Tiistaina minut vietiin leikkauspöydälle. Pääni tuettiin piikkien varaan ja yksi piikeistä tekikin ylimääräisen haavan päähän, johon olivat joutuneet laittamaan tikin. Olinkohan toisena potilaana jonossa, joka tapauksessa pääsin aamupäivästä saliin ja Frank Sievers operoi minut. He poistivat pallon muotoisen erilaistuneen kudoksen. Jouduin olemaan seuraavan yön yli teho-osastolla, enkä edelleenkään saanut syödä tai juoda. Lopulta aikani kinuttuani sain lusikallisia vettä. Silmälasit ja kirja olivat osastolla, enkä älynnyt pyytää, että hakisivat ne. Kun heräsin nukutuksesta olin aivan virkeä, enkä meinannut saada nukutuksi millään yölläkään. Luultavasti kortisonit vaikuttivat jo silloin tällä ikävällä tavalla.
Onneksi olin älynnyt pyytää erikseen, että leikkaava lääkäri soittaa Mikolle leikkauksen jälkeen. puhelimessa hän oli ollut hyvin rento ja kertoi, kuinka leikkaus meni hyvin, aivan rutiinin omaisesti ja oli aivan peruskauraa. Siitä huolimatta minulle kerrottiin jälkikäteen, että leikkaavaa lääkäriä oli mietitty hyvin tarkasti. Hän teki siistiä jälkeä ja käytti haavan sulkemiseen tikkejä hakasten sijaan. tukkakin oli leikattu lyhyeksi vain välttämättömästä kohdasta.
Tänään Iitu oli edelleen sairaana. Kuume nousi eilen illalla hänen nukkuessaan reiuun 39 ja tänäänkin illasta yli 38 asteeseen. Mikko käytti tytön lääkärillä aamupäivästä ja onneksi keuhkot ja korvat olivat ok. Paljon räkää ja kurkku punainen eli jokin virus vain nyt jyllää.
Töissä alkaa olla suorastaan kiirettä ja olen ihan tyytyväinen, että työpäivä pitenee ensi viikolla. Kyllähän tilanne tasaantuu taas, mutta oma tapani tehdä töitä on sellainen, että yritän tehdä kaiken heti kun töitä on ja sitten pyörittelen peukaloita ennen seuraavaa ruuhkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti