Pitkästä aikaa väsypäivä

Aina tuntuu tulevan suureen innostukseen takapakkia, kun revittelee. Illalla ja yöllä epi kovasti antoi merkkejä itsestään ja yöllä olikin kertaalleen pientä nykimistä. Sain sen onneksi itsekseni kuitenkin kuriin. Ehkäpä paljolla ulkoilulla oli oma vaikutuksensa, mutta epäilen suuremmaksi ongelmaksi sitä, että leikin eilen illalla Iidan kanssa pitkään kylmällä lattialla liian vähissä vaatteissa (eli vaikka olo tuntui lämpöiseltä ja iloitsin siitä, niin huivi, kunnon villatakki ja toiset housut olisi olleet pakolliset). Lisäksi pitkin päivää nuokuin huonossa asennossa läppiksen ääressä (tänään olen nostanut läppiksen kiltisti ruokapöydälle, jossa on edes mahdollista pitää itsensä suoremmassa). Niska joka tapauksessa on jälleen jumissa. Harmittaa kovasti. Aamulla olin vielä sitä mieltä, että lenkeistä en anna periksi kohtausriskinkään vuoksi, sillä kyllä elimistön täytyy vain tottua suurempaan rasitukseen. Päivän mittaan jouduin kuitenkin muuttamaan mieltäni, sillä meillä iltapäivällä menimme Mikon kanssa yhteiseen tapaamiseen henkisen ensiavun terapeutin kanssa ja Mikolla oli vielä myöhäisillasta peli kaverinsa kanssa, joten olen yksinäni Iidan unen vahtina. Huomenna kun ei ole muita menoja voin ehkä taas piiskata itseäni enemmän. Ja kyllä tänäänkin tehtiin aamusta 2 km lenkki, joka oli 2679 askelta ja keppijumpankin tein pariin kertaan. Ei siis aivan huonosti.

Tänään on muutenkin ollut aika väsy päivä. Torkuin jopa puolisentuntia päikkäreitä. Aamulenkin jälkeen kävin suihkussakin pitkästä aikaa. Lämmin vesi on tietenkin ihanaa ja rentouttavaa, mutta suihkusta pois pääseminen on sitäkin vaikeampaa. Etenkin kun iho kesii edelleen kookoshiutaleita, joten rasvaamiseen menee niin paljon aikaa, että jokainen lihas on kylmästä jumissa ennen kuin ehdin saada riittävästi vaatetta päälle. Olenkin palellut pitkin päivää aivan hillittömästi. Päätäkin on särkenyt vähän enemmän varsinkin aamupäivästä, mikä saattaa aiheutua kortisonin vähentämisestä tai sitten vain yleisestä väsymyksestä ja niskajumista. Kortisonin vähentäminen saattaa lisätä epikohtaustenkin riskiä, joten tunnelmani kyseistä lääkettä kohtaan ovat aika ristiriitaiset. Mutta jatkan edelleen vähentämistä lääkärin ohjeiden mukaan ja katsotaan sitten miten käy. Turvotus ei ikävä kyllä ole osoittanut pienintäkään vähenemisen merkkiä. Tulipas tästä valitusvirsi...

Meidän yhteinen terapiasessio meni aivan hyvin, mutta aina sitä kuitenkin itkee sen verran, että tapaamisen jälkeen on melkoinen väsy. Annoin itselleni luvan jopa lohtusyömiseen ja tein uuden version raakasuklaamoussesta eli onneksi sortuminen oli terveellistä raakaherkkua. Vieläkin mousse tarvitsee kehittämistä, joten pian vai kokeilla uutta versiota. Tänään ovat ruokailut olleet muutenkin melko raakoja, mitä nyt ruuaksi oli broileria itujen  kera.

Muuten raakaruokasaralle kuuluu ituja. Niitä on nyt ainakin paljon. Yllättäen kun laittaa monenlaista itämään, kaikki on lopulta samaan aikaan syötävissä. On vihreiden ja punaisten linssien ituja, tattarin ituja ja kvinoan ituja, joita söpömpiä ei kyllä voi olla. Tässähän alkaa taas olla haasteena se, että ehdin syömään kaiken ennen kuin ne alkavat mennä pilalle. Onneksi jääkaapissa olevat muut salaattivärkit voivat odotella paremmin. Tattarista oli tarkoitus tehdä huomenna aamupuuroa, mutta ikävä kyllä tämän aamuista hirssipuuroakin on vielä jäljellä. Mitoitusten arviointi on vielä aivan hukassa, mutta kaiketi senkin oppii.