Niin ihana kuin Iida onkin, niin ihanaa on myös, kun hän on yökylässä ja saa nukkua rauhassa. Tänä aamuna heräsin vasta kahdeksalta, joten siitä huolimatta, että jämähdin koneelle turhan myöhään, sain noin 8,5 tunnin unet. Täytynee oikeasti alistua siihen, että nukkumaanmenoaikaa on aikaistettava, jotta on edes mahdollisuus nukkua pidempään, jos unta riittää.
Ikävä kyllä Iidan eilinen päivä oli ollut nuhjuinen ja yökin hieman itkuinen. Iidan nuhjuisuudesta huolimatta haimme tytön kotiin vasta viiden maissa ja nautimme keskinäisestä ajasta ulkoilun ja raakakokkailun merkeissä. Onneksi tämä päivä olikin mennyt paremmin. Ja kotona Iida kysyi: "Koska mennään yhdessä isulle yökylään? Ja sitten mennään yhdessä hoitamaan Muumia ja katsomaan vanhaa-ukkia." Eipä siis yökyläily kovin traumaattista voinut olla.
Aamupäivästä puskimme tuulta päin ja kävimme 2 km kävelyllä (2797 askelta). Tuulen takia tosin hieman lyhensin suunniteltua reittiä, jotta välillä pääsimme hieman suojaisemmille teille. Kokeilin tehdä keppijumpan sekä ennen että kävelyn jälkeen, eikä se kovin pahalta tuntunut. Ennen kuin lähdimme hakemaan Iida, teimme vielä toisen lyhyemmän kävelyn, kun tuuli oli rauhoittunut ja sää oli niin hieno ja kuulas. Kokonaissaldo päivälle oli 3,2 km ja 4338 askelta.
Raakaruokakokeilussa oli kukkakaalia cashewmaustekastikkeella. Raakasuklaatakin teimme lisää hieman muutetulla reseptillä, joka sopi paremmin omaan makuun. Enää suklaaseen ei jäänyt erillistä rasvakerrosta päälle, vaan koko suklaanpala on täyttä tavaraa.
Eilen huomasin, että illalla oli aivan älytön nälkä, kun koko päivänä ei tullut syötyä mitään oikeasti tukevaa, kuten tattaria tai hirssiä. Runebergin torttu toki oli tukeva, mutta ei selvästikään yksin riittänyt salaatin kanssa syödyn kananmunan lisäksi. Porkkanasalaattiannoskin jaettiin Mikon kanssa, koska reseptikokeilu tuntui järkevämmältä aloittaa yhdellä annoksella. Illalla söinkin sitten kauraleipiä oikein himooni ja vatsaan sattui nukkumaan mennessä. Tästä opin ainakin sen, että jotain tukevampaa täytyy sisällyttää päivän ruokailuihin. Tänään päivä aloitettiin hyvin nälkää pitävällä tattaripuurolla, kukkakaaliannos jaettiin jälleen, mutta sen kanssa lämmiteltiin falafeleja ja lautaselle lisättiin linssin ituja ja muuta salaattia. Kyllä illasta tänäänkin on ollut paljon aiemmin nälkä kuin arkena. Ehkäpä syy löytyykin ruokailujertojen määrästä ja jakaumasta pitkin päivää. Arkena aamupalan jälkeen syö edes jotain pientä lounaaksi ja sitten Iidan hoidon jälkeen varsinaisen aterian. Viikonloppuna taas syö aamupalan jälkeen ruuan kun nälättää, jolloin seuraava nälkä tulee huutavana normaalin ruuan ja iltapalan välisellä ajalla, joka tuntuu oudolta. Arkena nälkä ei ehdi varsinaisesti yllättää missään vaiheessa ja on helpompi pitäytyä suunnitelluissa ruuissa, mutta viikonloppuna syö enemmän nälkäänsä ja mielihalut saavat suuremman vallan, mikä tänäänkin tarkoitti juustoleipää tässä kirjoittaessa.
Raakaruoka puolella hieman huolestuttavaa on se, että Mikko ilmoitti olevansa kyllästynyt idätyksen viemään tilaan tiskikaapista. Saisinpa sen mehulingon huomenna, niin voisin edes osaltaan siirtää painotusta mehuihin. Idätystä ei tietenkään voi kokonaan lopettaa, koska se on niin isossa osassa raakaravintoa ja vielä kaiken lisäksi ne ovat hyvän makuisia.
Raunon liikkuva kampaamo kävi iltapäivällä ajelemassa tukan pois. Samalla saatiin pitkin naamaa levinneet kortisonipulisongit kuriin. Itseä pulisongit ovat luultavasti eniten häirinneet, mutta kiva kun ovat hetken poissa näkyvistä. Iida tosin loukkaantui syvästi, kun tukka oli kadonnut. Hän oli todella iloinnut siitä, että äidin tukka kasvaa taas, eikä neitiä tietenkään häirinnyt kasvun laikukkuus. Tukan puuttuminen on Iidalle jotain niin lapselle ymmärrettävää ja konkreettista, mikä kertoo siitä, että äiti on pipi. Yritimme lohduttaa Iidaa, että kyllä se kasvaa uudelleen, mutta pitkän aikaa Iida näytti alahuultaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti