torstai 4. kesäkuuta 2015

Aivan kamala ja samalla niin ihana päivä

Aamusta alkaen olemme juosseet pää kolmantena jalkana, mikä on tehnyt päivästä todella raskaan. Viime vaiheessa olemme pakanneet tavaroita kuin hullut viikonlopun Helsingin reissua varten.

Hoitaja soitti tänään ja veriarvot ovat kunnossa, joten viides sytokuuri alkaa maanantaina.

Kuitenkin ihanaa on ollut se, että tapasin kaikki kolme isovanhempaani, tyttären hoitopaikassa oli illasta oikein mukava kesäjuhla askartelunäyttelyineen ja Kävelin Kauhavalla sopivan 2,7 km lenkin, jonka aikana ehdin katsella matkalla olleita taloja ja muitakin maisemia aivan uudella tavalla. Paljon olen pyöräillyt kyseistä väliä, mutta en koskaan aiemmin kävellyt (ainakaan yhtä rauhallisesti).

Kävelymatkalla pohdin hetkessä elämistä. Tätähän syöpäsairaille hoetaan jatkuvasti ja itsekin olen siihen tietoisesti yrittänyt päästä. En kuitenkaan ole oikein tiennyt mitä sillä hakea, joten kävellessä löysin sille itselleni sopivan kuvauksen. Vaikka eläisi hetkessä, elämä voi olla aikataulutettua ja tulevaisuuden suunnitelmia voidaan tehdä. Menneitäkin kannattaa välillä muistella, kunhan muistaisi, ettei suotta katkeroidu asioista, joille ei enää mitään voi. Mutta hetkessä eläessä toteuttaa niitä asioita, jotka ovat siinä tilanteessa mahdollista toteuttaa, eikä vain totea mieleessään, että ehtiihän sitä myöhemminkin. Ne voivat olla hyvin pieniäkin asioita. Itselleni niitä olivat tänään kävely, jonka toteutin kun sain siihen tilaisuuden ja se, että kiersinkin Kauhavan kirkon takakautta ja katsoin, minkälaisia tekstejä muistomerkeissä oli. Kauhavalla on kaunis punatiilinen kirkko, mutta eipä sitä tule koskaan katsottua takaa päin. Eipä kirkon kiertämisellä varsinaisesti ollut itselleni mitään merkitystä, mutta se vain tuntui hyvältä ajatukselta, joten toteutin sen.

Nyt nukkumaan tämän sekä henkisesti että fyysisesti rankan päivän jälkeen. Ihanaa on myös se, ettei edelleenkään ole väsynyttä kummempi olo. Vähän pökerryksissä voi väsyneenä olla ilman syöpää ja epilepsiaakin (ainakin näin muistelen reilun puolen vuoden takaa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti