1. kuurin 3. päivä

Tänään olo on ollut jälleen energisempi eiliseen nähden. Mikko lähti mukaan aamupäiväkävelylle, mikä toi heti lisää turvallisuuden ja jaksamisenkin tunnetta. Lenkki jäi kuitenkin lyhyemmäksi kuin eilen (2 km, 2804 askelta), vaikka luulin sen olleen pidempi. Auringon paiste oli ihana niin kuin maanantainakin. Jotenkin nyt eilinen harmaus tuntuu vielä harmaammalta. Sää oli suorastaan niin ihana, että teki mieli pestä ikkunoita, mutta jätin sen seuraavaan auringon paisteeseen, sillä tänään sain imuroitua taas vähän perusteellisemmin lenkin jälkeen. Hieman illasta alkoi jälleen tuntua, että tuli päivän aikana touhuttua aika paljon ja vielä suurelta osin ilman kaulahuivia. Hölmö olo on taas täällä. Toivottavasti se ei nyt kuitenkaan enteile mitään kummempaa, vaan menee ohi yön aikana.

Olen nyt toistaiseksi jättänyt aamuista raakapuurot pois ja korvannut ne aamusmoothieilla vahvistettuna liotetuilla siemenillä. Vaihtelu virkistää jo näin kuukaudenkin aikana. Tässä flunssien aikana olen joka aamu tehnyt Mikolle ja itselleni omena-inkiväärimehun, joka polttelee ihanasti ja on hyvää. Minusta on vähän sääli, että Mikolla innostus muuten on vähäsen lopahtanut jo nyt tähän touhuun. Uskoisin, että hänkin voisi hyötyä niin paljon aitojen ruoka-aineiden syönnistä puhtaan mahantäytteen sijaan. Ja nyt kun minä olen niin innostunut aiheesta, kannattaisi hänen hyödyntää mun innostukseni myöskin. Tietenkin makuihin täytyy tottua ja minä varmasti totunkin kaikkeen  nopeammin, koska motivaationi on niin paljon suurempi. Mutta eipä nämä muutokset ruokavaliossa ainakaan huonommaksi ja väsyneemmäksi oloa ole tehneet, joten ei kokeilua kannattaisi väheksyä. Ja sain minä pari desiä työnnettyä vihersmoothietani Mikolle, mikä ei kyllä saanut kovasti kehuja, vaikka minusta olikin aivan hyvää. Mikko taitaakin mennä niin vahvasti makujen mukaan, ettei pysty menemään ruuan kanssa epämukavuusalueelle, vaikka tiedostaisikin ruuan terveydelliset hyödyt. No ehkäpä pikkuhiljaa onnistun muuttamaan makutottumuksiakin.

Kokeiluista puheen ollen Mikko pääsi tänään siivoamaan meidän keittiön katosta tomaattia, kun mokasin mehulinkoni kanssa. No tekevälle sattuu ja onneksi jäljet lähtivät pois. Opimpahan taas sellaista uutta, mitä ei kannata tehdä.

Jäin tänään myös miettimään, että jos olen innoissani muuttamassa omaa ja Mikonkin ruokavaliota terveellisemmäksi, niin miksi Iidalle syötetään sitten edelleen tavallista ruokaa kotonakin. Eikö lapsen ravitsemus pitäisi olla ykkösenä. Varmastikaan emme ole tekemässä Iidasta kasvissyöjää tai anna rajoitteita hoitoruokailuihin tai muuallekaan. Ja aivan varmaa on, että Iida vaatii kaikkeen muutokseen varmasti enemmän aikaa kuin vanhempansa, totuttautuessa uusiin makuihin. Mutta miksi ihmeessä syötämme hänelle leipää, pastaa ja perunaa, jos minä niitä välttelen ja toivottavasti Mikkokin saa itseään niskasta kiinni näiden pelkkien ravinneköyhien mahantäytteiden kohdalla. Toki Iida onneksi nyt jo syö hyvin kasviksia ja hedelmiä, eivätkä ne koskaan ole olleet ongelma. Tänäänkin tykästyi kesäkurpitsaraasteeseen ja pyysi sitä kahdesti lisää. Lapsen ruokavaliota täytyy hieman pohtia ja miettiä hyviä tapoja lisätä päiviin vaikka mehuja ja smoothieita näin aluksi. Onneksi Iida tykkää porkkanamehusta, joten sitä tehdään jo nyt päivittäin hoidon jälkeen tietenkin ananaksella höydettynä minun vuokseni.

Tänään Iida ja Mikko saivat kuitenkin ruuaksi spagettia säilykehirvikastikkeella, koska semmoinen kaapissa oli. Itse söin kastiketta myös vähäsen kesäkurpitsaraasteella. Spagetti oli Iidan toive, joten kaiketi niitäkin aina välillä voidaan toteuttaa. Tosin tänään oli jälleen huono säkä, koska hoidossakin oli ollut spagettipäivä. Lisäksi tein eiliselle suunnittelemani laskiaispullat muille. Olin ottanut viimeisen pullapitkon puolikkaan pakkasesta sulamaan eilen sillä ajatuksella, että täytän sen laskiaispulliksi muille. Kuitenkin mummon tuomat pullat sotkivat tämän suunnitelman, mutta värkit olin jo ehtinyt valmistella valmiiksi, joten täytyihän niitä käyttää pois (osan kermavaahdosta jouduin heittämään pois, koska se oli vettynyt purkissa, enkä saanut sitä pysymään pullien välissä). Joten en minäkään aivan pulmunen ole kannustaessani Mikkoa muutokseen, kun samalla kuitenkin teen tällaisia herkkuja.

Tämä blogi on selvästi saanut uuden suunnan, jossa käyn läpi elintapamuutoksiani. Toki taistelu on suurin kannustin muutosten taustalla, mutta aika paljon arkipäiväisempiä juttuja nämä ovat. Oman olon ollessa aika normaali, en oikein keksi mitään kirjoittamista kerran kuussa olevista hoidoistakaan. Tämän vuoksi keskityn nyt itselleni kaikkein tärkeimpään osaan taistelua: muutoksiin tulevaisuutta varten eli ravintoon, liikuntaan ja kuntoutumiseen. Toisin sanoen miten aion pitää tämän syövän kurissa mahdollisimman pitkään tulevaisuudessa ja mielen positiivisena jatkotaistoihin.