Iida pääsi Touhutaloon

Tänään ihana Elina lähti Iidan ja minun kanssani Touhutaloon. Iida on pyytänyt sinne jo monta viikkoa, mutta meidän ikuisessa flunssakierteessä on ollut mahdotonta löytää sopivaa viikonloppua touhuilulle. Aina joko Iida tai Mikko on ollut kipeänä. Tietenkään lähtöä ei auta, ettei Mikko ole lähtökohtaisestikaan niin kauhean innostunut asiasta, enkä minä ole vieläkää siinä kunnossa, että pystyisin Iidan perässä siellä konttimaan, vaikka Iida on hyvin rauhallinen moniin verrattuna. Mun roolini olikin tänään olla paikalla ja huolehtia tavaroista. Elina hoiti kaiken muun, josta olen niin kiitollinen. Jos jollain on aikaa lähteä Iidan kanssa leikkimään joku viikonloppu niin, että minä olen mukana ja voin osallistua maan tasalla, niin mielellään saa ilmoittautua. Selvästi Iida oli innostunut myös uudesta aikuiskaverista ja touhusi enemmän ja vauhdikkaamin kuin koskaan aiemmin. Paikka käy liikunnasta myös leikittäjälle. Tässä muutama kuva touhuilusta. Ikävä kyllä Mikko pakkasi mulle kameran ilman muistikorttia mukaan, joten jouduin kuvaamaan kännykällä, jonka kamera ei ollut aivan riittävä tarkkoihin kuviin niillä etäisyyksillä ja sillä valaistuksella.

Aamupäivästä kävin ihan itsekseni lähikaupassa ja kävelyllä lumisateessa sen jälkeen. Kaupassa käynti ei sinänsä näiden itsenäisten lenkkien jälkeen ole enää saavutus, mutta siitä on kyllä todella pitkä, kun olen viimeksi yksin lähikauppaan kävellyt (se oli joskus ennen isompaa kouristelukohtausta ja sädehoitoja). Ennen kauppaan lähtöä lapioin asunnonedustalta ehkä puolitoista senttiä lunta ja palatessa kävelyltä sain harjata taas uudet lumet pois. Kokonaisuudessaan kaiken tämän jälkeen askelmittari näytti 2,9 km ja 4188 askelta.

Raakaruokailuun ei kuulu mitään uutta. Eilen tehtiin mantelista raakasuklaata, josta tuli hyvää. Tänään perinteisen porkkanamehun jälkeen muu perhe pääsi hyvin vähällä, mutta omaksi päivällisekseni/iltapalaksi tein viherpirtelön, johon mehustin punajuurta, tomaattia, parsakaalia ja varsiselleriä. Tehosekoittimeen laiton mehun lisäksi kaksi avokadoa, pari kourallista rukolaa ja muutaman parsakaalin nupun. Mausteeksi suolaa, mustaa pippuria, kurkumaa, inkiväärijauhetta, valkosipulijauhetta ja cayannepippuria ja avot. No ainakin huomattavasti parempaa kuin edellinen parsakaalinnuppuversio. Ei ehkä aivan aloittelijan pirtelö kuitenkaan.

Facen vertaistukiryhmässä joku oli laittanut linkin artikkeliin, jonka mukaan Texasissa aloitetaan lähiviikkoina testaamaan potilailla uutta nanotekniikkaan perustuvaa glioblastomahoitoa. Uutinen on todella loistava, koska melkoinen työ on tehty, jotta ihmistestaukseen asti on päästy. Nyt toivotaan vain hyviä tuloksia ja jos hoito toimii niin sen nopeaa leviämistä myös Suomeen. Kuitenkin tämä tieto jostain syystä aiheutti minulle suunnattoman ahdistuksen tästä taudista ja sen pahanlaatuisuudesta. Taas alkoi tuntumaan siltä, että en elä kauaa.

Toisaalta tajusin jälleen myös sen, kuinka paljon tämä taistelu saattaa olla aivan minusta itsestäni kiinni, koska oletettavasti sytostaatit eivät tehoa minuun yhtä hyvin kuin moniin muihin. Oleellista on tehdä oma elimistö mahdollisimman syöpäepäystävälliseksi vaikuttamalla pH-tasapainoon ja syömällä niitä ruoka-aineita, joiden on todettu ehkäisevän syöpää ja kasvaimia (tomaatti, parsakaali, mansikkaa, inkivääriä jne.) sekä tuoretta ananasta, jonka oli todettu auttavan elimistöä taistelemaan syöpäsoluja vastaan. Kaiken tämän halua uskoa, ja näitä kasviksia käytän. Joten ehkäpä epätoivon jälkeen kuitenkin päällimäiseksi nousee se sisäinen taistelutahto ja halu elää! Mutta kyyneliä sairauden ajatteleminen heruttelee varmasti vielä pitkään. Vieläkään en pysty etsimään tietoa glioblastomasta, koska se ahdistaa liikaa. Tuntuuhan tämä epäoikeudenmukaiselta ja kohtuuttomalta meidän perhettä kohtaan. Toki ketä tahansa kohtaan tämä on kohtuutonta, joten en voi keksiä henkilöä, jolle tämän toivoisin.

Päivässä oli kuitekin paljon iloja: Touhutaloilun onnistuminen. Reipas kävely. Naapurin tädiltä saadut housut, jotka mahtuivat päälle (nyt siis kahdet housut mahtuvat päälle, joilla voin mennä kodin ulkopuolelle). Tutkimusuutinen. Ihana vaikka välillä raivostuttavakin perhe. Ja olenhan vielä hengissä ja mitä luultavimmin vielä vuoden päästäkin.