maanantai 23. helmikuuta 2015

Perheen aikuiset: aivosyöpäpotilas ja vaikea luonne

Tässä on Iidan todellisuus, jolle ei voi kuin nauraa, vaikka sääliksi tyttöä käykin. Mikko on käynyt testeissä, joissa määriteltiin hänen masennustaan ja luonnettaan. Masennus on jatkuva ja luonne vaikea. Jotenkin kun Mikko tuli kotiin ja sanoi, etten varmaan ole yllättynyt, mutta hän on vaikea luonne, niin itkunauruhan siitä tuli. En todellakaan ole yllättynyt. Enkä myöskään siitä, että masennus on jatkuva. Ollaan me siis melkoinen pari ja tämän keskellä Iida joutuu nyt elämään ja sopeutumaan muuttuviin vaiheisiin. Onneksi Iida on molemmille kaikki kaikessa. Ja onneksi kuvittelen ainakin itse olevani positiivisempi ja sopeutuvaisempi Mikkoon nähden, joten sillä tässä on tähäkin asti menty ja toivotaan jatkoakin samalla meiningillä. Kun nyt tämä syöpäasiakin hieman tasaantuu, niin eiköhän me pärjätä ihan kohtuullisesti. Jaksaa tämä kokonaisuus kyllä huvittaakin, joten aivan kokonaan huumorintajua ne eivät onnistuneet Tampereella leikkaamaan pois.

Käytiin Mikon kanssa lenkillä tänään. Aurikokin pilkisteli tasaisesti, joten kaivoin aurinkolasit esiin, josta tuli hyvä mieli. Kevättä kohti tässä selvästi mennään. Kävely oli reipas ja matkaa kertyi 3 km (askelia 3950). Ja mukavaa oli myös se, että Mikko halusi lähteä mukaan. Ei mitenkään itsestään selvää meillä. Ja hyvästä lenkistä (ja ehkä Prismassa käynnistä) johtuen illasta on ollut ihana raukeuden tunne ja väsy, joka tuntuu rasituksesta johtuvalta. Niin paljon mahtavampi väsy kuin hoidoista johtunut säteiden aikaan.

Käytiin hakemassa jälleen uusi aiheeseen liittyvä kirja kirjastosta: "Ruokavalio ja syöpä - Syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla". Tämä menee aika paljon syvemmälle ravintoasioihin ja popularisoi tieteellisiä tutkimuksia. Pikaselailulla ei mitään ihmeellistä uutta ruokavalioon, mutta mielenkiintoista kuitenkin, kun jonkun molekyylikaavankin sieltä bongasin. En toki ole vielä ole ehtinyt lukea muutamaa sivua pidemmälle, mutta innolla odotan jatkoa. Mukavaa myös, että tämä on suomeksi, niin siitä saa varmaan hyvän pohjan tilaamallemme englannin kieliselle kirjalle. Iltalukemiseksi en kuitenkaan kirjaa koe, joten tänään en taida jaksaa jatkaa sitä.

Tänään mietiskelin onko mahdollista, että omassa huonoennusteisessa diagnoosissa voisi olla myös toivonsiemen. Koska oma syöpäni ei johdu geenimutaatiosta, niin olisiko mahdollista, että elintapoja muuttamalla voisi vaikuttaa syövän uusitumiseen geenimutaatiopotilaita paremmin. Jos aivosyöpä voi johtua ruokailu- ja liikuntatottumuksista, niin minä kuulun ehdottomasti riskiryhmään. Jokaisesta oljenkorresta kannattaa uskoa itseensä valaa ja hakea motivaatiota hyviin muutoksiin. Pieni itsepetos tuskin on kovin vaarallista jos se ei muita satuta ja siitä saa sitä positiivista asennetta ja energiaa. Uusia motivointiperusteita tulen varmasti vielä tarvitemaan paljon kaikelle muutokselle, koska ei ne kuitenkaan aivan ilman alitajunnan ja mielihalujen vastustusta tapahdu.

Tänään on syöty siemen-hedelmä smoothieta aamupalaksi ja hedelmä-vihersmoothieta myöhäiseksi lounaaksi niin, että päivälliseen ei olisi ollut mitään tarvetta vielä Iidan päivällisen aikaan. Mutta tietenkin vähän söin kalaa ja vihanneksia seuraksi.  Ja tulipa todettua, että hedelmiä voi syödä liikaa, kun kaksi tukuista smoothieta syö päivässä. On vähän ällöttävä olo jälleen ja taidan tarvita taas tasoittavan kauraleivän ja vaikka kaalia sen kanssa iltapalaksi. Ainakaan hedelmiin en enää tänään koske.

Laitanpa tähän päivällisen onnistuneen kokeilun vihersmoothiesta. Kaipa näitä voisi alkaa jakamaan sellaisita resepteistä, joille Mikkokin on antanut synninpäästön. Tämä annos on vain todella iso, joten se on vähintään kahden henkilön annos tai sitten kannattaa jättää seuraavalle päivälle puolet. Toki annoksen puolittaminenkin onnistunee. Ihanan samettinen rakenne tähän tuli ja meillä syötiin tämä sosekeittona.

2 banaania (jos mehu on sokeroitua, niin varmaan yksi riittää, jolloin määräkin vähän pienenee)
3 avokadoa (kaksikin varmaan riittäisi)
1 kiivi
1 päärynä
2 kourallista tuoretta pinaattia
omenamehua sen verran, että koostunus on halutunlainen (itse käytin suoraan mehuasemalta pakastettua omaa mehua, jossa ei ollut lisättyä sokeria. Sitä lorahti varmaan 4 dl)

Vielä loppuun ylpeä tornikokoelman rakentaja kokoelmansa kanssa.

3 kommenttia:

  1. Kissa vieköön kyllä sull on silmät. Ai nuo silmät aivan huumaavat! Mistä sä ne sait? (laulaa mm. M.A.Numminen)

    VastaaPoista
  2. Onneksi huumori on tallella! Se on hyvä apu monessa tilanteessa. Ja kaikillahan meillä vanhemmilla on omat haavamme ja vajavaisuutemme. Lapselle riittää - näin uskon - se, että häntä rakastetaan. Tämän ajatuksen varassa olen ainakin itse jotenkuten jaksanut vanhemmuuden vastuuta kantaa. elinak

    VastaaPoista
  3. Söpis Iitulihan se siellä taas. :) Onpas teillä diagnoosia kerrakseen. Toivottavasti siitä on oikeasti apua, että asioille saa nimen. Ja onneksi diagnoosikaan ei ole sama kuin ikuinen kohtalo. Me voidaan oikeasti muuttua ja jalostua - sitähän täällä Intiassakin...

    VastaaPoista