Oksutauti kylässä?

Eilen illalla juuri kun olin päässyt nukkumaan alkoi makuuhuoneessa tapahtua. Iida oksensi oikein kunnolla sänkyynsä. Siinä siivoillessa meni reilu puolituntia. Seuraavan kerran havahduin puolen yön paikkeilla kun Mikko kaiveli pyyhettä kaapista mun ylitseni. Seuraava oksennus ja tietenkin sänkyyn. Päätettiin mennä kuitenkin vähän pienemmillä lakanan vaihdoilla ja laitettiin lisää pyyhkeitä eristykseksi. Aamuyöstä Iida oli kai vähän valitellut mahaansa ja joskus kuuden kieppeissä pissillä käydessään oli yrittänyt oksentaa ilman tulosta. Päivä kuitenkin on mennyt hyvin touhukkaasti, joten ainakaan kovin paha tauti ei ole ollut kyseessä, jos edes tautia oli. Toinen vaihtoehto oli liiallinen raakasuklaakakun syöminen. Aivan mahdollista, että se oli hieman liian rajua tököttiä Iidalle, etenkin kun neiti ei tainnut paljoa sitä pureskella, minkä tuommoinen herkku vaatisi. Itse otin toisen oksennuksen jälkeen Imovanen puolikkaan, jotta varmasti saan nukahdettua nopeasti. Mikko ei kai juuri nukkunut Iidan levottomuuden vuoksi ja on kuljeskellut melko zombiena tänään. Vaikka mun yö onkin ollut varmasti parempi, niin kyllä muakin on väsyttänyt.

Tänään oli psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tapaaminen, jonka alkuun pääsin yllättäen lääkärin luona käymään ja tarkistamaan unilääketilanteen. Todettiin, että aika hyvältä näyttää, kun yöt ovat pidentyneet. Sairaanhoitajan kanssa meni aivan hyvin meko pienin tunnekuohuin.

Koska Iida vietti toipilaspäivää kotona ja Mikko oli tietenkin jumissa toipilaan kanssa, kuljin sairaalassa äiteen kuskaamana. Palatessa mentiin vanhempieni luo ja tehtiin päivän kävely. Olo oli jo niin raskas silloin (nyt vielä väsyneempi ja raskaampi), että vähän jännitin kuinka pääsen takaisin porukoille. Lenkki oli 2,3 km ja 3390 askelta. Ehkä vähän turhan pitkä olotilaan nähden, mutta nuo Kasperin suorat vääristävät helposti etäisyyden tajua. Yhden keppijumpan olen tehnyt ja ehkäpä toinen täytyy ottaa tämän kirjoittamisen jälkeen, kunlaselkä on taas menossa niin jumiin ja kerää nestettä... Huomenna täytynee pitää oikeasti vapaapäivä kävelyistä ja antaa lepoa ruumiille. Onneksi on luvattu pientä vesisadetta, niin sääkään ei ole niin houkutteleva ulkoiluun. Ja pitäisi käydä kaupassa, joten siinä tulee riittävästi päivälenkkiä.

Kävelyn jälkeen makoilin vielä jonkin aikaa sohvalla ja siinä tuli sitten pillitettyä aikalailla. Eipä itkulle ollut mitään erityistä syytä, vaan tänään on vain kokonaisuudessaan ollut raskas ja väsynyt päivä. Ei kai sitä aina pysty olemaanpositiivinen. Kotiin tultuani sain aivan minimaalisen sormienkouristelukohtauksen, joka onneksi meni ohi omin avuin. Nyt näitä kohtauksia alkaa vain olla turhan usein... Rasitus, kortisonin vähentäminen ja tänään aikamoinen tunnelataus ovat varmaan suurimmat syyt. Ainakaan kortisonia en uskalla nyt vähentää enempää ja pakko ymmärtää itsekin ottaa niitä lepopäiviä väliin.

Rankan päivän päätteeksi täytyy miettiä positiivisia asioita: auringon paiste pitkästä aikaa, itsellä ei ole oksennustaudin tuntemuksia, väsystä huolimatta selvisin lenkistä (tämä kuulostaa pahalta, kun kävelyiden pitäisi olla kivaa).