Pitkästä aikaa ollaan koko perhe kotona viikonloppua viettämässä. Meidän neiti kysyi heti aamulla, minne tänään mennään ja kun sanoin, että ollan vain kotona, niin ilmoitti haluavansa lähteä jonnekin. Varsinainen kyläluuta, vaikka onkin niin ujo.
Aamupäivästä käytiin pihalla ja Iida yritti ottaa viimeisiä irti liukurimäestään. Lounaan jälkeen lähdettiin käymään kirjastolla ihan keskustassa asti. Hauska oli törmätä siellä Hetaan ja Toivoon pitkästä aikaa. Taas näki kuinka lapset ovat erilaisia, kun T juoksi ja tutki paikkoja, roikkui Iida äidin lahkeessa kiinni. Uskaltautui hän nyt vähän leikkimäänkin, mutta arasteli heti vilkkaampien poikien tullessa lähelle. Iida taas kokoili valtaisan pinon kirjoja, joista nyt riittää monelle illalle iltasatuja.
Päiväkävelyt jäivät tänään tekemättä ja muutenkin liikunnallinen puoli jäi kokonaan väliin. No eipä sää olisi ainakaan hellinyt ulkoiluja, mutta kyllähän Iidan kotona ollessa on aika vaikea lähteä liikkeelle. Pitäisi melkein ottaa Iida rattaisiin mukaan. Keppijumpatkin jäivät tänään tekemättä.
Myös toistaiseksi tämä on ollut viikon vähiten raakaruokapäivä. Toki olen joka väliin yrittänyt mahdollisimman paljon syödä raakaa ja "päivälliseksi" tein koko porukalle hedelmä-pinaatinlehti smoothien, mutta kun aamun aloittaa keitetyllä puurolla, niin väkisinkin tulee aika paljon keitettyä ruokaa. Ja myönnän, että otin äsken sulamaan vähän graavilohta ja kauraleipää, jota ajattelin vielä syödä iltapalaksi. Mutta sallin tämän nyt itselleni, kun olen niin kiltisti syönyt raakaruokaa koko viikon. Reippaasti yli 75 % päivässä. Tilattiin meille myös Anticancer: A New Way of Life, jonka on kirjoittanut David Servan-Schreiber. Kirja keskittyy nimen omaan ravitsemukseen, jota hän lääkärinä itse kehitteli aivosyöpäänsä. Omilla ohjeillaan eli syöpänsä kanssa 20-vuotta, mikä nykytilanteessa näyttäisi aivan valtaisalta lisäajalta. Ikävä kyllä kirja on englanniksi ja pinna englannin lukemisen kanssa on lyhentynyt aika paljon kasvaimen poiston myötä.
Tänään kuitenkin ihan mukava päivä kokonaisuudessaan onneksi. Huono-olo on käynyt välillä vierailemassa, mihin otin jopa yhden lievemmän pahoinvointilääkkeen. Onneksi lääke auttoi ja syöminen. Tämä huono-olo on kyllä osasyynä siihen, että päätin antaa itselleni luvan iltapalaleipiin, kun ei kauheasti tee mieli hedelmiä tai kaalia...
Oli mukava yllätys törmätä. Kiitos siitä ja illan ´"jatkoista". Seuraavaksi suunnitelmallisemmat treffit. H ja T
VastaaPoista