1. kuurin 4. päivä ja niin iloinen mieli

Tänään olen ollut niin iloinen, kun puntari näytti kilon vähemmän aamupainoa parin viikon takaiseen punnitukseeni. Tuntuikin eilen siivotessa, että pystyin helpommin konttimaan ja makoilemaankin lattialla imuroidessani sängynalustoja. Ehkä kaikella on ollut jotain yhteisvaikutusta: muutettu ruokavalio, kortisonin vähennys ja lisääntynyt liikunta. Tosin iltaa myöten turvotus jälleen lisääntyi pitkästä aikaa selässä.

Aamupäivästä oli taas psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen sairaalalla, mikä tietenkin sotki päivän ohjelmaa kotipäivään nähden. Aamukin meni vilskeellä, kun Mikolle tuli kaveri pelailemaan jo 8.30. Äitee kuskasi mua sairaalalla ja kävi välissä hiitämässä, joten reissulla meni hieman pidempään kuin yleensä. Sairaanhoitajan kanssa todettiin, että hyvin pyyhkii. Nukkuminen on kunnossa ja voisin kokeilla jopa jättää korvatulpat pois, jolloin musta olisi enemmän apua Iidan yökitinöissä. Mieliala on positiivinen ja niitä raskaita asioita työstää pienissä erissä taustalla koko ajan, joten ei nekään niin kauheasti vaikuta päivittäiseen mielialaan. Eikä sitä voi oikein päättää, koska asioita käsittelee, vaan ne tulevat vastaan eri asiayhteyksissä. Nyt kuitenkin haluan edelleen keskittyä paranemiseen jatulevaisuuteen. En siis ensisijaisesti varaa iltaa itkeäkseni mahdollista synkkää kohtaloa ja taudon vuoksi menetettyjä vauvoja, vaan itketään niitä sitten kun itku tulee. Ja koska haluan keskittyä tulevaisuuteen, niin minun kaltaiselleni ratkaisukeskeiselle henkilölle on tämä ruokaharrastus aivan täydellinen, koska koen tekeväni jotain edesauttaakseni omaa selviämistäni. Sitä paitsi synkistely lisää kehon happamuutta, joten senkin vuoksi positiivinen ja stressitön mieli on tärkeää.

Tänään olen pitänyt kävelyvapaata, kun en yksinkertaisesti ehtinyt lenkille. No kävelin mä sairaalalta kohti Huhtalaa, kun äiteellä kesti hiihdon kanssa vielä ja käytiin Prismassa. En tosin pitänyt mittaria käynnissä kuin sairaalanmäeltä kävellessäni alaspäin, mutta jo sillä matkalla (n. 1 km) tuli 1540 askelta.

Kaupassa käynti on nykyisin jotain aivan muuta kuin aiemmin. Kärry on täynnä vihanneksia, hedelmiä ja siemeniä. Mikolle muutama rahka, kalaa tai muuta vastaavaa. Joskus maitopurkki. Aika erilaiselta näyttää ostokset kuin muilla asiakkailla. Muutenkin kasviksiin on tullut aivan uusi näkökulma. Esimerkiksi parsakaaleja aiemmin setsi mahdollisimman lyhyellä varrella ja nyt toisin päin, koska varsi on kaikkein ravintorikkain osa parsakaalista ja nuput soveltuvat huonosti mehustukseen.

Mietin tänään, että varmaan keskimäärin syön 75 prosenttisesti raakaravintoa nykyään. Toki päivät ovat erilaisia, mutta keskimäärin. Ja aika jännää on, kuinka helposti muutos on tapahtunut kaiken sen joulumässäilyn jälkeen. Tosin kyllä tänään teki mieli maistaa mummon tuomia itse leivottuja sämpylöitä ja edelleen kun kahvilan ohitse kulkee ja haistaa kaikki ne sokeriherkkupullat, niin toki vähän tekee mieli. Mutta hyvin olen saanut itseni pidettyä. Spelttivohveleita voisi tehdä taas jossain vaiheessa. Viimeksikin riitti puolitoista vohvelia, joten eipä niitäkään kerralla mene kovin suurta pinoa. Ainakin aiemmin kokonaan puuttunutta itsehillintää tässä on oppinut. 

Olen vakaasti päättänyt lisätä Mikon ruokavalioon vihersmoothien päivittäin. Tänään tein siis hänelle helpon aloittelijan version ja sehän maistui. Olen niin tyytyväinen. Itselleni taas tein liian haastavan, joka oli aika pahaa. Hieman asiaa auttoi, kun lisäsin siihen suolaa, mutta tiedänpähän jälleen, ettei kokonaista parsakaalia kannata laittaa mössöön kerralla. Lisäksi mehustettu punajuuri on tuonut värin lisäksi myös kivaa makua mössöön. Varsisellerin unohdin kokonaan... Ja muutenkin ainesosien suhteita pitäisi tarkistaa.

Uusi asia, johon aloitin kiinnittämään huomiota on elimistön suolatasapaino ja nimen omaan kalium-natrium tasapaino on tähtäimessä. Itselläni on jo lähtökohtaisesti riskinä elimistön liian alhainen suolaisuus, koska kortisoni ja ainakin toinen epilepsialääke vähentää suolaa. Joten tein "Uusi päivä" kirjassa olleen suolatestin, jonka mukaan saan lisätä suolaa aika reippaasti ruokiini ja aamulla ihan tankata suolaa. Jos elimistö alkaa turvottua, niin minulla on kaliumin puute natriumiin nähden. Olisi vain mukava tietää, miten ihmeessä tällä kortisoniturvotuksella tiedän mikä turvotus johtuu mistäkin. Mutta ehkäpä täytyy hakea kaupasta jodioitua merisuolaa, josta on poistettu natriumia, sillä luultavasti kaliumista on puutetta. Aivojen ja hermojen sähköiselle toiminnalle tämä suhde on tärkeä ja mistäs sen tietää, jos suhteen kuntoon saaminen auttaisi epilepsiaankin. Ja liian suolaton elimistö ei saa aikaan riittävää janon tunnetta, ja tämän tunnistan itsestäni. En juo päivän aikana riittävästi.

Jotenkin tänään on ollut niin kiva päivä kokonaisuudessaan, että pakko on vielä tehdä listaa päivän positiivisista, vaikka ainakin osa on tuolla tekstissä jo mainittukin: Hyvin nukuttu yö. Vaikka olen ollut koko päivän lähes raakaravinnolla, niin ei ole ollut nälkä vaan pikemminkin ähky (nytkin joudun miettimään kuinka tunkisin itseeni jotain iltapalaa, että yöllä ei tarvitse nousta syömään). Mikko tykkäsi vihersmoothiestansa. Ensimmäinen kilo poissa lisäpainosta.