maanantai 2. marraskuuta 2015

Viime vuonna: vierailupäivä

Sunnuntai oli tapahtumaa täynnä, kun ensin tuli vieraiksi serkkuni Ipi puolisoineen ja sitten Forssin perhe. Ensimmäisellä kertaa kuljin alas omin jaloin hissillä ja toisella kertaa pyörätuolissa vakaasti istuen. Ipi ja Jarkko toivat minulle hedelmiä, huivin ja kirjan. Päädyin kuitenkin ostamaan pari pokkaria Forssien kanssa. Ihanaa kun vieraita kävi, mutta taisin olla loppupäivän aika väsynyt.

Tänään olen jälleen väsynyt. Ruuan tekemisen ajatteleminenkaan ei huvita pätkääkään. Täytyy miettiä jotain tosi helppoa. Hyvin pääsin kuudelta pystyyn, mutta ehkä se kostautuu nyt. Huomenna onneksi voin nukkua seiskaan, kun keskustassa tarvii olla vasta ysin jälkeen.

Välillä vertaistukiryhmät ovat hyviä ja tänään taas tuli se huono päivä. Epilepsiaryhmässä oli puhetta ennakkotuntemuksista, joiden vuoksi ajoluvan takaisin saaminen siirtyy yhtälailla kuin kohtauksenkin. Satuin kotimatkalla törmäämään äitiini ja manailin tätä. Äiti sanoi kärsineensä kaikenlaisista epämääräisistä tuntemuksia kuukausia rintasyöpäsytojen jälkeen ja epäilevänsä, että tuntemukseni liittyy niihin, eikä suositellut yhteydenottoa neurologiin. No kotiin tultuani kuitenkin kirjoitin neurologilleni sähköpostin. Muuten asia olisi jäänyt vaivaamaan minua. Kerroin myös, kuinka tarvitsen autoa työssäni. Saa nähdä mitä hän vastaa, mutta jos pitää tuntemuksia ajolupaan vaikuttavina, niin toisaalta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eniten minua ärsyttää se, että sain tästä suunnattoman ahdistuksen tähän väsyn keskelle ja pahentamaan väsyäni ja etten olisi edes epäillyt tuntemusten vaikuttavan ajolupaan, jos en olisi ollut ryhmässä. En ole pitänyt niitä niin vakavatiotettavina tuntemuksina. Joka tapauksessa on aina riski mennä epileptikkona rattiin, vaikka viimeisestä kohtauksesta olisi kulunut kuinka kauan. Tärkeämpää on huolehtia siitä, että oma olo on rauhallinen ja mahdollisimman virkeä. Ainakin nyt tarvisin lepoa ja paljon... Täytyy yrittää viikonloppuna taas saada mahdollisimman paljon unta. Ja mennä aikaisin nukkumaan nyt viikollakin.

Tähän väsymykseen kyllä vaikuttaa varmaan vuoden takaisenkin kaivelu, mutta silti koen tarvitsevani sen ja haluan kirjata sitä johonkin ylös. Toisaalta on mukava vertailla viime vuotta nykypäivään. Kuinka hyvin asiat lopulta ovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti