Arkiliikuntaa

Aamu meni Iitun kanssa perinteisesti. Kun Mikko sai neidin ovesta ulos aloin tehdä meidän aamumössöä. Pistin siihen aika paljon leväjauheitakin ja Mikko vain kysyi syötyään, "oliko tässä luumua?". Oli siinä, koko reilun litran määrässä oli 4 kuivattua luumua... :) Suhteessa levää oli enemmän, kun ottaa huomioon, kuinka paljon voimakkaamman makuista levä on. Mikkohan on siis ilmoittanut, ettei syö leväjauheita. Nyt söi, eikä ollut ilmeisesti edes pahaa.

Aamulla otin hyvin rennosti, koska minulla oli melkoisia liikuntatavoitteita tälle päivälle. Menin takaisin petiin yhdeksän maissa, kuuntelin noin puolen tunnin retoutusnauhan, nukuin reilun tunnin ja tein vielä uudestaan rentoutusnauhan, jonka jälkeen valmistauduin lähtemään yleissairaalapsykiatriselle sairaanhoitajaa tapaamaan. Siinä sählätessä huomasin, että aamulääkkeet olivat edelleen ottamatta. Mitä nyt reilu kolme tuntia myöhässä... Pikku juttu.

Taitaa olla aika tyypillistä minulle, että heti toinen pyöräily sairastumisen jälkeen täytyy tehdä sairaalanmäelle, sille ainoalle mäelle meillä päin. Kun poljin rautatiesiltaa ylös muistin, ettei minulla ollut edes Epilepsia-ranneketta ja hetkeksi jopa säikähdin, että tuleeko kohtaus kun näin rehkin yksin ilman ranneketta, mutta hyvin pääsin mäelle polkien ja takaisin kotiinkin (poljin siis sairaalanmäen ylös). Koko matka oli reilu 13 km, mikä oli oikein hyvin noiden mäkien vuoksi toiseksi pyöräilyksi. Kieltämättä nälkä ja väsy olivat kohtalaisen kovia sen jälkeen. Ruisleipää avokadolla, kurkumalla, mustapippurilla, valkosipulilla, inkiväärillä ja suolalla teki terää. Vaikka ulkona oli yksi kesän lämpimimmistä päivistä, niin ilma oli aika raaka. Hanskat saivat olla kädessä ja panta kypärän alla. Yksi ikävimpiä sairauden oireita on ollut viileän aiheuttama hammasvihlonta. Se tuntui myös pyöräillessä... Kunpa olisi edes pienemmät etuhampaat.

Kotona ehdin olla tunnin, niin lähdettiin hakemaan Iitua hoidosta kärryillä. Jätin sauvat suosiolla kotiin, jotta vauhti ei karkaa ja sain lisälenkkiä kävellen 3,7 km. Ja taas oli nälkä kun siltä reissulta tultiin.

Tämä on ollut aivan uskomaton päivä, ottaen huomioon, että viime viikko oli sytoviikko. Ei näin paljoa liikuntaa jaksaisi päivittäin, mutta hyvä on välillä hieman venytellä rajoja, kun edelleenkään ei tunnu pahalta. Muutenkin liikunta muuttuu niin toisentyyppiseksi kun menemme mökille. Se on enemmän samoilua, ulkona oleilua, eri paikkojen ihastelua, jossain vaiheessa marjastusta , sienestystä sun muuta. Aika kaukana työleiristä mökkeily on viimeaikoina ollut minun osaltani. Toki jotain voisi tehdä Mikon apuna.