tyttöjen ilta

Tämä on tarina kolme, pian nelivuotiaan kanssa vietettävästä illasta. Hyvin tunnistettavaa varmasti kaikille äideille, iseille ja isovanhemmille.

Mikko lähti tänään pelailemaan jo ennen kuutta, joten meillä oli Iitun kanssa tiedossa tyttöjen ilta. Olin suorastaan innoissani ajatellessani sitä. Yritin hyvissä ajoin heti ruuan jälkeen ehdotella uloslähtöä ja Iitu hieman siitä innostuikin, mutta kun hänen piti tehdä sen sata asiaa ennen lähtöä, niin viivästyi lähtö turhaan. Itse olin jo muuttamassa suunnitelmaa sisäleikkeikihin ja Iitun kylpyilyyn, mutta hän halusi lopulta väen vängällä "pienelle lenkille".

Pieni lenkki tarkoitti potkupyöräilyä ja ensimmäinen virheeni oli se, että annoin Iidan tehdä reittivalintoja. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin, meidän oikaisevan leikkipuiston läpi, olisi neiti pitänyt ohjata jotain muuta kautta kotiin. Vaikka sanoin, ettei tänään jäädä leikkimään puistoon, Iida jätti pyöränsä hiekalle ja lähti kömpimään keinulle. No ei kai pieni keinuttelu sitten haittaa ajattelin. Olin jo tajunnut, että leikkipuistoa ei ohiteta ilman huutoa, joten se oli sitten musta kiinni, koska se huuto tulee. Kiikkumisen jälkeen yritin saada neitiä liikkeelle kotia kohti, mutta hän meni hyvin päämäärätietoisesti kohti seuraavaa leikkivälinettä ja jossain vaiheessa ilmoitti, että kaikkea täytyy saada kokeilla. Sovimme, että kokeilla saa, mutta ilman minun apuani ja lyhyesti. Tämä toteutuikin aika hyvin. Kun liukumäkikin oli viimeisenä laskettu, olimme hyvässä yhteistyössä lähdössä pois. Minä ilmoitin, että olen niin kylmissäni, että menemme suorinta tietä kotiin. Tämä ei tietenkään ollut Iidan mieleinen ratkaisu. ensin vedin Iidaa tietä pitkin, jonka jälkeen hän suostui reittiin, mutta halusi itse potkuttaa alusta saakka, joten peruutti takaisin leikkikentälle huutaen ja huusi kotiin saakka. Pihassa vielä kaatui niin, että satutti itsensä ikävästi. Sisään sain siis huutavan kersan. Onneksi kotona hautunut riisipuuro paransi mielen ja istuimme aivan sovussa syömässä puuroa mustikoilla ja mansikoilla.

Koska ulkona oli mennyt niin paljon suunniteltua kauemmin, niin ei voinut edes harkita, että Iida olisi enää mennyt kylpyyn. Siitä nousi tietenkin seuraava mekkala suihkussa, mutta jotenkin siitäkin selvittiin ja luin sitten korvaukseksi pitkän sadun. Koko Kunnaksen "Hui Kauhistus!" -kirjan. Nyt Iida nukkuukin ja varmaan itsekin pitää piakkoin mennä perässä, kun kuitenkin neiti herättää riittävän aikaisin ja huomenna on puolikkaan kuoron esiintyminen yhden kuorolaisen sukulaisen juhlissa. Melkein osaan kaikki omat stemmani, joten onneksi ei ole pelkkä vahvistettu kvartetti...

Olin siis suunnitellut kaikkea pientä kivaa meille, mutta suuriosa jäi toteuttamatta, koska kolme-vuotias ei toimi saman tien, vaan vaatii oman aikansa käynnistyäkseen. Ihan niin kuin aikuisetkin joskus.