Poikki!

Tänään lähti Kenwood takuuhuoltoon. Siinä menikin koko aamupäivä, kun ensin marssittiin Prismaan, josta lähetettiin Pohjois-Suomen Sähköön (muka takuuhuoltoon), josta kävimme kokeilemassa vielä yhtä paikallista kodinkonekorjaamoa, jossa selvisi, ettäKenwoodilla on vain yksi valtuutettu huolto Suomessa. Vantaalla. Marssimme takaisin Prismaan, josta he onneksi lähettivät koneet eteenpäin, ettei itse tarvinnut pakata ja postittaa, vaikka ilmaiseksi se olisi mennytkin.

Iida nukkui moneen yöhön vähän pidempään, jopa puoli kahdeksaan. Se oli kyllä melkoista luksusta. Näin hiihtolomaviikolla ei ollut muskaria, joten Iida meni mummolle ja papalle hoitoon. Tämä päivä on ollut itselläni edelleen aika nuhjuinen ja alakuloinen, joten Kenwood seikkailun jälkeen Mikko soitti mummolle ja kysyi voisiko Iida jäädä sinne yökylään. On vähän pyörryttänytkin pitkin päivää ja päätä särkenyt. Itkusta turvonneet silmät myös välkyttelevät ikävästi valoissa. Nämä itkua ja tunnetta täynnä olevat päivät ovat kyllä rankkoja. Onneksi niitä ei ole ollut usein ja kyllä se positiivisuus taas voittaa kun aikansa on rypenyt. Etenkin kun sänkyyn makaamaan jääminen ei ole itselleni mitenkään luontaista.

Nyt ei ole ollut mitään yksittäistä syytä itkeskelyyn ja alakuloon. Kunhan koko tämä tilanne ja epävarma tulevaisuus ahdistaa. Elämän epäreiluus. Olen aika lailla henkisesti ja fyysisestikin poikki. Lenkki jää tänään väliin. En aio enää tänään avata facebookia, sähköpostia, Ilkan tai YLE:n verkkosivuja uutisten lukemisajatuksella. Tänään lepään kaikesta infotulvasta, jonka vuoksi laitan bloginikin jo näin päivällä (tästähän en luovu, sillä terapiablogihan tämä on ja milloin sitä tarvitsisi enemmän kuin ahdistuneina hetkinä). Yritän muutenkin tehdä mukavia asioita sen vähän mitä teen. Mua ei saa tänään puhelimella kiinni, koska pistin koko luurin kiinni. Ei vain huvita jutella ja se on paras keino pitää näppinsä kurissa ja pysyä päätöksessään infotulvavapaasta illasta.

Tänään ehdin kuitenkin jo laittaa herneenversoja kasvamaan ja pyykkikonekin laulaa taustalla. Mikko pisti liimaukseen pari parketin kohtaa ja irronnutta listaa. Pieiä asioita ollaan saatu siis tehtyä. Yhdessä käytiin lounaalla Sinisessä Paprikassa ja varmaan illan mittaa katsotaan jokin elokuva. Sinisessä Paprikassa lounaaseen kuuluu jälkkäri, joka tuodaan erikseen jälkiruokakahvin/ -teen yhteyteen. Maistoin sitä kolme lusikallista ja Mikko sai syödä loput. Jälkkärit ovat kyllä lähes parasta, mitä kaupungista saa, mutta olin tiukkana itselleni, vaikka tällainen päivä on mitä potentiaalein repsahduspäivä. Korvaavaksi jälkkäriksi hain raakasuklaapatukan viereisestä ekokaupasta, mutta se oli kyllä todellinen pettymys. Itsetehty raakasuklaa on niin paljon parempaa!

Eilen illalla hain lievitystä ahdistukseen keittämällä hieman vihreää teetä, otin pari raakasuklaapalaa ja menin soittelemaan hetkeksi pianoa. Ikävä kyllä kello oli jo niin paljon siinä vaiheessa, etten kauaa ehtinyt siellä olla. Taidan nytkin tehdä seuraavaksi saman jutun. Antaa ruokavaliokirjojen olla ja vain rentoutua, vaikka olisi hyvä tilaisuus lueskella Iida  poissaollessa, enkä pysty keittiössäkään tekemään mitään erityistä. Toisaalta Kenwood on poissa määrittämättömän ajan, joten lukemiseen jää paljon enemmän aikaa ensi viikollakin.

Positiivisia asioita alakuloisessa päivässäkin on jo tähän mennessä kertynyt, joten listataan niitä muutama: Iida nukkui pidempään. Erinomaista ruokaa ulkona yhteisellä lounaalla Mikon kanssa. Seuraavat kirppishousut menivät päälle!