Viikonloppu meni jälleen varsin mallikkaasti. Lauantain Kauhavapäivä oli mukava etenkin nyt, kun ensi viikon olotilasta ei ole mitään tietoa. Sunnuntai aamuna Iida tuli herättämään minut puoli kahdeksalta, kun olimme unohtaneet sopia, että herättää isun ensisijaisesti. Olisin vielä nukkunut mielelläni kahdeksaan eli aamulääkkeiden ottoon. Näin ne unet ovat pidentyneet hurjasti. Pian täytyy varmaan kysellä nukkumislääkkeen pitoisuuden alentamisesta, mutta ehkäpä nautin vielä hetken hyvistä unista, kun päivät eivät tunnu edelleenkään takkuisilta. Ainut viikonlopun ikävyys on ollut päänsärky, joka varmaan johtuu niskan kireydestä. Enpä ole tehnyt yhtään keppijumppaa, ja kävelytkin jäivät lauantaina tekemättä. Ja kyllähän Iidalle iltasatua lukiessa tulikin ihan pieni kohtaus. Iida oli pitkään aikaan ensimmäisen kerran näkemässä sormien kouristelua ja alkoi vähän hätääntyä kun aloimme puhumaan äidin pienestä kohtauksesta. Toisaalta saattoi olla aikakin, että Iida näki kuinka pieniä ne kohtaukset ovat nykyään, eikä äitikään enää itke kohtauksen tullessa ja se menee nopeasti ohitse.
Yöllä pakkanen kiristyi kahteenkymmeneen ja vanhemmillani oli niin kylmä, kun lämmitys ei aivan ehtinyt reagoimaan riittävällä nopeudella. Iltapäivään saakka poltettiin Iidan kanssa takkaa, jotta vähän saatiin lämpöä lisää. Olisi pitänyt hieman saunaakin lämmittää illalla, kun olisin muistanut pakkasen kiristyvän ennusteen mukaan noin radikaalisti. Saunan kiukaan hormi menee mun huoneen läpi, mikä yleensä aiheuttaa tuskaista lämpöä, mutta olisi viime yönä ollut hyvin tervetullutta.
Sunnuntaina kävin puolen tunnin kävelyllä aivan yksin, vaikka pakkasta oli lähes kymmenen astetta. Toppahousuja en edelleenkään saa kiinni ja ne eivät ole kovin lämpimät, kun ovat sen verran piukat. Kuitenkin hikeä puski takin alla villakerraston, villatakin ja villahuivin ansiosta. Kaulahuivin kietominen hyvällä tavalla on välillä aika hankalaa, kun lämpöä tarvitsee niskaan, mutta liian paksusti tai kireästi kiedottuna painaa niskapattia ikävästi ja aiheuttaa omat ongelmansa. Näin kylmällä etenkin huomaa hankaluudet, kun haluaa suojata niskaansa entistä huolellisemmin. Matkaa lenkiltä kuitenkin kertyi 2,2 km ja askelia tuli 3135, eikä vielä väsyttänyt edes. On tämä aika hyvä edistys hoitotauon ajalta, kun lähtötilanne oli noin 600 m ja noin 1000 askelta. Nekin hyvin väsyneenä.
Huomenna otan sitten ensimmäisen myrkyn taas. Kovasti olen pohtinut aikataulua, kun ennen kapselin ottoa pitäisi olla pari tuntia syömättä ja vielä tunti sen jälkeen. Tavallaan olisi helppoa ottaa se aamulla herätessä, mutta sitten pitäisi herätä ottamaan puolituntia aikaisemmin pahoinvointilääke, jotta se ehtisi imeytyä. Toisaalta herätessä on muut lääkkeet, enkä tiedä viitinkö siihen samaan syssyyn yhdistää myrkkyä. Tätähän voi kysyä ennen seuraavaa kuuria Eli varmaan jatkan samalla aikataululla kuin sädehoitojen aikana: klo 10.30 pahoinvointilääke, klo 11.00 sytostaatti ja klo 12 pääsee syömään. Olen vain ottanut soodan monesti tuohon aikaan, joten nyt sille täytyy miettiä uusi aika, jota ennen ja jälkeen myös pitäisi olla taukoa ruokailuista. No ehkäpä teen tästä vaikeampaa kuin se oikeasti on. Vähän tietenkin jännittää, miten elimistö kestää korotetun annoksen. Toivottavasti hyvin, sillä ei kai suunnitelman mukaan turhaan yritetä annosta nostaa tuleville kuureille.
Tänään tehtiin Ahoviidalla tattaripuuroa idätetystä tattarista. Muuten päivän ruokailut ovat menneet aika perinteiseti yhdistellen keitettyä ja raakaa. Mikko teki vohveleita iltapalaksi mun pyynnöstä spelttijauhoista, joita minäkin söin yhden. Speltti on kuitenkin alkuperäistä ja huomattavasti parempaa kuin jalostettu vehnä. Kyllä sen vohveleista maistoikin. Hyviä olivat mutta aika paljon viljaisampia kuin perinteiset. Kelpasivat kuitenkin hyvin Iidallekin ja meillä on aina tehty vohvelit sokerittomina, niin sekään ei ollut outoa kenellekään.
Laskiaissunnuntain vietto on ollut vähäistä. Iida
laski kolmesti vanhempien pihan pienestä mäestä ja hiihti puolisentuntia. Mutta
vähäsen vilpoinenhan tuo keli oli pidempiin ulkoiluihin, mutta sentään
kävin pihalla oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti