Aivan kuin vaikeasti tulkittavat magneettikuvat eivät olisi tarpeeksi, niin tänään sain kuulla, että työnantajan näkökulmasta en voi ottaa virkaani vastaan ennen kuin saan itse ajaa autoa. Mahdollisuutta hoitaa virkaa virkamatkoineen kaikkineen ei lasketa, koska kuljettaja ei kuulu kaupungin vakuutusturvan piiriin (tätä syytä liiton lakimies epäili). Koska työpaikka ilmoituksessa ehtona on oman auton käyttö, niin se kaupungin näkökulmasta tarkoittaa, että minun täytyy olla auton kuljettaja. Ja tämä tilannehan ei toivottavasti ole edes pysyvä.
Liiton lakimies nyt selvittelee asiaa. On kuulemma mielenkiintoinen juridinen kysymys koko tämä minun tilanteeni, koska hänen tiedossaan ei ole yhtään vastaavaa. Ongelmaan ei siis ole oikeaa tai väärää vastausta. Vääränä liitto näkee sen, että teen omaa virkaani määräaikaisena. Kunhan tämä ei vain lopu siihen, että kaupunki ei voi ottaa minua töihin virkaan eikä määräaikaiseksi. Sitten kyllä hajoan.
Olen koko ajan elänyt kuvitelmassa, että tammikuussa otan ensimmäisen virkani vastaan ja nyt sain tietää, ettei se ole lainkaan niin itsestään selvää. Täytyy sanoa, että tämä toinen romautus vuorokauden sisällä on hieman liikaa. Kirjottelen tätä töissä, mutta en saa tehtyäkään oikein mitään. Pakko purkaa tunteitaan johonkin ensin.
Yritin soittaa henkisen ensiavunkin henkilölle, mutta vielä en saanut häntä kiinni. Olen täällä hieman itkeskellyt, mutta onneksi itku ja asian purkaminen Mikolle ja tänne blogiin tuntuu jo auttavan jonkin verran. Pitäisi nyt vramaan siirtyä töitä tekemään ja odottamaan illan joulujuhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti