Joulun odotusta

Tämä joulu on ainakin erilainen, kuin viime joulu oli. Ensinnäkin toivon, että olemme tämän joulun suunnilleen flunssattomia. Viikonloppuna olisi tarkoitus siivota perussiivo, jotta keskiviikkona tarvitsisi enää vähän imuroida, yhden äärimmäisen helpon joulukakunkin ajattelin tehdä. Kaupassa käydään ja jotain muuta vastaavaa. Me ollaan leikkailtu ikkunaan lumihiutaleita Iidan kanssa ja opeteltu tekemään tupsua ja niitä voisi jatkaa, jos siltä tuntuu.

Tänään oli työpaikan jouluruokailu, jonka jälkeen oli hyvä polkea kotiin vesisateessa. Oikein mukavaa oli. Kotona odotti yksinäinen kissa, jolta napsutkin olivat päässeet kiposta loppumaan. Mikko on isänsä kanssa hakemassa kuusta omasta metsästä, joten on koko päivän poissa. Itsekin vielä menen tänään kokeilemaan miltä energiahoito tuntuu. Siitä on saatu hyviä kokemuksia syöpähoitojen rinnakkaishoitona. Olenpa kuullut toimivan jopa vaihtoehtoishoitona, mutta itse en ajattele asiaa sillä tavoin, vaan enemmän tukihoitomuotona, joka toimii ehkä samalla tavalla kuin rukous. Tiedän, että puolestani on rukoiltu paljon, ja vaikka oma suhtautumiseni uskontoon on hyvin vaikea, niin arvostan silti rukouksia ja koen niiden antavan voimaa minulle. Lämpöiset ajatukset aina kannustavat jatkamaan, kun omat voimat ja motivaatio ovat heikoilla.

Joulutohinat kuitenkin keskittyvät tähän viikonloppuun, sillä olen töissä kaikki arkipäivät. Maanantaina on vielä kaksi tarkastustakin, joihin en ole ehtinyt paneutua riittävästi. Kaduttaa, kun menin sopimaan ne. Toisaalta, onpa ainakin tekemistä kaikille kuudelle jäljelle jäävälle arkipäivälle ennen vuodenvaihdetta, kun muutama muistio odottaa jo valmiiksi kirjoittamistaan. Sain tänään myös määräaikaisen virkamääräyksen, joten virallisesti jatkan 90 % työajalla tammikuusta eteen päin. Työajan pähkiminen oli aika kovaa, sillä luultavasti teen 90 % työajalla 100% työt. Mutta ovatpa päivät edes sen 45 min lyhyempiä, johon melkein mahtuu mun työmatkat.

Tässä kuva vielä mun tämän kerran kirjoituksen assistentista