasta liikkeestä, johon jouduin sairaalakertojen välillä. Minut lähetettiin nimittäin 11.11.2014 neuropsykologisiin testeihin. Sitä, mitä sillä haettiin en todellakaan ymmärrä, sillä vajaa kaksi viikkoa viimeisestä leikkauksesta oli ehkä odotettavaa, että keskittymiskykyni oli heikompi ja olin stresaantunut (jotain tällaista arviossa oli). Testit olivat todella kamalat ja turhauttavat. Palapelityyppisistä testeistä selvisin hyvin, mutta muistitehtävät eivät tainneet olla vahvuuttani. Ja moniajotehtävät olivat kamalia, mutta eivät kai menneet mitenkään älyttömän huonosti. Olen nyt pitkään jännittänyt, missä vaiheessa lauittavat minut uudelleen niihin testeihin... Ajoluvan palautumisen yhteydessä vai koska.
Neurologini vastasi viesteihini viime maanantaina liittyen oireisiin, jotka vaikuttavat ajoluvan takaisin saamiseen ja antoi synninpäästön oireistani. Eli ne eivät jatkaneet ainakaan tällä kertaa ajoluvatonta aikaa.
Tiistai oli aika rankka päivä, josta selvisin yllättävän hyvin. Ensin olin koko päivän turvesuolla/pinta-valutuskentällä tarpomassa ja sitten vielä kuoroon illalla. Ja mitään oireita ei tullut. Yhden Opamoxin taisin jossain vaiheessa ottaa varmuudeksi. Ja tartuin kaverin tarjoukseen heittää minut kotiin suopäivän jälkeen ja hän otti minut sitten kyytiin seuraavana aamuna.
Torstaina yritin olla aikaisessa kotona, koska jälleen uusi kiinteistövälittäjä tuli antamaan arviotaan meidän asunnosta, mutta päädyinkin kotimatkalta katsomaan öljyvuotoa pellolle... Mikko oli jo ehtinyt esitellä asunnon ja keskustelut olivat loppusuoralla kun viimein tulin kotiin. Seuraava aamu oli vähän ärsyttävä, kun unohdin kokonaan pestä saviset kengät edellisenä iltana ja jouduin puhdistamaan niitä aamulla, vaikka olisin halunnut lähteä kerrankin aikasemmin töihin.
Perjantaina pidimme kiinni perinteestä ja menimme Mikon kanssa syömään yhdessä. Tällä kertaa nepalilaiseen. Sitten veimme minun pyörän nastarenkaiden vaihtoon ja sain jopa Mikon kuskaamaan meidät imuroimaan autosta pahimmat sotkut. Mikko osti torstaina dvd-blueray-soittimen, josta luultiin saavamme lisäksi cd-soittimen, kun meillä ei sellaista ole. Mutta kun meillä ei ole televisiota, ei hän pystynytkään asentamaan sitä. Mistään ei taida enää saada vanhan-aikaisempaa viritinvahvistimeen tökättävää soitinta, vaan kaikkia käytetään television kautta... Mikolla otti koville turha ostos.
Perjantaina saimme vieraita, kun Iidan kummivanhmpien perhe tuli yökylään. Uskomattoman hyvin tytöt leikkivät yhdessä, vaikka iät olivat lähes 4 v, 6,5 v ja reilu 8 v. Etenkin nuorin ja vanhin viettivät pitkiä aikoja duplojen parissa. Käytiin päiväkodin leikkipuistossa lauantai illasta niin, että Iida pääsi vielä minun pyörän kyydissä paikalle ja pois. Melkoista tekonaurua neiti piti istuimessaan. Meidän masokisti-katilla oli kestämistä, mutta silti se tunki / yritti tunkea itsensä sinne missä tapahtui eniten. Itseäni hieman jännitti etukäteen, kuinka käy kun vanhemmat nukkuivat meidän parvella eli tilassa, jota ei pysty sulkemaan kissalta. Olisin varmaan jännittänyt vielä enemmän, jos olisin tiennyt, että kummisetä on allerginen kissoille. Mutta Nöpöliini oli suhteellisen rauhallinen yön. Päivällä oli kuitenkin sen verran touhua ja melskettä ympärillä, joten taisi sekin olla väsynyt yöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti