Hääpäivä

Lupasin äidille 60-vuotislahjaksi kaappien siivousapua. Vasta tänään lopulta päästiin asiaan ja tähän päivään se taitaa jäädä ainakin joksikin aikaa. Ja kyllähän sitä rojua onkin. Jos minä olen huono heittämään tavaroita pois tai muuten luopumaan niistä, niin ei se ole mitään vanhempiini nähden. Isälläni on vielä vahva taipumus keräillä kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä... Siinä sivussa meille molemmille äidin kanssa tuli mieleen Pikku Papun laulu Kirpun Kyläkauppa:

"Valikoima kattava
löytyy lasinsiruja.
On muttereita, ruuveja
ruostuneita nauloja,
tutteja ja avaimia,
palpelin paloja,
silmälasin linssi
ja emaloitu pinssi."

Äiti onnistui hauduttamaan mulle teetäkin niin, että koko avattu teepussi oli kannussa mukana (teepussi suojapussin sisällä), joten kaksi hörhöä oli siivoamassa. Sää oli ainakin vaihteleva ja rakeitakin tuli välillä aivan pieniksi kinoksiksi saakka.

Tänään on Mikon ja mun yhdeksäs hääpäivä, eli ollaan oltu naimisissa jo kahdeksan vuotta. Yhdessä ollaan asuttu jo 12 vuotta. Itsellekin aivan uskomattomalta tuntuu. Päivää juhlistettiin kauppareissun yhteydessä kahvilassa tuorepuristetuilla mehuilla. Harmi kun meillä ei ole täällä mehubaaria. Onkohan Suomessa muualla kuin Helsingissä...

Kaupasta tullessa edellämme kulki vahvasti raskaana oleva äiti raahaten kahta kauppakassia ja yrittäen saada pidettyä reilun vuoden vanhaa poikaansa kädestä. Lopulta poika heittäytyi maahan parkkiruutujen välissä, sillä osalla missä ajetaan. Jäin juttelemaan pojalle, että ottaisiko hän tätiä kädestä. kun hän vain katseli minua alta kulmiensa, kysyin, jos täti saisi kantaa hänet autolle. Lopulta nappasin pojan syliini, josta tietenkin tuli itkupotkuraivari, mutta tämän jälkeen hän käveli kiltisti äidin vieressä käsi äidin kädessä. Äiti kiitti minua hymyillen. Tulipahan nyt mieleeni, että olisinhan voinut tarjoutua kantamaan kassitkin... No poika vei kaiken huomion maatessaan maassa, joten ehkäpä tämä oli luonnollinen reaktio.

Tässä me olemme hääpäivänämme ja tänään. Melkoista muutosta on havaittavissa. Muutosta olisi ilman mun sairauttakin, mutta kyllä sairaus on tuplannut kummankin lihomisen ja tietenkin mun tukan lähteminen on muuttanut ulkonäköä. Lisäksi kuvaan laittautumisen taso on aika eri luokkaa näissä otoksissa. Mutta kukapa ei kahdeksassa vuodessa muuttuisi.

Mikko lähtee tänään vielä pelailemaan illaksi/alkuyöksi, joten meillä ei tosiaan ole ollut tapana juhlia hääpäivää tämän kummemmin. Yleensä kumpikin muistaa päivän olemassa olon anopilta tulleen tekstiviestin vuoksi.