Täijahti

Tänään Mikon viedessä Iitua hoitoon, kerrottiin sieltä, että eilen oli löytynyt parilta lapselta täitä sen jälkeen, kun Iida oli jo haettu. Asiasta oli lähetetty myös tekstiviesti, mutta Mikko ei ollut huomannut sitä. Tänään siis on ollut täijahti iltapäivä. Kaikkien tukat on pesty täishampoolla ja kammattu, Iidan unikaverit ja hiusvärkit ovat olleet pakastimessa ja Iidan vuodevaatteet ja pipot ovat olleet saunassa. Ja pyykkikone sai laulaa. Onneksi mitään ei löytynyt. Hyvä asia on se, että lähdemme huomenna mökille ja tulemme Mikon kanssa käymään vasta heinäkuun ensimmäinen viikonloppu, joten parissa viikossa ilman ihmiskosketusta mahdollisten täiden ja saivareiden pitäisi kuolla itsekseen. No voihan tämän kai ottaa positiivisesti perheen yhteisenä tekemisenäkin, kun hiustenpesu toteutettiin vaihe kerrallaan aina kaikille vuoronperään. Omat huvittavat puolensa siis tässäkin.

Eilen illalla tein vielä yhden satsin mökille vietäväksi kehittämääni juomaa, johon laitan pakurikääpää ja inivääriä (molemmat syöpäruoka-aineita, sopivat keitettäväksi juomaksi ja valmis juoma säilyy pitkään). Laitoin valmiin juoman puolentoista litran kivennäisvesipulloon ja kun olin laittamassa pulloa jääkaappiin, niin pullo lensi kädestäni korjatessani sen korkin asentoa. Koko keittiön alaosa (laattia ja kaapinovet) sekä pitkälti toiseen suuntaankin oli ruskeassa liemessä. Onneksi se ei värjännytkään valkoisia kaapinovia niin kuin pelkäsimme, mutta olihan se melkoinen lopetus sille päivää juuri nukkumaan mennessä.

Tänään kävimme yhteisessä terapiassamme ja oli kiva kuulla sekä eiliseltä terapeutilta että tämän päiväiseltä, kuinka ulkonäköni on muuttunut ja olen jotenkin niin paljon positiivisemman/ reippaamman/ jotain sinne päin näköinen. Lopulta vastaavat kommentit henkilöiltä, jotka ovat nähneet koko kaaren marraskuulta tähän päivään, antaa itsellenikin uskoa. Toki usko huomiseen on vahvistunut koko ajan, mutta ei pieni lisä koskaan haittaakaan näiden kokemusten jälkeen. Muutenkin tästä juhannuslahjasta huolimatta (täit), olen ollut oikein hyvällä tuulella koko päivän. Väsy on vain ollut kova, kun en ole ehtinyt nukkumaan päikkäreitä ja eilinen fyysinen rasitus taitaa tuntua vielä tänäänkin. No tänään oli täysin lepopäivä ja huomenna matkapäivästäkin saattaa tulla sellainen.

Terapian jälkeen kävimme syömässä jälleen kreikkalaisessa ravintolassa ja huomasin, että viereen avataan nepalilainen ravintola... Hmmm... Sieläkin täytyy käydä! Tänään söin jälleen koko jälkiruokanikin, mutta onneksi yksi ennalta itsensä kanssa sovittu lipsuminen ei pilaa koko ruokavaliota, kunhan se ei tule tavaksi liian usein. Ne lipsumisen hetket kannattaa siis valita tarkoin.

Olemme huomenna lähdössä mökille pariksi viikoksi, jonka jälkeen Mikko ja minä tulemme viikolopuksi kotiin seuraavaa magneettikuvausta ja lääkäröintiä varten. Sitten alkaakin viimeinen kuuri. Lähes kaikki tavarat on pakattu ja suuri osa taitaa olla autossa saakka odottamassa aamua. Tuskin julkaisen mitään blogissa tuona aikana huonojen yhteyksien vuoksi ja koska nyt tuntuu siltä, että on hyvä pitää hieman lomaa blogistakin. Toki jos jotain suurta tapahtuu, niin sen käyn tänne kirjoittamassa. Ajattelin kotiin palattua julkaista vaikka kuvakoosteen viikoista, joten täytyy muistaa ottaa kuvia. Hyvää juhannusta! Toivottavasti vähän aurinkokin pilkahtelisi.