Aamun koitettua sain viimein syödä aamupalan teho-osastolla. Kun pääsin viimein takaisin neurokirurgiselle osastolle olikin lounasaika. Aloitin syömisen ja muutaman haarukallisen jälkeen alkoi käteni nykimään. En yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. Sitten koko vartaloni alkoi nykimään ja viimeinen muistikuvani on, että takanani omalla pedillään syönyt potilas huikkasi jotain hoitajalle, joka huusi lisäapua kun syöksyin pääedellä kohti lattiaa. Siihen filmi pätkäisi. Olivat joutuneet ruokailun vuoksi antamaan jotain erityistä ruokaa sulattavaa lääkettä.
En tiedä kuinka pitkä epilepsiakohtaus oli ja oliko minut sitten tainnutettu lääkkeillä lisäajaksi, sillä kanttuvei aikanani, olivat neurokirurgit ehtineet otattaa päästäni uudet kuvat ja päätyneet siihen tulokseen, että kasvainta on luultavasti jäljellä. Tavallaan tämä kiusankappale epilepsia ehkä säilytti mun hengen, kun tajuttiin tälle syövälle tyypillisten lonkeroiden olemassa olo. Jos mitään oireita ei olisi tullut, olisi minut varmaan siirretty kotisairaalaan toipumaan ja sitten kotiin ja kasvain olisi jatkanut kasvuaan. Varmaan epikohtaus olisi tullut jossain vaiheessa, mutta olisiko sitten ollut jo liian myöhäistä leikkausta ajatellen ja helpointahan se oli näin, kun olin jo valmiiksi Tampereella.
Tänään oli mukava päivä töissä. Aamulla pääsin lähtemään ennen kuin Iitu ja Mikko heräsivät. Olin kerrankin ajoissa töissä.
Töiden jälkeen kävin vanhemmillani etsimässä vaatteita ja turvakaukaloa Elinalle lainaan. Vaatteet löytyi kuoron kuvauksia varten, mutta kaukalo on hukassa. En ymmärrä, mihin olen onnistunut sen hukkaamaan. Puhutaan kuitenkin suuresta kapineesta.
Eilen tehtiin kesäloman jälkeen ensimmäiset porkkanamehut ja tänään sain mukaani äiteeltä porkkanamehua. Mikkokin.oli tekemässä mehua aivan suopeasti, kun Iitu oli niin sairas. Katsoimme yhdessä elokuvaa sekä eilen että tänään porkkanamehut juomisena.
Töistä tultuani, minulla oli vakavasti otettava kohtausolo ensimmäistä kertaa reiluun kuukauteen. Onneksi se meni ohi rauhoittavalla ja pienellä makoilulla. Olisihan epikohtaus kruunannut epilepsian puhkeamisen vuosipäivän. Joo ei kiitos.
Iitu on tänään ollut parempi, mutta väsäshtänyt vielä aika helposti. Mikko lähti äsken pelaamaan, ja pohdin, kuinka pitäisi käydä suihkussa. Sain ehdottoman kiellon. Olen kuulemma paljon väsyneemmän näköinen Iitu ja myönnetään, että olokin on aika väsynyt, joten iltapalan syötyäni suuntaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti