Revontulia

Mahtavia revontulia taivaalla! Aivan tulee muistot mieleen, kun vietin kahtena kesänä kuukauden tai kaksi (ei voi muistaa enää tarkemmin) Helsingissä ilmatieteenlaitoksella kesätyöntekijänä revontulitutkimusryhmässä. Katsoin läpi datoja (mm. useamman revontulikameran kuvia) ja jotain muita aineistoja. Tarkoitus oli löytää ylipäätään aktiivisia jaksoja niin, että kaikki laitteet toimivat. Varsinaiset tutkijat pääsivät sitten suoraan asiaan, kun analysoivat tuloksia.  En varsinaisesti koskaan saanut selville, minkälaista tutkimusta tekivät, mutta mitäpä tuosta. Revontulet ovat joka tapauksessa saaneet niinä kesinä aivan uuden merkityksen minun elämässäni. Analysoin alustavasti muun muassa revontulien muotoja, joita en ikävä kyllä enää muistanut kun muutaman minuutin katselin tämän illan showta.

Muuten minulle kuuluu hyvää. Sain valmisteltua ensimmäisen asiani tällä erää lautakuntaankin ja huomenna menen turvesuolle katselemaan ELY-keskuksen ylitarkastajan kanssa lausuntoa varten. Sen sijaan muu perhe tuntuu nyt olevan heikommassa kunnossa ja jälleen minusta tuntuu kuin kannattelisin harteillani koko perheen hyvinvointia. Mikon masennus on selkeästi pahemmin päällä kuin pitkään aikaan. Toivon, että se on vain kaiken jännityksen laukeamista ja parempi kausi tulee taas, mutta kun hän ei saa aikaiseksi haettua töitä tai koulutuspaikkaa eikä se ainakaan paranna hänen oloaan. Ja kun hän jo sai itseään keväällä niskasta kiinni syömisen suhteen, niin nyt jälleen lohtusyöminen tuntuu olevan päivien teema. Onneksi sentään hän saa nukuttua, mutta silti ei meinaa saada itseään päivisin hereille. Huomaan jälleen, että tämä masentuneen kanssa eläminen syö omiakin voimia melkein pahemmin kuin omat sairaudet, koska hänelle en voi tehdä mitään... Ja Iitu, joka on ollut päiväkuiva jo reilu 9 kk ja yökuivakin 3 kk on alkanut pisutella pöksyyn kotona sekä päivisin että öisin. Onneksi ei tee sitä muualla, mutta silti se kiristää omia hermoja.

Mutta revontulet tuovat iloa elämään ja se, että saan käydä töissä kaikkien omien kokemusteni jälkeen. Ja viikonloppuna lähdetään Mikon kanssa Helsinkiin ja tapaan siellä vanhan ystävän varmaan reilun kymmenen vuoden takaa...