Vilkas päivä

Mun piti jo eilen kirjoittaa teksti, koska oli vuosipäivä mun sädehoidon suunnittelusta. Alunperin suunnittelun piti olla maanantaina 17.11., mutta sädehoitolääkärin sairastumisen vuoksi aika peruttiin ja sain onneksi uuden ajan jo samalle viikolle torstaille. Suunnitteluun meno oli yksi ainoista kimppakyydeistä. Kaverina oleva nainen oli sädhoitojensa kanssa jo loppusuoralla ja kovasti tsemppasi mua ja neuvoi paikan päälläkin, minne mennä. Lääkäri tuli Tampereelta ja oli mukava. Teetti perus neurologisia testejä. Itse koin jossain itselleni uudessa jutussa vasemman käden heikommaksi/hitaammaksi oikeaan nähden, mutta lääkärin mukaan siinä ei ollut mitään ongelmaa. Jotain kysymyksiä esitin ja sain muun muassa selville sen, ettei minun hoitoaikojani voitaisi koskaan siirtää, sillä sytostaatin vuoksi päivittäinen samanaikaisuus oli tärkeää. Samalla kertaa minulle tehtiin hoitomaski. Tuntui kuin naamalleni olisi paineltu lämpimästä spagetista tehty verkko. Ikävää oli, ettei maskin tekijät olleet katsoneet varaloni asentoa kunnolla ja jouduin jokaisessa hoidossa olemaan hieman kierossa. Enhän itse voinut ymmärtää siinä vaiheessa, kuinka tarkkaa kaikki on, enkä luultavasti edes tajunnut olevani hieman vinossa. Sitten alkoi hoitojen odotuksen aloitus.

Eilen Iida ja minä tulimme jälleen vanhemmilleni viikonlopuksi ja järjestimme Mikolle vapaan viikonlopun. Pari edellistä viikonloppua ovat olleet hänen erakkoluonteelleen aika rankkoja, joten yleisen jaksamisen vuoksi oli aika antaa taas edes hetki hiljaisuutta.

Itse aloitin eilen mindfulness työssä kurssin. Se on aika paljon tiedon antamiskurssi, mutta teemme myös harjoituksia. Ymmärsin kuitenkin sen, että olen puinut tunteitani ja tuntemuksiani niin paljon, että olen lopulta aika pitkällä itseni tuntemuksessa. Toki osa "tuntemuksesta" saattaa olla kuvitelmaa ja harhaa itsestäni, mutta varmaan olen jotain ymmärtänytkin viimeisen vuoden aikana. Sen verran rankan koulun olen käynyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että osaisin tehdä harjoitteita, se on kuitenkin oma maailmansa. Kurssia oli myös tänään ja sitä on jäljellä ensi viikomloppuna kaksi sessiota. Tammikuussa tulee vielä yksi kurssi, johon osallistun. Mutta olen tästä aika innoissani, sillä tämän voi jakaa pienempiin eriin. Ei tarvi löytyä puoltatuntia aikaa tehdä rentoutusnauha, vaan pieniä harjoitteita voi tehdä pitkin päivää töiden tai kotitöiden yhteydessäkin. Aluksi tosin olisi hyvä panostaa hieman enemmän alkeiden opetteluun muutaman viikon aikana, joten saa nähdä kuinka käy ensi viikolla. Löydänkö 10 minuuttia kolme kertaa päivässä hengittelylle ja itsetutkiskelulle.

Kun tulin sohjossa pyöräillen vanhemmilleni niin söin hieman ja lähdin Iidan kanssa ulos. Keli oli vielä aivan ok. Sohjoa ei ollut paljon, mutta nyt kun se jäätyy muhkuraiseksi ja päälle sataa koko ajan lunta, voi pyöräilykeli huomenna Sorjan harjoituksiin olla aika eksoottinen. Ulkona teimme Iidalle hienon lumihevosen. Kävin tuhmana hakemassa hännäksi kolme kuusen alaoksaa kaupungin metsästä. Harjasta en kuitenkaan jaksanut alkaa tekemään. Sen sijaan heppa sai vaaleanpunaiset suitset. Tässä ratsukko.

Teimme ihan vähän lumitöitä vielä hepalla ratsastuksen jälkeen ja menimme sisälle. Äiree oli mennyt ystävänsä synttäreille ja laitoin hänen ilokseen lyhytihin kynttilät ja lyhdyt pihalle. Itse ajattelin, että olisi mukava laittaa tuli takkaan, kun sellainen täällä on ja Iida halusi saunan päälle. Joten hain lisää puita varastosta ja sytytin kiukaaseen tulen. Seuraavaksi laitoin takkaan tulen, ja takkatulta katsoessamme letitin Iidan hiukset uudelleen. Iida halusi paistaa makkaraa (kevyt kalkkunanakkeja... Outo maku silläkin), joten paistoin kolme nakkia hänelle. Sitten isäni sai minut kiinni ja kertoi autonsa hyytyneen Jyväskylän lähellä ja kysyi, voisiko joku hakea hänet. Hyvin tylysti kehoitin menemään hotelliin. Hinausauto oli menossa paikalle, mutta mitään tietoa aikataulusta ei ollut. Jonkin ajan kuluttua hän soitti uudelleen ja pyysi varaamaan itselleen hotellihuoneen tietystä hotellista ja minä tein työtä käskettyä Iidan vinkuessa vieressä paahtoleipää. Pinna alkoi kieltämättä itselläni kiristyä pikku hiljaa. Itse ehdin syömään yhden punajuuren ulkoilun jälkeen ja olen tunnetusti hyvin pahantuulinen nälkäisenä. Hotellihuone tuli kuitenkin varattua ja lopulta äireen tultua kotiin kuulin, että isä olisi ehtinyt sittenkin junaan, joten hänen täytyi nyt jäädä turhaan Jyväskylään, mutta koska hinausaikataulusta ei tiennyt, niin täytyi ottaa varmimman päälle.

Sain Iidalle paahdettavat leivät paahtimeen ja huomasin hänen häipyneen saunaan. Leivät olivat tosin tähän mennessä unohtuneet joka tapauksessa. Itse join pari rauhoittavaa lasia vettä ja painelin perään haettuani useammalla reissulla saunakamoja yläkerrasta. Iitu vietti suurimman osan saunomisajasta kylpemässä pesuhuoneen puolella ja minä taas makasin lauteella ja nautin hetkestä, kun ei tarvinnut tehdä mitään. Hieman jännitin kuinka ilta mahtaa päättyä kaiken tohottamisen jälkeen, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Sauna oikeastaan rauhoitti niin, ettei olo ole ollut edes väsynyt ennen kuin nyt, kun tiedän pääseväni pian nukkumaan. Saunan jälkeen kokosin itselleni ydistetyn päivällisen ja iltapalan ja katsoin televisiota äidin kanssa. Nyt pitäisi vissiin vielä mennä tyhjäämään vanhempieni makuuhuonetta saunasta pois kuljettamista tavaroista.

Mutta olen ylpeä siitä, että jaksoin koko päivän, vaikka se oli touhua täynnä, eikä epi peloistani huolimatta muistutellut itsestään. Sain aikaan monenmoista päivän mittaan ja ennen kaikkea vietin lopulta paljon aikaa Iidan kanssa tehden jotain muuta kuin elokuvien katselua. Nyt on kuitenkin aika sanoa hyvää yötä.