Toisen leikkauksen jälkeen, kun minua työnnettiin sängyllä takaisin neurokirurgiselle osastolle tulivat Mikko ja isäni vastaan käytävällä. Koska minulla ei ollut muuta liikkumiskieltoa kuin että omien voimien mukaan niin menimme juttelemaan osaston odotus-/tapaamistilaan. Leikkauksen aikana minun sänkypaikkanikin oli vaihdettu huoneessa keskimmäiseksi sängyksi.
Jossain vaiheessa, ehkäpä torstaina, kävin magneettikuvassakin, kun neurokirurgi halusi tarkempia kuvia ennen toista leikkausta. Nyt kun olen kelaillut näitä vuosi sitten tapahtuneita asioita, niin pienemmät asiat menevät autuaan sekaisin. Isä sanoi tänään, että oli kuvitellut minun olevan vähintään puolikuollut tai kolme neljäsosakuollut toisen leikkauksen jälkeen ja olinkin yllättänyt heidät voimalla oikein hyvin.
Olin tavannut lääkärin aamulla ja kun olin edellisenä iltana tai kyseisenä aamuna antanut jollekin palautetta siitä, ettei hän soittanut kotiini leikkauksen jälkeen, niin kertoi ajatelleensa, että varmaan minua tullaan lauanataina katsomaan, jolloin hän voi henkilökohtaisesti kertoa leikkauksen kulusta. Itse en siinä vaiheessa tiennyt, että Mikko on tulossa isän mukana Tampereelle. Lääkärin huone oli tapaamistilan vieressä, joten kun hän meni huoneeseen, huikkasin perään, että mieheni tulikin, joten voisiko hän nyt kertoa leikkauksesta. Muistaakseni lääkärillä oli näyttää toisen leikkauksen jälkeisiä kuvia, joten jotain olen nyt sekoillut. Joko kuvat olivat vanhoja ja minut vietiin myöhemmin kuviin ja ne näytettiin ennen Tampereelta lähtöä ja sotken näitä asioita. No ei sen niin väliä. Leikkauskertomuksessa kuitenkin sanotaan, että kaikki väriaineelle reagoinut näkyvä kudos saatiin pois ja aivoihin tehtiin samalla 7 x 7 x 8 cm ontelo. Eli suurissa aivoissa on uskomattoman paljon täysin turhaa valkoista ainetta.
Tänään minä olen yrittänyt pitää kissaa poissa Mikon tieltä, että hän sai vähän tehtyä jotain omia juttujaan yläkerrassa. Meillä oli jälleen pariterapia aika ja mitä ilmeisemmin se tuli kyllä tarpeeseen. Sen jälkeen olin niin väsyksissä ja nälkäinen, että päätimme hakea jälleen jonkun muun tekemää ruokaa kotiin. Annoin itseni jopa syödä kokonaisen pitaleivän. Ai että oli hyvää suolaista pullaa!
Kun sain maaruni täyteen, niin kuorin 3 kg porkkanoita ja tehtiin osasta porkkanamehua. Aamupalatuorepuurosta, jota teen näin sunnuntaisin valmiiksi kolmelle seuraavalle aamulle, tuli tällä kertaa kyllä sellaista mössöä, että mahdan jo yökkiä keskiviikkoaamuna. Täytyy miettiä saisiko sitä hieman tuunattua vaikka soijajugurtilla tai agavesiirapilla.
Huomenna alkaa sitten 5 h 48 min työpäivät eli noin 1,5 h lisää työaikaan. Täytyy varmaan alkaa harkita jo oikeaa lounastaukoa tuohon päivään. Aamulla kello soi kuudelta, että ehdin hoitaa omat aamutoimet ennen kuin herätän Iidan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti