Viikonloppuna ensivierailu pitkään aikaan Kauhavalla ja muuta mukavaa

Jälleen mukava viikonloppu takana. Lauantaina lähdimme katsomaan äidin vanhempia Kauhavalle. Ensimmäistä kertaa taudin toteamisen jälkeen kävin näin pitkällä vapaa-ajanreissulla. Muumin eli mummoni kanssa kierrettiin hoitokodin parkkipaikkaa muutamaan kertaan ja Iida ihaili tilhiä ja Kauhavan kirkontornia. Hoitokodissa meni muutama tunti, jonka jälkeen siirryimme kotona asuvan ukkini luokse. Matkalla ihailimme Iidan mieliksi Kauhavan kirkkoa lähempääkin. Ukilla söimme ja siivosimme hieman. Iida sai leikkiä vanhan-ukin kanssa ja minä auttelin keittiössä äiteetä. Eilinen päivä meni aivan kokonaan reissussa niin, että olimme vanhempieni luona vasta lähempänä kahdeksaa ja Iidan nukkumaanmeno meni todella myöhäiseksi normaaliin nähden. Kotimatkalla sain pienen epikohtauksen, ensimmäisen viikkoon, mutta se varmaan johtui aivan älyttömästä asennostani, kun yritin jutella äiteen kanssa takapenkiltä niin, että Iida sai samalla katsottua kännykästä Pipsa-possua. Semmoinen kiemura nyt vetää helposti lihakset lukkoon.

Tänään sain nukkua puoli kahdeksaan saakka, kun kuuden jälkeen heräänyt Iida onneksi herätti ensin isun. Melkoista luksusta, koska minä hoidan Iidan kaikkina kotiaamuina, kun Mikko hoitaa mahdolliset yöheräämiset. Yleensähän herään ennen Iidaa, jolloi järjestely sopii oikein hyvin ja yöjutuistakaan en tiedä mitään, kun nukun aina korvatulpilla. Jos yöt pitenevät kovin, täytyy ehkä yrittää siirtää nukkumaanmenoa hieman aikaisemmaksi... Toisaalta Iidan nukkumaanmenon jälkeen oma aika tuntuu niin luksukselta, ettei millään meinaisi malttaa. Iidan touhukas vierailulauantai ja lyhyet yöunet (vain 9 tuntia) takasivat kyllä hyvin kiukkuisen pienen neidin, joka räiskähteli itkupotkuraivareihin useamman kerran päivän aikana.

Yön lumisateen jäljiltä oli vanhempieni luona melkoisesti lumitöitä tehtäväksi. Iida ja äitee hiihtivät. Iidan hiihto on kehittynyt valtavasti ja hän on aivan intopinkeänä hiihtämiseen tällä hetkellä. Hyvä niin, sillä ensi viikolla hoidossakin on hiihtoa. Issee kolasi pihaa ja korotti melkoisesti Iidan pulkkamäkeä. Minä lapion ja harjasin ovien edustoja. Niissäkin oli melkoinen työ, joten kolaan en olisikaan vielä uskaltanut koskea tällä kunnolla. Ikävä kyllä jossain vaiheessa ulkoilua hukkasin askelmittarini. Kännykästä löytyy askelmittari, joten täytynee ottaa se käyttöön, vaikka sovellus syökin akkua melkoisesti.

Eilen söin keitetyn aamupuuron ja päivällisellä silakkaa, muuten vain raakaruokaa. Jopa lounaaksi tein tattaripuuroa evääksi, joka toimi oikein hyvin. Tänään söin aamupuuroksi tattaripuuroa ja lounaalla kalaa salaatilla. Illasta alkoi kuitenkin tuntumaan mahassa siltä, että nyt täytyy saada jotain tuttua ja turvallista, joten "sorruin" täysin vehnättömään kauraleipään juustolla. Ehkäpä elimistö vähän nurisi siitä, että olin yrittänyt liian nopeaa siirtymistä raakaravintoon, koska perjantaista lähtien olen syönyt selvästi aiempaa raakaruokapitoisemmin. Joka tapauksessa olo mahassa parani leivällä. Tietenkään tämä ei nyt vaikuta tavottesiin siirtyä mahdollisimman pitkälle raakaruokaan, mutta onpahan hyvä muistaa vähän pidätellä itseään välillä, etten äärimmäisyyksiin innostuvana tee kaikkea kerralla. Kunhan nyt aluksi saisin kaksi ateriaa neljästä raaoiksi ja antaisin itselleni luvan syödä kahdella muulla aterialla jotain keitettyä ja/tai kalaa tai jugurttia. Lisäksi smoothieiden ja mehujen tuominen tärkeämmäksi osaksi ruokavaliota sallattien sijaan voisi auttaa mahaa kestämään ruokavaliomuutosta, sillä kyllähän pitemmälle hienonnettu ruoka maalaisjärjen mukaan pitäisi myös imeytyä helpommin ja olla mahallekin helpompaa.

Tärkeimpänä ja tiukimpana muutoksena haluan tässä vaiheessa pitää vehnäjauhon ja sokerin poistamista kokonaan ruokalistaltani. Ja ovathan ne olleetkin nyt pääsääntöisesti poissa. Yhtenä päivänä lisäsin vanijasokeria ja toisena päivänä söin salaatinkastiketta pois, jossa oli sokeria. Toki molemmissa sokerin määrä on aika vähäistä esimerkiksi valmiiksi maustettuun jugurttiin nähden. Metin myös, että hedelmien valtaisa lisääminen ruokavalioon on varmaan helpottanut aika paljon sokerista irtautumista, sillä kyllähän hedelmissä on sokeria valataisasti. Hedelmissä fruktoosi ei kuitenkaan ole pitkälle prosessoitua teollista sokeria ja hedelmien hyvät puolet - kuten vitamiinit, antioksidantit ja kuidut - jotka mielestäni kumoavat fruktoosin sokerivaikutuksen. Ja eipähän ole prosessointua tai kypsennettyä ruokaa, jolloin kaikki on tallella.

Tänään ulkona kuuntelin tiaisia ja mietiskelin, kuinka kevät on tulossa ja valo lisääntyy joka päivä. Viikossakin päivä on pidentynty jo aika paljon. Sen huomaa, kun ulkovalot ovat ajastimella, joka pitää valot poissa päältä valoisan ajan, ja taas saisi varhentaa ja myöhäistää valojen sammumis- ja syttymisaikaa. Tästä tulee vielä hyvä kevät. Sihen luotetaan.